IRC-Galleria

Kansi on valmis ja matkalla. viimeistelty valmiiksi. Tosin ainahan sitä voisi viimeistellä ja puunata vaikka kuinka ja kauan, mutta rajansa silti. Olen helpottunut, helpottunut siitä että siitä tuli jonkun näköinen, ei tarvitse hävetä silmiään päästään kun se tulee painosta, ei toki riemuta kattoon hyppienkään, mutta että sen kehtaa antaa eteenpäin. Nyt olen itsekin sitä mieltä.

Tervettä ja kunnianhimoa se kai on, että aina haluaisi tehdä vähän paremman, ja vähän paremman. Kesäkannesta, siitäkin oli jo puhetta, tulee sitten loistava. Ellen myy siihen yhtä arkistokuvaani.

Perjantaina tartun näillä näkymin seuraavan kerran kameraan, töissä varmaan remppahommat jatkuu sitä ennen.

Sain kuvattua joulukortin. Toivon että ihmiset ymmärtää supertaiteen päälle. Kuvasin yhden lasinpuhalluslumiukkoni. Sokerista tuli hyvää tekolumisadetta, tosin valotusaika oli niin pitkä että tuli aika tuisku. Jos olisin ollut fiksu, oisin mennyt studiolle kuvaamaan, mutta en jaksanut, kun on vapaapäiväkin.

Laitoin ne samantien kehitykseen. Saapi nähdä mitä tulee, tai ehtiikö tulla niin että ehtisi vielä postittaakin. Jos oisin ollut ajoissa liikkeellä oisin voinut teettää äidille kuvakalenterin, almanakan seinälle siis. Deadline jouluksi oli vain 30.11.

Sanomat valitsi kantensa, joten nyt pitäisi se vielä viimeistellä loppuun, ettei ole mitään yllätyksiä sitten isona, esim. toinen nenä jollain tai muuta sellaista pientä. Piti myös hinnoitella se, saa nähdä meneekö tarjoukseni läpi, josta kävin yhden konsultointi keskustelun työnantajani kanssa (vaikka oma työ, soitin silti että mitähän siitä voisi pyytää, työnantajalla kumminkin vähän parempi hintatietous).

Sellaista. Millonkohan tunnen itseni aikuiseksi ja itsevarmaksi?

Sain eilen löydettyä ircin ihmeellisen maailman poikien (tai oletan häntä pojaksi) avustuksella RAWin purun photoshopiiin. Töissä olen kuvannut liian uudella kameralla, ei ollut valmiiksi minulla sitä purkua, vai miksi sitä nyt sanotaan.

Alan ymmärtämään miksi ihmiset kuvaavat RAW kuvia. En väitä ettenkö sitä ennen ymmärtänyt, mutta sitten vasta silmät avaa kun itse kokeilee. Taipuu se moneksi.

Olisi pitänyt kuvata ne kansikuvat ehkä myös RAWiksi, toisaalta sanomalehtipaino kyllä viimeistelee kuvan ihan omilla sävyillään.. Ei käynyt mielessä etukäteen että olisi tuo omakin kamera taipunut siihen että olisi voinut sekä RAWit että Jpg:t kuvata. jpg tuntuu turvalliselta tai varmalta, kun sitä on kuvannut ennenkin... Kyllä mä siihen RAWiin tässä varmaan aika nopeasti siirryn.

Käsittelen eilen vielä toisen kansikuvan, vielä olisi yhteen kuvaan ainekset, ajattelin senkin tehdä. Saavat sitten valita, ja kuvattavillekin on mukava antaa joku kuva kiitokseksi.

Keskiviikkona tuli kansikuvattua. Tuli kuvattua se sitten huonosti.

tänään olen tehnyt photoshopin kanssa sen miljoonan kuvan yhdistelmän jota koitan saada kaiken lisäksi näyttämään "aidolta". Saa kuva minusta näyttää käsitelyltä, kunhan on kiva tunnelma... Saa nähdä, pakko pitää tuosta kuvantuijotuksesta vähän taukoa.

Ei kai muuta erikoista, töissä on tullut oltua, nyt neljän päivän loma.

Pienoisten aikataulu kiireiden ja viime hetken muutosten johdosta jouduin tänään töissä kuvaamaan. Valot olivat valmiina rakennettuina, jouduin muuttamaan niitä vaakakuvauksi sopivaksi. Huonot niistä valoista tuli, mutta ei osannut parempaa.

Koitan pitää hermoni kasassa siihen asti kunnes kuulen niistä jotain palautetta, joka tapahtuu huomenna. Huomenna myös se kansikuvaus. Koitan olla valittamatta siitä että on kuvauksia ja joudun kuvaamaan, mutta rutiiniin puutteessa pelkään silti...

Pitää varmaan oppia sietämään stressiä, eikä stressailla turhia, jos aikoo pää kestää alalla. Sovin keskiviikoksi sen kansikuvauksen, mukavampi tehdä ajoissa pois alta, voi sitten tehdä uudestaa jos on tarvis... Varasuunnitelma on pakko olla olemassa. Pakko onnistua koska huono kuva on minun kuvaamisesta paljon pahempi mainos kun hyvä kuva. Normaalin hyvään kuvaan ei kukaan kiinnitä huomiota, mutta huonoon kyllä. Tietenkin tavoite on saada superhyvä kuva, johon kaikki kiinnittää huomion positiivisessa mielessä.

Kävin harjulla kuvaamassa ensilunta, joka on nyt maassa. Tuli sinisiä graafisia ja huonoja kuvia. Voisikohan syyttää huonoja linssejä?

Sain päätettyä mitä siihen yhden lehden kanteen kuvaan, ja suunnitelmat kävivät myös muille osapuolille (eli asikkaalle ja kaavailemilleni malleilla). Voi olla että ne eläimet saa sätkyn salamoista, pitää vähä miettiä että millä sitä kuvaa, tai miten. No se on huoli sitten ensiviikolla, vielä ei kuvauspäivää (=iltaa) ole sovittu.

Tahtoisin kovasti tehdä jonkun kivan kuvan ja tiedän millaisen tunnelman haluan valoilla iihen, mutta pelkään pahoin ettei tule onnistumaan...

Sellanen tunne että musta ei tuu taas yhtään mitään.

Pitäisi tehdä töitä enemmän valokuvauksen kanssa mutta piru kun tuo elämä verottaa osansa, ja työt, joissa kumminkin nyt suurinosa on ei alaan liittyvää vielä.

Odotan että jaksan nostaa nokkani pystyyn, että näytän muka maailmalle. Sitä odotellassa voin miettiä sitä miltä tuntuikaan istua prisman kassalla... ja kerätä työmotivaatiota.

Kuvaskeikka ei ollut kovin hmm.. no miten sen nyt sanoisi, helpoimmasta päästä aloitettava.

Ensinnäkin helkutan iso halli, jonka katto oli kaukana ylhäällä, mutta edessä tietenkin ilmastointi yms putkia, jotka hohtivat kauniin puhkipalaneina kun koitti kattoon iskeä heijastvaa valoa.

Ei käynyt pienessä mielessä ottaa radiolähetintä mukaan, joka olisi piilotetun päävaloni pläjäyttänyt. Kuvat olivat laajoja, valot oli koko ajan tiellä. Kuvasin sitten ohjausvalolla osittain.

Raahasin ties mitä kamaa mukanani mutta lopulta käytin vain yhtä bromia (mitä lie akkuvaloa, miten kirjoitetaan, mitään hajua) ja sitten yhtä isompaa salamaa. Toisaalta, parempi niin että oli kaikki mukana, mitä olisi voinut tarvita. Aikaa ei vain oikeasti olisi ollut useamman valon pystyttämiseen taikka siirtämisen. Käytin vallitesavaa valoa hyväkseni, ja itken sitten photoshopin kanssa värilämpötiloja myöhemmin.

No, mutta kuvia tuli. Isoina en niitä ole nähnyt, mutta kameran takaa katsoin. Photoshop hommia tulee aika paljon, mutta sitä en murehdi vielä, nyt on helpottunut olo että tuo on hoidettu.