IRC-Galleria

Päivä meni töissä. Ihan hyvin kai. Kuulin jotain joka pistää ärsyttämään, vaikka tiedän ettei sillä sanomisella ole painoarvoa "siitä likasta ei tule ikinä yhtään mitään" (valokuvauksen saralla siis). Pitää pistää nokka pystyyn ja ajatella "kyllä mä vielä näytän". Tiedän tahoja jotka uskoo minuun, yksi oma pieni, mutta pisempi aikaisempi, projekti tulossa töistäkin ihan kuvaamista.

Yllätyin itseeni tänään positiivisesti. Koska panikoin niitä lapsikuvia, päätin että harjoittelen sitten tänään. Kannoin kokonaista kaksi valoa ja yhden tuolin (jota kuvasin) lattialle ja katsoin saanko kuvia. Alku ei näyttänyt lupavaalta, kamera ei tuntunut että se laukeaisi, ja sitten räpsyi outoon aikaan, syy löytyi nopeasti, vitkalaukaisin jäänyt päälle. Loppu meni lupaavammin. Omaa salamaani, jota käytin orjana, osasin käyttää vaikka käyttöohje jäi kotiin, sain osatehoille ja manuaalille.

No tuolista ei yllättäen kahdella valolla mitään varsinaisia superkuvia otettu, mutta pääasia olikin siinä että salamat välähtävät, kamera tallentaa kuvan jne. Voi tätä mielenrauhaa.

Lisäksi kukaan ei ollut neuvomassa, vaan ihan omin nokkineni reippaana tyttönä ne pystyttelin. Ehkä selviän sittenkin hengissä.

Käsittelin yhdestä kuvasta kaksi versiota lisää, enkä osaa nyt tietää mikä on paras. Ehkä tajuan sen parin viikon päästä. Ei omia kuvia osaa arvioida ja katsoa, ainakaan tuoreltaan.

Huomenna pitää muistaa ottaa kamera mukaan töihin ja koittaa ehtiä leikkiä valoilla. Toivon että siellä on joku joka ehtisi vähän katsoa perääni.

Photoshop on auki, mutten ole avannut siihen vielä yhtäkään kuvaa. Olisi yksiä kasvikuvia, ihan itselle teen niitä, syvättäväksi kun vain jaksaisi tehdä.

Lupasin kuvata yhden lapsen yksivuotiskuvat ensiviikolla. Minua alkoi pelottaa eilen illalla se sitten. On ehkä aihettakin pelätä, jos kukaan ei ehdi auttaa tai neuvomaan minua hetkeäkään. Epäilen suuresti saanko taustaa pystyyn edes yksin, myös valojen kanssa olen epävarma, pehmeää ja löysää valaisua teen varmasti, ja joku haju on siitä mihin ne valot pystytän, mutta niiden käytöstä ei ole kunnon käsitystä. Pitää varmaan harjoitella hieman etukäteen, en ole kuvannut noilla salamoilla ollenkaan itse.

Jostain se kuvaaminen on pakko kumminkin aloittaa, myös lapsien suhteen. Pitää keräte itsevarmuus takaisin keskiviikkoon mennessä.

Kuvaan varmaan vielä jpg-tiedostoja, RAW-ia pitänyt alkaa kuvaamaan, mutta pitää etsiä ne jotkut ajurit-mitkä-lie-ovatkaan että saan ne auki koneella. Uskon että jpg-tiedostot menevät ihan hyvin tuossa. En ota nyt kolmatta uutta asiaa tuohon yhteen kuvaukseen enää mukaan. Tietenkin voisi kuvata molemmat, mutta onko se sitten tarpeellista? pitää miettiä. (ainakin elän käsityksessä että kamera tallentaa saman kuvan molempiin muotoihin jos haluan).

Menin tähän minäkin näemmä. Saapi nähdä kauanko innoistus kestää. Oikeastaan minulla ei ole mitään kerrottavaa elämästäni, mutta toisaalta päiväkirja internetin ihmeellisessä maailmassa on myös minun mukanani erilailla kuin se kirja johon kirjoitan vain lyijykynällä, että voin kumittaa pahat oloni tarvittaessa myöhemmin pois.

Tämä voisi olla kuvauspäikirja, sellaista on pitänyt alkaa pitämään. Lähinnä itselleni että miten edistyn kamerantakana olevana ihmisenä. Olisi pakko alkaa edistyä vähän reippaampaa tahtia, tuntuu että vain takapakkia tullut, laiskuuden osasyynä.

Tuo uusi galleriakuva on tänään otettu. Taidepläjäys, joista en oikeasti edes pidä. Kokeilin uutta salamaa, joka näyttää koomiselta verrattuna kameraan koska on saman kokoinen tai isompikin kun itse runko. Salama keinuttaa myös kameran painopistettä vähän hankalaan paikkaan, kamera on muutenkin vähän pieni käteen, pitää miettiä sen akkukahvan ostoa.

Pitäisi lukea ne salaman käyttöohjeet kunnolla, manuaalitoimintoa nyt hieman testailin. Lisäksi pitäisi oppia hahmottamaan tuo salaman teho, se on ohje-luvultaan varmaan tuplat edelliseeni salamaan verrattuna (jota en uskaltanut tuohon digirunkoon laittaa kiinni).