IRC-Galleria

Sellanen tunne että musta ei tuu taas yhtään mitään.

Pitäisi tehdä töitä enemmän valokuvauksen kanssa mutta piru kun tuo elämä verottaa osansa, ja työt, joissa kumminkin nyt suurinosa on ei alaan liittyvää vielä.

Odotan että jaksan nostaa nokkani pystyyn, että näytän muka maailmalle. Sitä odotellassa voin miettiä sitä miltä tuntuikaan istua prisman kassalla... ja kerätä työmotivaatiota.

Kuvaskeikka ei ollut kovin hmm.. no miten sen nyt sanoisi, helpoimmasta päästä aloitettava.

Ensinnäkin helkutan iso halli, jonka katto oli kaukana ylhäällä, mutta edessä tietenkin ilmastointi yms putkia, jotka hohtivat kauniin puhkipalaneina kun koitti kattoon iskeä heijastvaa valoa.

Ei käynyt pienessä mielessä ottaa radiolähetintä mukaan, joka olisi piilotetun päävaloni pläjäyttänyt. Kuvat olivat laajoja, valot oli koko ajan tiellä. Kuvasin sitten ohjausvalolla osittain.

Raahasin ties mitä kamaa mukanani mutta lopulta käytin vain yhtä bromia (mitä lie akkuvaloa, miten kirjoitetaan, mitään hajua) ja sitten yhtä isompaa salamaa. Toisaalta, parempi niin että oli kaikki mukana, mitä olisi voinut tarvita. Aikaa ei vain oikeasti olisi ollut useamman valon pystyttämiseen taikka siirtämisen. Käytin vallitesavaa valoa hyväkseni, ja itken sitten photoshopin kanssa värilämpötiloja myöhemmin.

No, mutta kuvia tuli. Isoina en niitä ole nähnyt, mutta kameran takaa katsoin. Photoshop hommia tulee aika paljon, mutta sitä en murehdi vielä, nyt on helpottunut olo että tuo on hoidettu.

Eka oma kuvaus keikka ensi lauantailelle sovittu. Menen katsomaan paikkoja torstaina, että tiedän mitä valoa raahaan mukanani. Voisin alkaa varmaan jännittää, tuosta poikii jatkokin jos en töpeksi.

Aukea.netissä näyttelyn soraäänet ovat yllättävän vähäisiä, kai ne ihmiset sitten piti, aukean tyylin vastaisesti, kukaan ei ole haukkunut sitä kokonaan. Viimeisestä kuvasta on keskustelua, joka mietitty minuakin.

Olipa eilinen merkintä sekava. Eli tosiaan tein niistä valomaalauksista nyt näyttelyn aukeaan, olisi voinut tehdä paremminkin, mutta turha nyt ruikuttaa kun on julkaissut. Toisaalta, voin tehdä sen joskus myöhemmin eri tilan kanssa paremmin, ei se este ole.

Olen myös päätymässä selittely linjalle, seltelin yhteen miksi kysymykseen siellä vastauksen. Minulta ei pitäisi kysyä miksi kysymyksiä.

Tänään en varmaan kuvaa tai käsittelekkään niitä, jos viettäisi ihan vain viikonlopun, on hyvin mahdollista että olen kohta viikonloppujakin töissä, eli pitää nyt nauttia. Aukean näyttelyn kommentointia pitää silti vähän seurailla, ihmiset ymmärsivät kuvat ehkä hieman paremmin kun ajattelin ja eivät ole valitelleet tekniikastakaan -vielä.

Jatkan valomaalauksen käsittelyä. Kuvaan vielä yhden maalauksen jos ehdin tänään.

lisäsin aukeaan tuon näyttelyksi: http://aukea.net/mp/db/Kokoelmahaut/etusivu/?num=2559624

Tein toisen valomaalauksen. Rapiassa tunnissa illalla. Pitää käsitellä se joskus kunnolla ja tehdä kolmaskin, jos vaikka sitten aukea.nettiä muistaisi näyttelyllä.

Nyt nukkuun.

Mietin yhtä joulukuvaa lehden kanteen jonka olen luvannut tehdä. Keksin hyvän idean yksi yö, ja tänään kuulin sattumalta puheluss a(jonka kuulin väkisin samassa huoneessa) että työnantajani oli kuvannut sen idean jo, tarjosi kuvaa toiseen lehteen.

Saatan käyttää sen idean silti, pitää kysyä toimitussihteerinmielipidettä.

Kävin viikolla tallilla ja nappasin pari kuvaa vuokrahepasta. Purin kuvat vasta nyt koneella ja kyllä sieltä sai yhden kotialbumiin käsiteltyä. Se hevosen kuvaaminen sillä 1.8 aukolla ei ole kaikkein helpointa, valoa vain oli tosi vähän tallissa ja en halunnut saada koko tallin hevosten pasmoja sekaisin salaman väläyttämisellä kattoon. Mutta muisto-kuva tuli, muisto ja kotialbumi kuvat ovat minulle tärkeitä.

Koko elämäni on aika hyvin kotialbuminettu ja tykkään jatkaa sitä itsekin. Katsellessa tulee muistoja ja vanhoja tuntemuksia, joita on mukava välillä muistella.

Ensimmäisen filmipokkarin hankin 10 vuotiaana omaksi, säästin ja maksoin itse sen muistan, se oli ihan kotialbumikamera, mitään valokuvausta varsinaisesti en miettinyt sen ikäisenä. Vanhemmmilla toki oli kameroita, mutta olihan oma kamera aina oma kamera. 15 vuotiaana siirryin täysin käyttämään järjestelmäkameraa ja omat henkilökohtaiset kotialbumikuvat jäivät vähemmälle, isoa kameraa ei tullut niin raahattua mukanaan. Pari vuotta sitten ostin digipokkarin sitä tarkoitusta varten, kun tajusin että haluan niitä "normaaleita"kuvia elämästäni, kuvia joita voi ottaa vain snapshotteina, helposti ja ihmisten pelkäämättä järjestelmäkameraa.

Nyt olisi tarkoitussiirtyä takaisin filmipokkariin, ajattelin vaihtaa äitini kanssa. Hän vinkuu digipokkaria, joten saakoot tuon minun käytettyni ja minä voin ottaa hänen ihan ok filmipokkarin. Mielestäni filmipokkarilla saa laadullisesti parempia kuvia kun digipokkarilla (Varsinkin kun on 2 vuotta vanha), ja säästyn siltä kuvankäsittelyn vaivalta (kun eihän sitä osaa käsittelemättä kuvia päästää läpi).

Olen saanut taas hartiaani kipeeksi. Silti polttelee nyt että pitäisi päästä käsittelemään niitä lapsikuvia. Sopiva lauantai-illan tekeminen siis hyvinkin tiedossa. Kerrankin intoa käsitellä jotain kuvia, niin pitää se into nyt käyttää hyödyksi. Ehkä into johtuu siitä, että toinen mitä pitäisi tehdä täällä kotona on tiskaaminen...

Hartiat kipeät, sain eilen kuvista koevedokset tehtyä. Lapsen vanhemmista ei ole kuulunut vielä mitään, mitä mieltä siis kuvista olivat. Mutta sain kyllä työnantajalta palautetta että hyviä olivat. Oli kiva se kuulla, omille kuvilleen on sokea.

Tänään ei kuvien kanssa ole ehtinyt tekeen mitään, studion remonttia oli töissä.