Jälleen on pakotettu arjenahertaja palaamaan sorvin ääreen ja ottamaan härkää sarvista. Mittava viiden päivän vapaa putki tuli enemmän kuin tarpeeseen ja kahtena päivänä suoritettu (lääkärin määräämä) nestenollaus luuttusi uupuneen mielen mukavasti puhtahaksi...
Mutta joka kolikolla on myös kääntöpuolensa. Töihin tuleminen maistui pitkien vapaiden jälkeen katkerammalta, kuin krapula-aamun pahaenteinen korjaussarja. Viikonlopun sadeilma muuttui hetkessä auringonpaisteeksi ja maksimaalinen mielipahan määrä töissä lusimisesta alkoi vääntää työnorjan selkää linkkuun. Näin siinä aina käy...
Muuten työrintamalla on mennyt varsin mallikkaasti. Kirjoittanut on viihtynyt eikä töihin lähtiessä tarvitse käydä läpi samanlaista yksinäistä dialogia elämän kurjuudesta ja maailman vääryyksistä. Palkkakin on kohdallaan, ainakin edellisen työnantajan almuihin verrattuna.
Vielä muutama tunti jäljellä... Hiljainen päivä...
-TÄNÄKIN KESÄNÄ KUOPIOON!-