Pikkutunnit vaihtuvat varhaisiin. Öinen rupeama venähtää kellojen käännön takia tuntia tarkoitettua pidemmäksi. Eilinen 18 tunnin työspektaakkeli ja 24 tunnin valvominen ei ole vielä aiheuttanut kirjoittaneessa sen kummempia henkisen ja psyykkisen tasapainon järkkymisiä ja tämäkin yövuoro on sujunut tähän mennessä ongelmitta.
Öisen kierroksen aikana yön äänet ovat tulleet tutuiksi ja usvainen ilma tuo jälleen oman jännityksensä vanhan kartanon alueella samoiluun. Seurana on vain hiljainen tuulen vire, omat askeleet ja hetkittäinen radiopuhelimen rätinä...
Mielenkiinnolla odotamme huomista (tai käytännössä siis tämänpäiväistä) yövuoroa, sillä heti vuoron jälkeen kirjoittanut aikoo suunnata opin ahjoon pakertamaan. Rytmit siis on saatu jälleen kertalaakista kunnolla sekaisin. Voinen olettaa, että kovinkaan pirteä miekkonen ei tunneille astele. Väittävät kuitenkin, että köyhän on pakko yrittää. Vielä muutama tunti jäljellä ennenkuin olisi yö jälleen pulkassa. Kahvin tuoksu leijailee sieraimiini keittöstä... Mmmm...
-Vergissmeinnicht-