IRC-Galleria

Olet mieleltäsi avoin, sinulla on mielikuvitusta, olet huolehtiva ja ulospäin suuntautunut. Ihmistyyppisi nauttii elämän suuren näytelmän seuraamisesta, ja pohtii mielellään ihmisten motiiveja ja tarkoituksia.

Kaltaisellesi ihmiselle mikään asia elämässä ei ole merkityksetön. Siksi toisten ihmisten mielestä saatat toisinaan olla liian varuillasi, herkkä tai epäluuloinen. Olet valloittava, karismaattinen ja nerokas supliikki-ihminen. Olet lahjakas moniosaaja, ja voitkin menestyä useilla alueilla elämässäsi. Sinua stressaavat ammatit, joissa on selvät säännöt ja toimintaohjeet ”tee tämä tällä tavalla.” tai joissa vaaditaan logiikkaa, faktoja ja yksityiskohtia.

Ihmistyyppisi ei jaksa keskittyä kauaa samaan asiaan, ja monet mielenkiinnon kohteet saattavatkin vahingoittaa menestystäsi pitkäjänteisyyttä vaativassa työssä. Parhaiten sinulle soveltuvat ammatit, joissa voit aloittaa projekteja ja sitten innostaa toisia saattamaan ne päätökseen.


http://www.netello.com/viihde/persoonallisuustesti.php

Niin kehvelin nopeasti se aika on juossut ohi, että tyhmänä penkereelle toljottomaan jäänyt juntti, joutuu toteamaan vuodeksi 2007...
Eli joulut on vietetty, kuopattu ja päälle naurettu. Uusivuosi meni jo menojaan ja kaksi päivää elämästä vienyt, humaltunut ajanjakso on jätetty muistojen veikeän ilokavalkaadin runsaaseen joukkoon.

Varsin ruhtinaallinen joululoma antoi uutta pontta opiskeluun, vaikkakin sekoitti totaalisesti nuoren urhon unirytmin, jonka voi todeta kyseisen tekstiraapustuksen ajankohdasta... Siitä emme kuitenkaan ole huolisamme vaan noudatamme ammoitettuja vanhan kansan viisauksia, kuten; "sillä se lähtee millä on tullutkin!"

Loma oli kuitenkin kokonaisuutena enemmän kuin positiivinen kokemus ja kirjoittanut keskittyi suurten elämää mullistavien aktivitteettien sijasta lähinnä lepuuttamaan taisapainoelimiään, horisontaalisessa tilassa. Jokunen tunti saatiin takaisin varmaan niitä velkojen puolelle räsähtäneitä uniakin. Tarpeeseen tulevat, kunhan taas hullunmylly pyörähtää kunnolla käyntiin. Ja tässähän sitä jo kirjoittaessa kerätään uutta univelkaa vanhan päälle. Taitaa kohta olla unimatti ovella velkojensa perässä... (?)

-it ain't over 'til it's over-

Nonniin... Salakavalasti jostain takavasemmalta esiin hiipinyt joulu on yllättäny äkkinäisyydellään nuoren opiskelijan. Uupuneen mieleni sopukoista olen kaivanut viimeisetkin voiman rippeet ja raadan parhaillaan koululla valmiiksi muutamia töitä, joiden valmistuminen on erinäisistä syistä päässyt lykkääntymään moneen kertaan. Varsin hyvin mielestäni, tänään kun ei varsinaisesti koulua kuitenkaan olisi lainkaan. Huomenna olisi vielä yksi tentti ja sitten tämä vuosi alkaisi olemaan ohjautuneena paremmille urille. Vielä viimeinen rutistus ennenkuin joululoman mukanaan tuoma saamattomuus ottaa arjen aherrukseen väsähtäneestä uroksesta yliotteen.

Viime torstaina siis tuli tämän kauden viimeinen lähetys Meduusa-Tv:tä. Ensi kaudesta ei ole tietoa vielä oikein kenelläkään. Ei edes siitä näkyykö tämä nuutunut pärstä siellä enää vai ei. Oli miten oli, niin kokemuksena äärimmäisen mukava, hieno ja palkitseva. Paljon tuli opittua uutta ja monia hauskoja hetkiä koettua. Tästä kaudesta itse voin vain kiittää ja kumartaa.

Perjantaina kävimme tarkastamassa Turmiön Kätilöitä livenä Lahden Bar Night Lifessa. Varsin veikeän setin pojat heittivätkin ja kuuloelimien piippaus jatkui mukavasti muutaman seuraavan päivän. Alkoholin perkele ei päässyt arvostelukykyyni vaikuttamaan, sillä viinaperkele houkutteli makoisille mannuilleen vasta seuraavana iltana.
Otettiin poikain kanssa kuppia Kukkulinnan ehtymättömillä ilottelujen kunnailla. Ilta oli onnistunut, naurun täytteinen ja humalaisen jokeltamisen siivittämä. Sitkeä kuntoisimmat (kirjoittanut ja joukko muita) jaksoivatkin pitää juhlien "pullot tyhjäksi"- periaatetta yllä, aina reilusti sunnuntaiaamun kukonlaulun ylitse.
Krapulakeiju, ilmeisesti suuresta viinan määrästä pelästyneenä, kartteli työtehtäviään ja kiersi pahimmilta osiltaan kirjoittaneen ruumillisen olemuksen. Muutamia pieniä kylmän väristyksiä ja puhallutuksia lukuunottamatta oli olo yllättävänkin freesi.

Seuraavan kerran kupille lähdetään aikaisintaan joulupäivänä. Pankkitilikin alkaa jälleen karjumaan vajauttaan, joten suurempi ilakointi jäänee silloinkin joululahja- almujen varaan. Kädet ristiin ja toivomaan parasta... ja pelkäämään pahinta.

-Jälkiliukumäki, Muhammad Alikersantti, Esileikkikenttä, Nännipihakeinu jne.-

Launantai- iltapäivä on meneillään ja suunnitelmissa siintelee tarkoitus lähteä alkoholipirun petaamalle matkalle kohti kouvolan yöelämää. Tyttöystävän ja hänen siskonsa hieman etuajassa pidettävät syntymäpäiväjuhlat tarjoavat oivallisen mahdollisuuden alkoholin nautiskeluun. Rahan meno on ajatuksena kammottava mutta se on pakko sulkea jonnekkin syvälle ajatuksien harmaaseen massaan.

Sinänsä nollaaminen voi tehdä tänään ihan hyvääkin. Ensi viikko koulussa tulee olemaan yhtä juoksemista, tenttiä ja maanpäällistä helvettiä. Myös Meduusa-Tv:n tämän kauden viimeinen lähetys on edessä. Kiirettä on luvassa joka suuntaan, töitä on rästissä ja oman saamattomuuden aiheuttama paine takaraivossa aiheuttaa ylimääräisiä vatsanväänteitä. Toivottavasti selvitään hengissä.
Joululoma ei tule tänäkään vuonna hetkeäkään liian aikaisin. Vuoden 2007 ensimmäinen viikko on näillä näkymin koulussamme projektiviikko, joten muutaman viikon tauko kyseiseen laitokseen saattaa aiheuttaa opiskelijoissa noususuhdanteiseen opiskeluun johtavan motivaatio ryöpyn... Noh... Tuskin nyt sentään mutta pieni aikalisä tekee hyvää itsekullekkin.

Nyt ajattelin alkaa valmistautua illan rientoihin ja etsiä jotain hieman parempaa rääsyä pykälään. Pieni väsymyksen tapainen alkaa hiipiä puseroon. Täytynee korkata ensimmäinen...

-meitä piru vie ja se tie on kuin kauhoisi paskaa kaksin käsin-

Khyllää... Meduusa-TV:n tämä tuotantokausi alkaa jo rohjustella kohti loppuaan. Vielä muutama jakso olisi urakkaa jäljellä. Epäselvyyden verhon takana leijailee tieto, että jatkuuko pestimme juontajakollegani kanssa vielä seuraavallakin kaudella. Mielellään jatkaisimme mutta uusille tulokkaillekkin teemme tarvittaessa tilaa. Suurin saappaisiin astuvat sikälimikäli seuraajia tulee ;)

Tänään vieraana oli siis Stam1na yhtyeen solisti Antti "Hyrde" Hyyrynen. Tosin mies oli edustamassa "Medialouhos" yritystään, joten syvälliset bändikeskustelut tuli karsia ja jättää kameran ulkopuolelle. Ikävä kyllä lähetys itsessään ei mennyt kovinkaan vahvasti. Tunnelma studiossa oli jotenkin uninen ja saamaton. Juontajat ja koko muukin ryhmä oli väsynyt, takki tyhjänä ja kaikensa antaneena jo ennenkuin varsinainen lähetys oli edes alkanut. Kaiken kruunasi, että lähetyksen streemauksessa oli jotain pahasti viturallaan... Koko ohjelma siis meni ainoastaan nauhalle. Ulos tuskin meni yhtikäs mitään... Tieto tästä laski fiiliksen alhaisiin mutakuoppiin...

Noh... Paukutimme kuitenkin ohjelman purkkiin... Suuhun jäi jotenkin paska fiilis... Vieras oli jälleen varsin mainio mutta tällä kertaa ryhmästä ei irronnut sitä sellaista rentoutta ja meininkiä, jolla aikaisemmat lähetykset on saatu svengaamaan... Hieman sellainen kiukkuinen olo... Tuopillinen pyörii mielessäni... Hmm... Idealta kuulostaa moinen...

--Fuck yeah, rouhi reunat"--

Eilen se sitten tapahtui. Miltei kuusi (6) viikkoa kestänyt kännivapaa putkeni saavutti arvoisensa päätöksen. Innoittajana toimi äidiltäni saamat 24 pulloa Smirnoff Icea... Kieleni alkoi kostua ja mieleeni hiipivät humalan aiheuttamat, kaukaiset, lämpimät muistikuvat. Jossain näillämain oli pelini pelattu. Kori pykälään, mies matkaan ja kohti KYAMK:n Rykmenttisalia (studiota). Olin positiivisesti yllättynyt. Tuottajamme Teemu oli ostanut minulle Strabbing Young Laddin levyn Heavy as A Really Heavy Thing. Kiitos Teemu. Aivan perkeleen kova levy!

Kuvasimme pornoa. Enkä valehtele pätkääkään. X-Rated kamaa... Huhhuh... Toivottavasti saavat siitä joskus väsyttyä jonkinlaisen spotin. Itsehän olin kyseisessä pätkässä miespääosassa ja jo pelkästään pitämäni tekoviikset antavat aihetta spotin tarkistamiseen. Rumaa se oli. Mutta mitäpä sitä edelleen voisi odottaakkaan?

Kun kuvaukset oli saatettu päätökseen olikin aika siirtyä ryyppäämiiseen. Kyllähän sitä harrastettiin jo kuvatessa mutta nyt alettiin keskittyä kunnolla olennaiseen. Humalahakuinen ilmapiiri toimi erinomaisena innoittajana kun tyhjensimme pulloja yksi toisensa jälkeen. Kuuden viikon alkoholipaaston huomioon ottaen, kilisi viina päähän yllättävänkin vaisuin tuloksin. Odottamaani nopeaa nousua ja sitäkin nopeampaa laskua ei ollut kuuluakseen. Laskua lähdettiin etsimään kaupungilta. Seuraava rasti oli Bar Lasihelmi. Lasihelmessa mm. kanavapäällikkömme tarjosi minulle syntymäpäivä paukun. Tilauksena ohjeistuksena oli kuulemma toiminut seuraavat sanat: "Joku mahdollisimman gay ja pinkki..." Kiitos Mika. Makeaa oli ja kilisi kyllä. Humala alkoi lähteä vahvaan nousuun, kun baarimikko tekaisi kummallisen ruskean valkovenäläisen. Toivottu olotila alkoi olla saavutettuna mutta, kuten aina, valomerkki tuli ennenaikojaan. Suuntasimme House Of Rockiin ja laskuhumala alkoi riepotella kirjoittanutta. Ilta siis oli tulossa kliimaksiinsa. Pilkun tullessa olikin väsynyt sankari jo valmis poistumaan kohti sängyn lämpöä. Kaikinpuolin onnistunut ja hauska reissu. Kaikki mahdolliset tavoitteet tuli saavutettua ja negatiiviset sudenkuopat kierrettiin onnistuneesti.

-emmää tiedä... mutta mä oon ainakin ihan vitun kännissä..-

Juuri hetki sitten raahasin päivän temmellyksissä kauhtuneen kehoni kotiin. Väsyttää, kolottaa, vatsaa huutaa täydennystä tyhjyyteensä ja suunnattomasta määrästä tupakkaa keuhkoihin kertynyt musta mössö aiheuttaa pieniä puistatuksen tapaisia.

Tänään skulattiin jälleen ulos uusi jakso Meduusa-TV:tä. Aihe oli niinkin mittava kuin "taikuus". Vieraana stand up-koomikko/dj/taikuri J.P Pirinen. Varsin veikeä veikkonen, jonka haastatteleminen oli mutkakonta, helppoa ja hauskaa. Rautaisella ja harjuuntuneella ammattitaidolla oli luonnollisesti suuri osansa sujuvuuteen. Muutenkin kaikin puolin päräyttävä shöy. Hauskaa oli niinkuin asiaan kuuluu. Pientä paniikkia ehkä hetkittäin mutta sekin kuuluu jo asiaan. Studioyleisöäkin oli ensimmäistä kertaa enemmän. Joukko tiedonnälkäisiä lukiolaisia, joiden edessä oli sitten koetettava skarpata. Juontaja kollegani kanssa teimme pienen esittelyn toimenkuvastamme (hieman kaunistellen tietenkin). Suurimmat epäkohdat kierreltiin ja koetimme antaa toiminnastamme mahdollisimman suoraselkäisen ja ammattimaisen kuvan. Vituiksihan se meni ja jutut vyötärön alle mutta paljonko sitä muuta voisi odottaakkaan?

Ensi viikon lähetystä odotan varsin innolla, koska vieraaksi saapuu Stam1na yhtyeen soltisti Antti "Hyrde" Hyyrynen. Levyn kannet ovat jo valmiina ja suorastaan huutavat artistin käsialanäytettä itseensä. Kyseessä ei kuitenkaan ikävä kyllä ole bändihaastattelu vaan miekkonen on kertomassa opiskelun jälkeisestä ajastaan. Hän kun on myös KYAMK:sta valmistunut. Kirjoittaneen luulisi ainakin vaikea olevan pysyä erossa bändii liittyvistä aiheista. Parhaani kuitenkin yritän ja melkoisella varmuudella myös epäonnistun.

Viikonloppuna olisi syntymäpäivät. Voivoi. Jälleen on vuosi vierinyt siihen maagiseen kohtaan, että maailmaan putkahtamisestani on jälleen yksi vuosi kauemmin. Jälleen askel lähempänä manan majoja. Mutta emme masennu siitä. Siitä voimme tosin masentua, että tilini saldo heiluu sellaisissa lukemissa, että niillä ei suuremmin ilakoida. Ei yksin, eikä porukassa. Mietteliääksi lasettaa miekkosen. Mutta jotain on aina keksitty...

-Jukka Koskisen Tuoksu-

(miettäkää sitä...)

Mitkä viisi kappaletta tällä hetkellä kolahtavat sinuun koviten? Mitkä kappaleet soivat soittimessasi päivästä toiseen yhä uudestaan ja uudestaan?
Entä mitä viittä kappaletta et voi sietää tällä hetkellä? Esim. vaihdat radiokanavaa heti jos tämä kyseinen kappale alkaa?
Listaa nämä kappaleet ja haasta kolme ystävääsi listaamaan omat lempparinsa ja inhokkinsa!


TOP- 5 Lempparit:

1. My Chemical Romance- Welcome to the Black Parade

2. Kotiteollisuus- Tuonelan Koivut

3. Johnny Cash- Heart Of Gold

4. Mokoma- En Elä Talven Yli

5. Turmion Kätilöt- Sika!


TOP- 5 Inhokit:

1. Robbie Williams- Rudebox

2. Justin Timberlake- Sexyback

3. Nelly Furtado- Maneater

4. Antti Tuisku- Valo

5. Valvomo-Tiistai




Haastan: pakasteherne, lilla^, mini-me^

Hilapitpoo ja hurlumhei!

Ulkona sitä vaan tuntuu lunta tulevan lisää hetki hetkeltä. Kohta ei enää kookkaampi suomalaiskarjukaan pysty kulkemaan ulkosalla ilman kahluusaappaita.

Olen kauhukseni huomannut, että IRC- galleriassa viettämäni aika kasvaa päivä päivältä. Kaikki mahdolliset sosiaaliset kontaktit tulee rakentaa verkon kautta. Lämpöä, läheisyyttä ja juttu seuraa haetaan piuhojen, sähkön ja modeemien väliseltä harmaalta alueelta. Siellä jossakin on kai piilossa se niin paljon puhuttu elämäntarkoituskin. Liian lähellä, että sitä
kukaan tajuaisi.
Tietokoneen näppäimiin muodostuvaa juurikasvustoa on hyvä välillä rikkoa pienoisella sosiaalisella kontaktilla ulkopuolella vilisevään yhteiskunnan raakileeseen. Itsekkin olen moista joskus koettanut. Toimii pienissä annoksissa. Sekoita ja nauti.

Uusi viikko iskettiin tänään vanhan kaavan mukaisesti käyntiin. Heti aamusta alkoi opiskelijajoukossamme olla havaittavissa pienoista ärtymyksen hiventä. Lukujärjestys virheen takia koko luokkamme (yhtä lukuunottamatta) missasi aamun typografiantunnit. Tämä on nyt sitä viestintää! Tämä on sitä internetin ihanuutta. Kyllä!
Melkoisen hassua on ajatella, kuinka saatanan riippuvaisiksi sitä ollaan itsemme tehty, jostain käsitteestä nimeltä Internet. Kun jotain siellä kusee, niin kusee kaikki...

Vitutus käyrämme kuitenkin oli tässä vaiheessa vasta pykälässä kolme. Miltei kympin tuntumaan sen kiskaisi tieto Valokuvakurssin tunnin peruuntumisesta. Tästäkään asiasta meille EI luonnollisestikkaan oltu ilmoitettu etukäteen, vaan saimme vihiä asiasta aivan sattumalta. Näin toimii viestinnän oppilaitoksessa ns. "sisäinen viestintä".
Itsellänikään ei kuitenkaan ollut mitään sitä vastaan, että 2 tuntia kestänut koulupäiväni loppuikin 2 tuntia suunniteltua aikaisemmin. Tästä innokkaina poistui luokkamme Bar Seipääseen yksille...

-siellä oli niitä marjanraiskaajia...-

Juu kello hipoo lakipistettään mutta uskollinen tietokonejummitaja ei jätä muovilaatikko- orjaansa rauhaan vaan naputtaa sormet verillä tuntojaan impernetin valtaväylälle. Sellaista on elämä joskus, mutta miksipä sitä nukkuisi kun ei väsytä. Hölmöhän se väkisin makaa, eikös?

Luntakin on tullut. Voivoi. "Talvi yllätti autoilijat" jne. Samaa paskaa joka vuosi! Me ollaan SUOMESSA! Vuodenajoistamme kuitenkin noin 99% on talvea, lunta ja nyyttejä kopeloivaa pakkasen pauketta! Mikä siinä on, kun ei perkele ne talvirenkaat mene alle ajoissa? Joka aamuinen auton kaivaminen ikiroudasta on yhtä helvettiä. Sama operaatio on edessä koulusta lähtiessä. Itseään toistaa sekin homma ja pahasti otattaa. Valkoinen joulu ja jeeejee! Kun sitä rystyset sinisenä autoaan kaivaa esille miehenmittaisesta lumikinoksesta, ei paljoa joulumieli lämmitä. Korkeintaan ajatus talvesta kirvoittaa ilmoille muutaman kipakan kirosanan.

Huomenna olisi vuorossa Meduusa- tv:n tämän kauden kolmas lähetys. Luvassa olisi ainakin haastattelua veganismista ja siitä millaista on tällaisen immeisen elon tie, tässä hyvinkin lihan iloihin ja riettauksiin taipuvaisessa kulutusyhteiskunnassamme. Jännityksestä ei ole ainakaan kirjoittaneella ole ollut tietoakaan näiden suorien lähetysten kanssa, joten moiseen en aio tälläkään kertaa sortua.
Viime torstaina tosin pienoinen hätäkakka meinasi hiipiä bokserin lahkeesta, kun studiolle saapuessani sain kuulla, että päivän vieras oli edellisiltana perunut tulonsa. Nohevat tuottajat olivat kuitenkin asian hoitaneet kotiin ja tilalle saatiin toinen vieras. Hieman kiire tuli, meni osittain pikkasen improilun puolelle mutta palaute oli enimmäkseen positiivista. Eli ei se nyt kovin pahasti ainakaan metsään voinut mennä. Omasta mielestäni teimme lyhyellä varoitusajalla varsin mainion shöyn. Hyvä me! Hyvä tiimi! Hyvä meduusa!

Tänään kävin pakollisen omaisesti hakemassa autoni "vikalistan". Tämä kyseinen palvelu maksoi veroineen sellaset 53 euroa ja jotkin sivistymättömät kutsuvat moista myös "KATSASTUKSEKSI". Itkuhan siinä meinasi jälleen aikuisella miehellä tirahtaa takinliperille. Sellaista verensekaista kyynelehdintää se oli, kun massiivisen mittaista litaniaa lueskelin. Huomenna aamusta auto menee pajalle. Ts. paikkapeltiä ja vähän lisää paikkapeltiä.

Onneksi opintotuki ei ole noussut minnekkään! Sitähän voisi olla vielä varaa tehdä autolle useamminkin jotain, kuin siinä vaiheessa, että se kirjaimellisesti pala palalta leviää käsiin, aivankuin ripulitautisen oravan aamupaska metsikön vihreälle mättähälle. Masennus kalvaa nuoren miehen sisintä kuin epävireisen harpun viimeiset veisut.

-Huomispäivä jälleen on numeroltaan pariton. Hyvää ja parasta toivotaan,
etteivät kävisi peilit tummumaan-