IRC-Galleria

Raamattu kertoo tulvan vesien saapuneen kahdelta suunnalta tuomaan tuhoa. Toisaalta, vedet ryöppysivät maan alta(Kaikkis syvyyden lähteet puhkesivat) ja toisaalta, alkoi neljäkymmentä päivää kestänyt sade. Näistä kahdesta on erillisiä tulkintoja, miten nämä selittyisivät:
1. Syvyyden lähteet tarkoittaa maan alla ollutta vesivarantoa, joka ryöppysi pintaan.
2. 40 päivää kestänyt sade taas tuli ilmakehän yläpuolella olleesta vesikerrostumasta.

Nämä lienevät kreationismin keskuudessa yleisimmin hyväksytyt selitykset veden ilmestymiselle.

Syvyyksiin jemmatut vesistöt.

Syyvyden lähteillä on jälleen useampi erillinen teoria, siitä, mikä sai kyseiset vedet yllättäen nousemaan pintaan. Käsitellään niitä yksitellen seuraavaksi ja siirrytään vasta sen jälkeen yhteisiin ongelmiin.

Mannerlaatat kelluivat veden päällä. Laatan halkeaminen aiheutti vesien ryöpsähdyksen pintaan ja laattojen painumisen pohjalle. Tässä on yksi maalaisjärjelläkin nähtävä ongelma: Kivi ei kellu. Vapaasti ytimen ja vesikerroksen ympärillä kelluva kuori ei ole riittävän tiivis pitämään vesimassoja allaan vaikka olisi kuinka yhtenäinen. Kuoren ja ytimen välissä pitäisi kuitenkin olla melkoinen määrä vettä, että se riittäisi tuomaan pinnalle niinkin suuren kerroksen vettä kuin mikä olisi tarpeen edes Araratin peittämiseksi. Lisäksi katastrofaalinen mantereiden romahdus vesien alle olisi todennäköisesti tuhonnut arkinkin, koska tämän romahduksen seurauksenahan vasta sateetkin alkoivat, joten arkki olisi tuolloin lojunut kuivalla maalla. Kun koko maapallon pintaosa yllättäen syöksyy useamman sata metriä alaspäin, et halua olla paikalla.

Huokoinen kiviaine sitoi veden. On olemassa useita kristallisoituvia ja hyvinkin huokoisia kiviä ja mineraaleja, jotka voivat sitoa itseensä suuria määriä vettä. Yleisellä nimellä näitä aineita kutsutaan hydraateiksi. Näiden ainesten kanssa ongelmana onkin se, miten ne yhtäkkiä saatiinkin reagoimaan niin ärhäkästi, että kaikki ne poistivat vetensä niin agressiivisesti ja totaalisesti, että maan pinta hukkui. Yleisesti ottaen aineiden puhtaus ja lämpötila vaikuttavat suuresti siihen, kuinka paljon vettä se sitoo sisäänsä.

Näille kummallekkin hypoteesille ongelmakohtia:
-Lämpötila. Maan kuoren eli kovan, elastisempien sisäkerrosten päällä kelluvan laattapalapelin alla lämpötilat ovat 200-400 celsiusta. Tuossa lämpötilassa ja paineessa vesi alkaa lähestyä superkriittistä olomuotoaan. Mitä tapahtuisi jos tällainen vesi purkautuisi maan pinnalle sellaisissa määrissä että se peittäisi mantereita? Päästyään paineen alta vesi(mikäli se siinä paineessa pysyisi nesteenä) höyrystyisi jo pakokanavissa purkautuen järkyttävällä paineella. Tämä vieläkin yli 100-asteinen höyry steriloisi lähialueet asuinkelvottomaksi tappaen kaiken edetessään.
-Purkautumat. Nämä vedet/höyry jättäisivät purkautuessaan jälkeensä todisteita purkauksen kohdista. Sekaisin heiteltyjä eri kerrostumien kivilaatuja, jne. Tällaisia ei ole vielä löydetty, ainakaan suuren mittakaavan tulvan vaatimia määriä. Tietenkin purkautumista koituisi myös Nooalle ongelmia, hänen kun pitäisi väistellä taivaalta syöksyviä kiviä samalla kun yrittäisi pitää purtensa pinnalla.

Siinä hieman ongelmaa minkä kanssa vedenalaiset vesivarannot painivat.

Ilmakehän yläpuolelle sijoitettu vesikehä.

Tämä kreationistien arvailu kuulostaakin jo yhtä kaukaa haetulta kuin sen lukuisat ongelmatkin.
- Miten? Kuinka vesi oli päätynyt maapallon ympärille? Planeettojen synnystä tiedetään melko tarkasti, miten homma toimii, mutta nämä teoriat eivät kykene selittämään, miten planeetan ilmakehän yläpuolelle päätyisi vesikerros.
- Vesikehä ja kosmiset säteet. C-14 radiohiili on aine, jonka selkeästi yleisin syntytapa on kosminen säteily, eli typpi-14 kohtaa vapaan neutronin säteilystä, jolloin tuloksena on C-14(hiili) ja H(vety). Mikäli siis vesikehän teoria pitäisi paikkansa, ei yli 4000 vuotta vanhoissa esineissä tulisi olla juuri lainkaan C-14 hajoamisesta todisteita. Näin ei kuitenkaan ole asian laita.
- Vesikehä ja paine. Perusfysiikkaa: Ilmakehän paine muodostuu meidän päällämme suoraan ylöspäin olevasta ilmasta, sen massasta maan vetovoiman vaikutuksen alaisena. Kun sukellamme vaikka veteen, paineeseen lisätään veden tuoma lisäpaino. Vesi tuo noin yhden ilmakehän verran lisää painetta kymmenen metrin välein, eli kun sukellat 20 metriä syvälle veteen, on päälläsi noin kolmen ilmakehän verran painetta. Jos oletetaan, että ararat vuori olisi ollut vain kaksi kilometriä korkea tulvan aikoihin(5km nykyään) ja että puolet maan peittäneistä vesistä tulivat syvyyksistä, olisi ilmakehän yllä leijuva kehä silti yli puoli kilometriä paksu. Jos noin 10 metriä lisäisi painetta yhden ilmakehän verran, 500 metriä tekisi jo 50 ilmakehää painetta. Yksikään ihminen ei tässä paineessa selviäisi hengissä. Eikä mikään muukaan eliö.
- Lämpö- ja valohukka. Vaikka maata kiertävä vesikehä olisi pelkkää höyryä tai jäisiä kristalleja, ne silti varaisivat itseensä suurimman osan auringon säteilystä. Nestemäisessä vedessä valosta arviolta 25% saavuttaa 10 metrin syvyyden ja sadassa metrissä auringonvalosta on enään jäljellä kaunis ajatus. Tämä tarkoittaisi että maapallon pintalämpötila olisi ollut pysyvästi pakkasella kunnes vesikerros satoi maahan.
-Miten se vesi saatiin alas? Jos tämä vesikehä oli ollut stabiili jo useamman vuosituhannen maan yllä, mikä sai sen äkillisesti itsetuhoiseksi ja syöksymään maahan?
- Veden maahan sataminen. Ylemmistä ilmakerroksista asti energiaa hyödyntävä vesi olisi kiehuvaa ennen kosketusta maahan. Eikä tietenkään sovi unohtaa maan ytimen lämmittämää superkriittistä höyryä, joka myös purkautui samaan aikaan.

Näiden ajatusten voimin ei voi kuin todeta, että oli se Nooa kova mies. Yli 50 ilmakehän paineessa hän paineli säkkipimeässä ja jäisessä maassa töitään, kunnes eräänä päivänä tähän painekattilaan syöksyi yli 100 asteista höyryä maan alta ja kiehuvaa vettä satoi taivaasta. Ja mies vain seilasi pois paikalta kuin mitään ei olisi sattunut. Dinosaurukset vain kiehuivat elävältä, pois haisemasta. On se kova.