IRC-Galleria

Jaahas, oisko se taas Trueno driftan...

Onhan tuo videostriimaustuki plussaa. Ongelmaksi muodostuu se, että se on koko hypetyksen toistaiseksi ainoa plussa. Rauta on valmiiksi vanhaa, arkkitehtuuri on x86 josta osataan jo puristaa pirusti tehoa irti(aka. Ei todennäköisesti tapahdu samaa "hei, tällä voi tehdä näinkin juttuja paljon tehokkaammin!"-visiota, mitä PS3n raudalla, koska x86-sarjaa on hakattu puuceissä jo pian neljä vuosikymmentä paremmaksi.

Tai ehkä se on hyvä asia, että saadaan x86 arkkitehtuurisia pelejä, koska kun rautaa ei saa vaihdettua tehokkaampaan, on siitä paskasta raudasta pakko puristaa enemmän irti. Ehkä koodin optimointiin panostettaisiin vihdoinkin suurella kädellä ja samalla vahingossa pc-pelaaminenkin saisi buustia kun enginet kehittyisivät näyttämään paremmilta pienemmillä tehonvienneillä.

Mutta silti räiskinnät näyttivät lineaarisilta putkijuoksuilta rumilla tekstuureilla.

Teet keittiössä ruokaa, mihin käytät leikkuualustaa, pannua ja uunia.

Ja keittiö on puhtaampi murkinan ollessa valmista, kuin aloittaessa.

Lippu kolahti tänään postiluukusta. \,,/

Tulipas niin mieleen suomalainen oikeusmurhajärjestelmä, eikun siis tekijänoikeusjärjestelmä, eikun siis oikeuslaitos, kun katseli tuon Pirate Bayn oikeudenkäynnistä tehdyn dokkarin.

Voi isikissin vittu kuinka paska elokuva.

Ensimmäinen puoliska elokuvaa on kokoelma kliseisimpiä rakkauselokuvien saippuoita ja tönkömpää dialogia kuin ensimmäisen vuoden ilmaisutaitokoulutuksen saaneista autisteista pystyisi puristamaan ulos. Jos Bellan ja Eetvartin välinen tekosyy keskusteluksi olisi yhtään imelämpää siirappia olisi näyttelijöiltä pudonnut hampaatkin sitä puhuessa.

Tähän asti edes bipoläärinen ja kusipäinen poikaystävä Eetvartti antaa roolisuorituksen, josta löytyy tunteita yhdestä kohtauksesta. Yhdestä. Isipapalta kun repäistään pää irti, näyttää glitterpoju hetken melkein äkäiseltä.

Bella, Cullenin perheen oma pieni eritepurkki, saa punaiset piilarit ja on välittömästi parempi kuin puolet perheestä. Muut kertovat tarinoita, kuinka he ovat vuosisatojen ajan kehittäneet kykyjään, jotka torahampaiset jumalat lahjovat vamppyyreille muutoksen yhteydessä arpakuutiota pyöräyttämällä. Bella oppii elokuvan aikana(joka käsittää puolisen vuotta, jos sitäkään) kaksi uutta tapaa käyttää omaa taitoaan: Ensin paria päivää ennen "lopputaistelua" parissa minuutissa hän löytää yhden, seuraavana kesänä on jo löytynyt uusi tapa.

Sudet alistuvat kohtaloonsa toisarvoisina juonielementteinä ja lauma on työnnetty suosiolla sivuun vain suosikki-intiaanin jäädessä roikkumaan nurkkiin. Edellisten elokuvien elämää suurempaa teinidraamaa ei enää edes muistella kuin kuivilla sivukommenteilla.

Kunhan juoni huipentuu, saapuu grande finale, nähdään muutamia hauskoja tappoja. Glitterillä kuorrutetut posliiniset "vamppyyrit" hajoavat niin hassusti että sitä seuraa varsin mielellään kun kaksi sukulinjaa pistävät toisensa paskaksi. Aiemmin elokuvassa näytettiin jo muutamia vamppyyrivoimia, pohjustettiin hieno taistelu kunnon supermutanttikärhämälle järven jäällä. Sitten kun vihdoinkin päästään varsinaiseen käsirysyyn, pari nyrkiniskua, päiden irtirepimistä ja homma on paketissa. Ainoa näyttävä supervoima mitä käytettiin oli Cullenin äpärältä joka pamautti mannerlaatan halki nyrkillään.

Ja sitten havahduttiinkin että koko taistelu oli pelkkä tulevaisuudenvisio, taputellaan toisiamme selkään ja mennään takaisin kotiin, ettei kukaan vain pääse hengestään. Haista Myers pitkä paska ja opettele tappamaan henkilöitä, kun on sen aika.

Summa summarum, surkea loppu paskalle kirjasarjalle, voimme olla kaikki tyytyväisiä että siitäkin päästiin. Eikä tule ikävä ja eipä tule kukaan enää parin vuoden päästä muistamaankaan.

Viikingit vikisee kun Kekkoslovakian suurruhtinaskunta laajentaa Turmion kätilöiden, viiden pelottavan amazonin johdolla.

Ratsastetaan maaseutujen halki voittaen kaikki viikinkiloordit yksitellen taisteluissa. Otetaan jopa heidän kuningas vangiksi, ihan vain vittuilun kannalta. Mitäs ei oppinut sotimaan. Sitten ratsastetaan piirittämään lähintä linnaketta. Kaksi loordia käy niskaan, piestään molemmat, jatketaan piiritystä. Neljän päivän piirityksen jälkeen ilmoitetaan armeijalle että eiköhän nousta piiritystorneille!

Käsken koko armeijan lähimmän mäen taakse piiloon vihollisen nuolilta sen jälkeen kun ovat työntäneet tornin paikalleen, kävelen muurinharjalle, heiluttelen kahden käden lekaa niin kauan, että 160 sotilasta makaa siistissä läjässä naaman edessä(on tuhlattu muutama tonni varusteisiin, eivät raukat saa lyötyä läpi kovin hyvin) ja valtaan linnakkeen Turmion Kätilöiden ja Kekkoslovakian suurruhtinaskunnan nimiin. Hyväksyn sievoisen summan pätäkkää kunkun päästä ja suunnistan kotia kohti.

Melkein ehdin rentoutumaan kotilinnakkeeseen, kun huomaan, että meillähän näkyy olevan vieraita. Siellä nöyristelee kolme viikinkikuninkaan loordia, jotka karkotettiin huonon yrityksen takia.

Jännä kuinka nopeasti noidenkin mieli muuttuu siitä, voiko nainen johtaa valtiota.

Mount & Blade: Warband. Hienoa viihdettä.

Hieno aikasyöppö tuokin peli.

Turmion Kätilöt, 5 naissoturia jotka liikkuivat vuoden keräämässä nimeä halki maiden ja mantujen. Yritin päästä viikinkikuninkaan suosioon ja alaiseksi, koska viikingit fuck yeah, auttaa kunkkua valtaamaan maailma Thorin nimeen. Kuningas oli sitä mieltä että naiset kuuluu keittiöön, joten aloitin sodan viikinkejä vastaan ja olen henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että viikinkien valtakunta on kutistunut puoleen siitä mitä se oli aiemmin.

Mulle ei vittuilla.

Tänään onnistuin tuhlaamaan koko päivän katsomalla kahta eri Sherlock Holmes-sarjaa. Jenkkiversion nimeltään Elementary(Suomessa jostain helvetin syystä nimellä Holmes NYC) ja brittiläinen 2010 tuotettu, kekseliäästi nimetty Sherlock.

Jenkkiläinen Elementary on varsin kekseliäs ja modernisoitu rebootti jo kaavoihin kangistuneelle Holmesille. Lucy Liu esittää Watsonia, nuori Holmes muuttaa Amerikan puolelle ja kaikkea muuta hulvatonta. Sarjassa on niin paljon sarkasmia ja synkkiä tilanteita että ilmasto muistuttaa Housea huonona päivänä. Ja ehkäpä siksi sarja on myös niin mukava, koska House oli parhaimmillaan samalla tavalla sarkastinen ja antisosiaalinen nero.

Brittiläinen Sherlock sen sijaan on ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin jälkeen niin takuuvarma brittisarja kuin olla taitaa. Nelois-murhasta huolimatta ensitapaamisesta lähtien sarjassa on englantilainen tuttu kevyt tunnelma. Missään vaiheessa ei sarjan synkkyys saavuta samanlaisia sfäärejä kuin amerikan serkkupoika.

En vielä ehtinyt katsella kuin yhden jakson brittisarjaa,ovathan jaksotkin 1,5tuntia pitkiä, mutta Sherlock tulee olemaan ainakin yhtä viihdyttävä, ellei parempi, kunhan olen päässyt sarjan loppuun.

Lupaa huonoa seuraavan päivän tuottavuudelle.

Onkohan tämä joku tällänen sukupuolijuttu: Katellaan luontodokkaria ja mietitään, miten minkäkin elukan vois valmistaa, että se maistuis parhaiten.

"Voiskohan kolibrin friteerata niinku muikun, kokonaisena sellasenaan..."

"Ai hitto, ilves. Se ois varmaan hyvä piffinä. Miltähän se maistuu? -Kissalta. -Miltähän kissa maistuu..."

"Uu karhu ja kirjolohi. Niistä tulis hyvät mätöt. Oiskohan lähikaupas nallea pakastealtaassa..."