Isän ja tyttären kyyneleet yhdistyvät, purona astelevat muodoksi lattialle, sitten haihtuvat kattoon pilviksi
Sama ääni joka rauhoittaa myös vaivaannuttaa
Totuudet mursivat salkun, näkymättömyys huoneen halutuin kyky
Sama käsi joka hoivaa vahingoittaa toisia, tyttö koskematon
Sama veri joka meissä virtaa, kuohuu vain toisessa
Näen sen silmistä, olen oppinut
Mutitas, olisiko historiamme näiltä ajoilta? Tulevaisuutemme pelottaa minua toisinaan