HUOH. Mikä elo. Kuuntelen Doomia, jotain on tapahtunut taas.
Kävin kaupassa.
Ei mut. Ajattelin olevan viisainta kun menee juhannussafkaostoksille illalla, kun ihmiset ovat tienpäällä, matkalla laatuaikaan.Vaan ei. Saatana. Sain viettää laatuaikaa kaupassa. Ihmisten kanssa. Tulivat minun laatuajallani kauppaan. MITÄ VITTUA!. Sisäinen Ahmed olis halunnut autopommittaa koko automarketin. Tyydyin itsemurhan sijasta tappamaan itseni hitaasti syömällä. Päätin jatkaa ostoksia. Mutta ei siitä vittu mitään tule kun zombiet dorkailee, mitäpitää:n mukaan. Kukaan vittu kelaa mitään. Kyllä, seisoin pitkään vihannestiskin päässä, siinä aivan valkosipulien vierellä suu auki ja oli hämmentynyt. Hetken tajusinkin, miksi kenties on syytä pelätä, että kestää noita tilanteita. Pakko siinä vitun zombi olla, että sekoilee urpona sinne tänne ilman mitään tolkkua tai yhtään paria silmiä. Kaikki on päätetty, nyt vietetään laatuaikaa, se on kirjoitettu paperille, ostetaan SE ja lähdetään mökille, siellä on hyvä sit laatuaikailla. Ei, olen vaan katkera, en päässyt kartanolle huoraksi.
Mut koti-juhannus. Mitäköhän tästäkin tulee. Seitsemän yrttiä ja seitsemän kukkaa. Unohdin ostaa ne vitun yrtit. Teen margaritoja kumimekossani, ehkä pidän koko juhannuksen korkkarit jalassa. Balettibootsit vähintään, sipsuttelen ja takaan, että vierailla on mukavaa ja riittävästi juomaa. OR NOT. Mä vedän jo tänään niin mutkalle, että viikonloppu menee mukavasti. Ihan sama se nyt sit enää on. Pilalla se on enivei. Mut onneksi Janne tuo helpotusta. <3 !
Mut joo, ehkä tesoilen jo tänään sitä juomiensekoittelua. En niin tiedä vieraslistaa, että uskaltaisin aivan omapäisesti sutia omassa kodissani. *mutinaa*
Vittu mä olen katkera, ehkä itelleni. En ymmärtäny mitä olis pitänyt tehdä. Tai ymmärsin, mut uskoin toisin. Kun se vitun usko ei johda mihinkään. Pitää tietää. Mä tiesin, nyt _rankaistaan_ ja huolella!
Ehkä mulla on otsassa naula lävistyksenä.
Umh, mut yypperit jussit. Kiva syy messuta.
En mee enää kauppaan viikkoa ennen jotain perkeleen kekkerisettejä. En. Lupaan. Itselleni lupaan. Taas dokaan. Maineeni mokaan, huomenna vasta hokaan. o.O
//Hitsi, muistin juuri, että talvella olin hyvällä tuulella!