IRC-Galleria

Tunnun palaavan tänne aina vasta tietyn viinimäärän jälkeen. Eikä se aina tai edes koskaan tunnu olevan hyvä ajatus. Joku on johonkin mustaan pikku notetoselfiin(kin) kirjoittanut ja toistelenkin sitä tässä, että:

Minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa. Me pääsemme lepoon, Me --. Tulkaa, minun, Tekijäin, siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.

Kaikki se murhe ja piina ja vainoharha, verestä notkuvat nenäliinat ja yölliset, kuun valon paljastamat punahehkuiset yskökset. Ballistiset ohjukset mikrokosmokseen tiettäväksi. Otin taas ja näin ja join ja absintti vei ja viini toi ja sienet söin ja sanoisin, että hyvin voin. Radio suomen tunteiden ilta pukee kuulijoiden tarinat säveliksi. Epäilen. Neil Armstrong on kuollut, sitä en epäile. Radio suomen lempparibiisi tuntuu oleva se missä kulkija juo kuunvaloa kajastavat keijun kyneleet. Pimeetä. Ja mua väitetään kipeeksi.

Eläminen unohtuu aina välillä kun on niin siistiä täällä armontäytteisessä yksinäisyydessä, etten tunnu kaipaavan kun vaan lisää niitä päiviä, että sais olla rauhassa. Eikä sekään sit kuulema mikään sosiaalisuuden kannalta kovin hieno piirre ole. JA ei olekaaan. Harvantuen tulee nähtyä niitä joita mielellään tai mielessään näkiskin. Mut päivät menee vaan. Luetut. Jos Geosta lukee, niin siihen asti että aurinko poksahtaa, jos omasta kalenterista ni ne loppu jo ja maijojenkin kalenterit loppuu kohta.

Seksiä on välillä ihan hullu ikävä, ehkä ainoa syy enää mennä kauppaan, ettei olis kotona kattomassa tai tekemässä epäheteroilua. Jotenkin tuntuu tämä täydellinen frigidiyskin nostavan sitä parhaan mahdollisen olon ja tilan tuntua, ettei oikeastaan tee mieli mennä kauppaankaan vaan suunnittelee kasvattavansa irlannisusikoiransa ja tattarinsa itse ja sitten mennä sinne auringonlaskumaille, jossa viinit ei enää kupli, tai poliisien kourat satunnaisia hippejä hamua.

Tekis mieli kuristaa ihmisiä ja saada ne tajuamaan oma parhaansa, tai edes aloittamaan sen ajattelu. So simple. Terveet ihmiset tekevät itsestään sairaita omaa tyhmyyttään. Alan epäillä pitääkö sitä sitten olla oikomassa. Ehkä sit just niin sen luonnonvalinnan kuuluu mennä. Ja hyväksyy kohtalonsa, että ennenpitkää ne terveet kuolevat perässä. Omaa kuolemaansa on turha juhlia tai suunnitella. Tehdä elämästään kovin suurta ja hyveellistä numeroa kun sinne mullanalle tai pitsauuneihinhan me ennenpitkää kaikki. Vaan ei. Tähdistä kertoivat, että jotain oleellista tässä elämänkaavassa kannatti muistaa ja senkin sanominen saa minut taas kuulostamaan niin hullulta, että on venäjän kopterit taas rajamaita rikkomassa ja ruotsalaiset ostamassa susia lentokoneenmoottoreita, eikä sota lopu koskaan. Eikä kukaan muka opi. Eikä mitään voi muuttaa.

Mut mä todellakin tiedän, mitä sydämeni haluaa. Rakkaus on helppoa kun reikäongelmistakin huolimatta jaksaa pumpata verta solukkoon. Oijoij. Sunnuntaiaamuna mä kaipaan sua koko viikon edestä. Radio suomi soi. Ja nyt me sammutaan kaikki. Saunan pesät, kissa, matelijat, susia metsästävät koirat, kuolemaa tekevä ihmispolo. Kaikki. Ja levon me saamme.

Armas loikkas viimetingassa arkkiin mukaan ja mahtuu hyvin kuvioihin. Kuninkain koira tai koirain kuningas. Elvis. <3