IRC-Galleria

Jos mä olisin yhtään pirteämpi ihminen, mä luulen, että maseentuisin vakavasti joka päivä. Onhan se toisaalta rankkaa tiedostaa joka päivä oma voimallisuutensa kaiken voimattomuuden keskellä. Miten käteen konkretisoituu elämän mätänevyys, kun iskeytyy kallonpala kauhaan. Mä sentään olen elossa. Luulen silti, että siellä mullan alla on jännempää kun mulla tässä.

Mä saan taas jotain stressi-ahdistus-kohtauksia ja unelmoin viikonlopun duuneista. Jotain on pakko nyt ryhdistäytyä ja palata täysimittaiseen työviikkoon. Tarvii pää niin kaiheasti kontroloitua tekemistä, kun ilman kontrollia, niin no, on aika ilman kontrollia. Huisia. Jep, nää on näitä syvämisielun shrelocki väläyksiä.

Oikeastaan vois taas tehdä elämälle jotakin. Tämä on ahdistavaa, tylsää ja yksinäistä. Ja koko tämä paletti. Luovuttaminen on niin helppoa, tarvitsee kai vielä koittaa löytää sopivaa yrittisekoitetta:

Tunnen tuulet, tunnen tyynet, ahavatkin arvaan aina, muistista myräkät tiedän.
Vaan en ole opissa ollut, en lauluja lasketellut, saanut ulkoa sanoja.
Olen saanut tiedot tuolta toisen puolen kuljkijoilta, maanalisten mantereilta,hämäriltä huhtamailta.
Sieltä sain salasanoja, esiin käänsin kätkettyjä oppeja unohdettuja, rikkauksiakin kokosin, onnea omaksi haalin.

Hah, parasta pitkään aikaan.
"mä voisin enemmänkin juoda ja kyllä mä silti tottelisin" -raqsu

Huoh!

Vittu mitä paskaa taas. Unohdin syödä ja ihmettelin, miks on jotenki tosi uupunu olo. Päivällä heitin eväsruuat roskiin ku ei maistunu. Miten mua ei kiinnosta ruoka? Kai syöminenkin voi olla kuun asennosta kiinni. Taas on odotettava uuteen kuuhun ennenkun on niin nälkä, että saalistaa jääkaapista kurkkua ja ehramia.
Niin, ei se päivä syömisen takia ole. Jotain kai päänsisäisestä aktiivisuudesta kertoo se, että ostin BB:n (oh, yes, I DID IT!) ja katon tuubista paskaa pornoa samalla pohtien, miksei mitään jaksa kattoa ja jos kuitenkin menis suihkuun, mut ei voi hievahtaa kun ei tiedä mitä jää huomaamatta, jos lakkaa katsomasta bigbrotheria. Vitun vammasta.

Hoin itselleni taas: KERÄÄ ITTES NAINEN. Kunnes muistin olevani jumalani. EI mun tarvi syödä ennen uutta kuuta, ihminen pärjää helposti kuukauden, varsinkin sillä lisäravinnemäärällä mitä minuun pumpataan. Pelkkä töistä selviämiseen vaadittava panacod ja buranamäärä riittää pitämään kolmannen maailman sodan hyvät tyypit elossa. HUOH. Mieltä saa hallittua ravinnevajaita vastaan meditoimalla ja vetämällä perkeleesti kessua. Samalla tulee niin paska olo jatkuvasta nikkariöveristä, ettei edes kaipaa kahvia, vetää, mitään muutakaan. MITÄÄN. Ehkä sitten on kokonaisvaltaisesti niin paska olo ja kunto, että ei tarvi vetää mahaa lisää paskaksi tällä perkeleen lääkityksellä. Tai sillä, mikä olis pitänyt jo aamulla muistaa ottaa. LÄÄKKEET!

Siinäpä se, syön ja otan kipulääkkeeni, runkun kautta unta tapuliin ja huomiseen sadetyöpäivään vitun hyvä mieli ja olo.

Ainiin, tää on päiväkirja -ei psykologi.

Tahdon tutkimusharjoittelijaksi Arandalle.Jos ne maksaa mun kulut täällä ja ruuat siellä ni täts it. Mä vaikka soudan sitä purkkia. En mä kyllä taida päästä. Vaikka pelastinkin pihlajan hengen, taion näkyviin mongolian vaahteraa, kunnioitin sankareitani ennätysajassa ja loin vielä yhden ylimääräisen hegen suojelemaan sosiaalitiloja.
Ja toimii.
Apinoista, oravista, läskeistä ja majavista on tullut mahtis persoonia, joiden kanssa en taatusti ikinä vietä aikaa sen enempää. Tuntuu et törmää aina niihin lohkonsa edustajiin, joihin olen ihmiset päässäni änkenyt. Niinkuin se oranssi-musta-metroissa oranssi-mustaa HD-miestä. Miten voi olla niin täydellin. Tunnelma, maailma, mielentila kaikki. Täydellisen saavuttamaton täydellinen saavuttamattomuus. Elämää jollain tapaa ruokkii se himo -tota pitää saada. Mutta miten? Himoa, miestä vai kaikkia niitä saavuttamattomia mielikuviaan, unelmien hetkiä. Jännä. Kun ei ne ole sillälailla unelmia. Pikemminkin deja-vuita, että niin. TÄMÄ on se ihminen, joka on näitä ja on tälläinen. Jännää, kunnioitettavaa. Tunnen monta eri säälittävyyden alaheimoa, välillä oikein kummastuu siitä, mitä kaikkea shaissea on pakko nähdä.
Ilman näköä eläminen olis musta jotenkin hazardia, mut olis se kiva, kun joku vois etälamauttimella sen randomilla kytkemään pois.
Ehkä sitten kohtelisin ihmisiä mukavemmin, kun ihmisten ajatuksissa oleva ärsyttävin aistini lakkaisi toimimasta. Olisin kyllä mykkä. Tai äiti olis ratkassu jo pienenä siitä ominaisuudesta ja makaisin 8-vuotiaan älykkyysosamäärällä hengityskoneessa.
HAh! SE SE VASTA JÄNNÄÄ OLIS.

Tarttis kyllä lopettaa tupakanpoltto. Ei oo yhtään kivaa ei.
Nyt loppu tämä paska. Töissä on ihanasti taas kivaa. <3

Ahh. Sunnuntai mielenterveyden lepopäivä.

Samael-viiniä ja vaikka http://www.youtube.com/watch?v=RPzkYhKAjB8, namsnams. Hyvää sunnuntaita minulle. <3

JesJesJes!

http://www.finnkino.fi/movie/6787/

VITTU JES! En mä ollu tajunnu lainkaa, kun ei mua silleen kiinnosta vittujakaan, mut positiiviset yllätykset kelpaa aina. Takuuvarma aivojen offtila tiedossa ~2.21h. Kahden vuoden sisällä ei ole tullut elokuvaa, jota olisin halunut nähdä ja nyt, pim! Nää on näppäriä nää uuni-mirkoaaltouunit nykyjään. Tulee vaikka mitä, kun ei vaan seuraa ympäristöään. Hyvin voi ihminen pärjätä täysin ilman ajatusta, hyvin lähtee selkärangasta elonkarma. Merkitsevää on se, kuinka tarkasti ampuu ensimmäisen luodin, ja millä tekniikalla lähtee viimeinen lyönti. Taas lähti lapasesta.

Ei mut vittu töissä käyminen ressaa. Töissä vituttaa ku ei voi olla himassa tekemässä jotain hyödyllistä, osittain pakollista ennen lumentuloa ja kotona vituttaa kun vois olla enemmänkin töissä, että olis enemmän rahaa. Pääasia, että aina vituttaa. Kamera on kulkenut lupaukseni mukaan joka paikkaan, enkä muista mikä päivä sain viimeksi vision. Ahdistaa. Ei musta kyllä saa mitään irti. En oo yhtään mukavana ollut. Totaalimulkku. You become one like others can`t be.

Mulla on niin kauhea kiire saada kaikki mahdollisimman äkkiä kuntoon, että olen ikuisesti siinä pisteessä, että jokin on aina kesken. Ehkä ihmisellä on hyvä olla puuhaa. Ois jotenki pelottavaa kun ehtis, tai edes jaksais tehdä mitään luovaa. Tylsyyden tuottamaa harhaa, vaikkapa taidetta. Uusin maalaus välineet ottaakseni offline-aikaa, enkä ole saanut työhuonetta edes valmiiksi, saati tarvikkeita ostomuovikassistaan. Ensimmäinen vitun kallis paperikin tuhraantui kun istuin tietokoneella, puhelimessa ja piti kirjoittaa KUULAKÄRKIkynällä nimi, päivämäärä ja puhelinnumero. Joo, oli se printtaantunut siitä siihen toiseenkin paperiin. No onpahan paperilla käyttöä, mut vitun siistiä varmaan lukea oma puhelinumerossa tallipihan seinältä. Toki haaveilin ostavani koko paskan ja sinne tulee sellanen urbaani keskitysleiri, että oksat pois. Pientä mutkaa matkassa toki on, että se on joku kultturikohde tampereen kaupungille, ei myynnissä, ja jos olisikin, ei mun oman valtion bruttokansantuote riitä kattamaan sen ostoa. Yhtään ei helpottanut kävellä porttikonkii sissään kun keskellä pihaa venäläiset haitaripoijjaat veteli ja takaa siinti iso komea suomenhevos, kai ori? , jolla ehkä siisteimmän mustakiiltävät kärryt perässä. Hetken melkein pilvet peitti päivän yöksi, tallin kulma laski varjon takapyörän kulmaan ja esiin asteli Jack, kiiltelevä, myrkkyhampaan terävä skalpelli kädessä. Thisisnottruethisisnottrue. Voiton vei suklaapuodin kyltti.


Kaikki alkaa auringosta,
kuun tieto tukena tälle.
Tarkkaa kuuta taivahalla
tutkien säteitä öiden.
Yläkuu on kasvamista,
alakuulla kaikkoo sirppi.
Yläkuulla valta kuulla
pellon päällä kasvavihin.
Kerää silloin, kylvä, niitä,
aloittele uudet toimet:
pano pellon, kasken kylvö,keruu yrtin, vastan vääntö.
Alakuulla sirpin voima
varjossa muhevan mullan.
Veso silloin, kynnä, nosta.
Vaan pimeimmän yön ylitse
suojaa, vaarasta varoita.
Silloin sirppi viivanohut
saattaa suistaa noidanyöhön.

Huomaan taas todellisen luontoni. Pahan päivän kerääjä, vihan voima ja inhon keskus. Kerään pahan energian, olen mustaluoto. Maagisesti levitoin järjen vittuun ja toimin vain tietäen. Olo on niin kurja hetken, ikuisen ydinräjähdyksen voima pullistelee tankin rinnuksissa, tiputtaa hiuksia ja pusertaa paineella viimeisenkin nesteen, vaikka verenä kyynelkanavasta. Heikko liha kyykistyy tunteen alla, eikä se nyt järin hyvältä tunnu.
Lääkekuuri loppu. Hehe. Ja minä kysyin, mikset koskaan sano suoraan.

On kahdenlaista rotua, ylempää ja alempaa, ja jo luulin sen monelle selvinneen. Miten Nietzsche kirjoittaa, muttei kukaan uskalla toimia. Ei. Kunnioitetaan.

Mitä te teette niille laille, kun me ollaan poissa? Kuulin radiosta matkalla sankarihautuumaalle ja tuli taas ahdistavia tuntoja. Vähän lisää rahkaa -ja mustikoita- ihmiset jaksaisivat toimia.

Vasen on käsi kätevä
turvatessa, suojatessa.
Vastapäivään suojan suunta
käydä maille maanalaisten,
nähdä toimet tuonpuoleisten,
asiat ikiaikaisten.
Vasemmalta kurkistaen
arvaat enteet,huomaat harhat
käänteisillä kätkömailla,
maanalaisten mantereilla.
Mieli kasvaa mahtavaksi
saloista salatuimmista,
ajattomain aatoksista,
tuonpuoleisten taikuudesta.


/Ummistakaa silmät ratkaisulle, toimikaa tietämättä. Selvitin sekavasti; vituttaa nämä säätäjäin touhut taas.
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/sunnuntaisuomalainen-aselaki-avaa-poliisille-kotiovet/474363

Olen rikkonut vittusaatanan.

Helposti reippaat 4 tuntia kumivaelluksella harjun lihatiskillä. Tää paskamasiina toimii niin hitaasti, en jaksa mitään. Partsille riippukeinuun vielä hetkeks kuuntelemaan ilmaan ja sit aa aa. Jos ens viikon viel kestäis.

Myrsky lienee laskenut, turvalliseen arkeen tuntemasta mitään, kuulemasta mitään, oivaltamasta mitään, ja mitä vittua vielä. Perunamuusikaan ole mikään makuelämys järjettömällä hiellä, ilmanvaihdottomaan kaasutuskoppiin keskitysleirityömaalla. Täysin naulaotsa. Mut nopeesti meni päivä kelaillessa, ettei kelailuta mikään. Sit vaan koitin pohtia järkeviä, mut kaikki jotenkin jäi kai kesken, en muista tarkalleen. Jotain satunnaisia läppiä ja tekohymyjä konttaamisen sivussa, mutten mitään järkevää kyllä muista. Erikoisjännä päivä kyllä. Hihittelin äsken takapihalla kameranlinssinläpi kahden oravan ilmeisesti leikkimielistä haastoa pähkinöistä. Tai sitte ne oli nössöt tiku ja taku.Ei sillä nyt niin väliä.

Niin, mutta musiikkiterapiaa, toiminta terapian ohella, vaviskaa naapurit! Koirat tulee ulos, nurmikko lyhenee ja musiikin pitää kuulua ruohonleikkurin äänen yli. Ihan vaan siksi, kun tekin satutte olemaan ulkona. :( Susirajalla tälläinen kesätoiminta oli NIIN paljon kivempaa, naapureista tarvinnu välittää vittujakaan, nyt toi yks ei edes moikkaa. :D

No mut toisaalta, aamulla mä olin just heränny, yritin selvitä heräämisen aiheuttamasta ahdistuksesta aamukahviröökillä, ni eikö teidän pikku-prinsessan pitänyt juuri silloin kokea maailman romahtaminen sisuksissaan. Mä en vaan voi sietää itkevää lasta. Menee viluväreet. Ihme estoja ja kammoja mulla. Varmaan joku defenssireaktio joka puolella olevista pikkulapsista -en ainakaan minä tee lisää. En tee. Taas voin sen luvata.

Hienoa olis joutua linnaan, kun hermo petti ja pieksin lasta. Ei mun moraalilla. Eikä itsekkyydellä. Ah. Eikä tarvii poistattaa tulevia silikonejakaan imettämisen takia.
Pitäis varmaan saada taas kunnolla turpaan, ni lakkaisin olemasta niin helvetin ylimielinen.

Musiikkia siis. Namsnams.

http://www.myspace.com/anaalnathrakh

Ah. Tuskassa kieriminen on NIIN mun juttu. http://www.youtube.com/watch?v=4x2sch-_FuM

Hmmhm. Vissiin on hyvä kunto. Potkasivat töistä himaan ja lääkäriin. Ihan hyvin voi niska -ja pääkivulla olla töissä, vaikka vähän oksettaakin. Huoh.