IRC-Galleria

Jörmungandr

Jörmungandr

Sininen kosminen käsi.
Miten ulkona maailma tuntuukin paljon suuremmalta kuin sisällä. Vitullinen dilemma. Ruohonleikkurin mukaansatempaava surina. Suoranainen fress-air-transsi. Ihanainen aurinko ja kumpupilvistö. Ei paremmin vois olla, eikä toisaalta huonomminkaan.
Lähes täydellistä.

Pääskyt lentääkin matalalla. Eikä muuten auringon eteen vellova lautta ole mikään kovin -stö enää. Lapsi parahtaa kadulla itkuun, sitä sattus. Naapurin sisko tienaa ensilauantaina kympin siitä, että se ajaa sen 3 neilön nurmikon. Mun mielestä pilvistä näky feeniks, mikä hajoaa kun pilvet liikkuu eikä silmä enää hahmota. Onkohan sade jo sun päällä?
Lauttakin hajoaa kun se tulee päälle, ei tarviikkaan siirtyä sisälle.

Ei mitään liiku päässä, ihana apatia.

Alkaa kai taas lähtemään lapasesta mun elostelut. Ensimmäinen "loma"päivä ja mä lupauduin heti töihin huomiseksi. Auringonoton kannalta sen itselleni valehtelin.
Joo-o. Kyllä mä vaan edelleen haluan niin yltäkylläisen-vastenmielisen-överisti kaikkea, että teen töitä aina kun siihen on helponoloinen vaihtoehto.
Suhteellisen laiskaa siis joo.

Mut mitä mä saan siihen tilalle? Mä voin kikkailla.
Toteuttaa mun pienet, säälittävät, epätuottavat,turhamaiset,päihdyttävät, ja moraalia rappeuttavat, vitun visioni. Jee .
Ja kas kummaa, mun on ihan kauheen hyvä näin.

Ei ole kovin fiksua kosia naista, jonka tietää sellaiseksi, ettei koskaan naisi ketään. Ihmistä, jota ei saa elvyttää. Ruumis on vielä lahjoittamatta sille kannibaalihelmelle. Pilaa vähän fiiliksiä.
Mut hei, ei se mitään. Näen vielä, vaikkakin uudessa valossa.
Jos muistaisin. Enkä olis perusnegatiiviskatkera pienistäkin inhimillisyyden osoituksista. Yliminä egoilee.

Eikai kukaan koskaan missään voi olla mun tismalleen sentilleen ja täsmälleen sellainen kuin yliminän täydellisin fantasia. En ole ole itsekään. Paskimpia.

Pitkä paatos taas. Mut pitää jollain lailla kelata johdot rullalle. Antaa olla vaan. En mä saa Japania luopumaan valaanpyynnistä tai Marokkoa luopumaan Länsi-Saharan miehityksestä. Mä en koskaan ois herkkua sanoa "en saa"-mut, sitä täydellistä minää. Ikuisuus on kyl todentotta pitkä aika jos aina vaan vituttaa.

Tarvii syödä pinaattia. Oli niin hurjan hienoa kiduttaa itseään ja nauttia salaa kaikesta, että kai tämä männynalle käpertyminen on suht luonnollista.

Jotain opin taas taivaalta ja käsistä, että joo, siihen päähän - päähän - täytyy taas paneutua.

Uimaan ja Ukkosta <3





Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.