IRC-Galleria

Että hohhoijaapas taas.

Voi unohtaa miten laminointimasiina toimii. Ei voi muistaa sitten onko järkevää ollenkaan työntää sitä teippipäällysteistä kovamuovia sinne laminointiin ja että sulaakohan tarra, miksi mä liittäisin sen niin, eikä pysty järjeilemään.
Unohtaa täysin keittää kahvinsa. Mittaa pulsseja ja muistuttaa kanssaolojoita juomaan vettä. You need to drink to survive.
Elän levillä, sen vähän mitä elän, tykitetään lifeä suoraan suoneen.
Vitaalit on kunnon. Kirjaimellisestin silti joku painaa rinnassa ja eritän puhdistautumisnesteitä poikkeuksellisen paljon. Ehkä se on pakuriöveriä tai sit vaan perinteinen The storm before the calm

"This beautiful feeling soars over the skies
Moving through my body out my mind
It rises up and floods my brain
This is fucking insane
This is fucking insane

(Am I still here? As one with the fear
Am I still alive? As one with the fear
Am I still here? As one with the fear
Am I still alive? As one with the fear
Am I still here? As one with the fear
Am I still alive? As one with the fear
Am I still here? As one with the fear
Am I still alive? I'm still fucking here"

Ennusteet pettää. Ja joskuskin on ohan hyvä sitten silleen. Nyt kun mä tiedän mitä pitäis olla tekemässä, ois siistii sitten olla tekemässä sitä. Vitun syksy. Ei ollu mitään kesää. Tai mitään oli. Mut ukontulihatutkin jäi keräämättä kun mä menin turhan far beyond my limits. No, onhan tätä aikaa tässä. Timo on 12 vuotta ollu missiollaan ja toivottavasti, kaikkien meidän vuoksi, breikkaa. En olekaan mitään niin paljon vähään aikaa turtumuksiltani toivonut. The Timo Mission läpimurto. Ja käyhän niin, se olis kyllä järkevintä.

Mut joo, sellaisista viis, tässä kunnossa tulevat loput viikkojen, ja selvitäänkö mitenkään sitten mistään, niin Lokakuu tulee.

Hörhöillä on lomaa, koska sekin on mahdollista, ja sitten hörhöt hörhöilee. Ja parantumattomana hörhönä, sitä hörhöilee hulluna, kun kerran niin voi tehdä.

En ole eläissäni nähnyt näin montaa 5 litran vesitonkkaa, enkä mä todellakaan halua nähdä maailmanloppuja. Salaa juon kaivosta vettä, ja vaikkei kukaan usko, siitä ei seuraa katastrofia. Ihmisillä onkin herkkä hipiä, ja muistuttettiin, että pehmeämpi kosketus ja iho kiittää.
Lähtee taas lapasesta kun unohtaa mitä piti muistaa. Mutta se ettei kaikki unohtuisikaan, että vaikka muistais miten pitäis olla ni ei unohtais.