Ja tyttö on niin sekaisinsekasinsekasin, niin aivan liian pitkästä aikaa, liekeissä. Ja heräsinkin vasta, siis hyvissäajoin tai vähän venähtäneiltä päikkäreiltä. Enkä alottanut joulukänniäkään vielä. En, koska olen keski-ikäistynyt, ja silti se sama ihminen, jolta tänään alkossa viiniä ostessa pyydettiin henkkaritkin näyttää. WOOOHOOO! Tai sit myyjällä oli mun syysmasennukseen oikea joululahja. Mut jotenkin kotoisa olo, tietää, että on ku ois omassa baarikaapissa kun Tonikin oli Alkossa. Vasta todella tajusin, että puhelimessa kaupassakäynnin aikana puhuminen on kaikkein nerokkainta. Ei tarvitse pysähtyä juttelemaan, tai välttämättä edes moikata. Ihmeen typeriä vammoja sitä on tainnut ajanmittaan vaan pahentaa, jotenkin tuntunutkin itsekusetukselta kaikki. Parannuksen tie keventää kyllä oloa -ja kenkääkin. Ja sekös vaan jaksaa riemastuttaa. Hyvä me, hyvin me vedetään!
Ihan ei ideaali lapsuusjoulunostalgia oo heränny.En edes ole ratkaisut sitä, miksi suostun näihin aamuhämäräisiin hautausmaareissuihin. Ei ahdistavampaa ole. Kaikki se, lepattavat liekit ja jäätävä rauha, hiljaisuus niin kovalla, et tekis mieli jäädä itsekiin elämässään maate. Taas ja aina vaan. Sit kuitenkin. En mä nyt millään jaksais sitkuitenkinkuolemaakohti ajatusleikkejä. Kun ois vihdoin kaikkee. Siis, kaikkea, mitä nyt keksiikään. Vihdoin. Vihdoinkin! Tilanne, jossa haaveissaan ei koskaan ois uskaltanut olla näinkään rohkea ja reipas.
Jaksoin tähän asti.
Annoin niin kaikkeni koko vuoden ja enemmänkin ja tiesin niin, siinä sitä lapsuusnostalgiaa. Aitoa optimismia ja naivismin lumoa. Mut toimii se, eikä tää feikkaaminen vaan riitä. Oikeastaan suurin ihmetykseni urakan aikana on ollut toiset työläiset, joilla on silminnähden raskaampi taakka ja toimi ja kykenevät silti vielä siihen kaikkeen. Mä en ole ehtinyt kotona edes joulusiivota. Saati purata sitä muuttokuormaa kokonaisuudessaan, siivonnut varastoakaan, tai hävittänyt tuota vaatehuoneen sisältöä. Tekee tosissaan mieli piiloutua keittiön pöydän alle, ettei kukaan huomaa kuinka paska kaikessa mä olen. Lisäksi olen paska täti, paska sisko, paska tytär ja tyttären tytär, paska rrrrrakastaja, paska yhdenillan panoksikin, paska ystävä, noin niinkuin paska ihminen kaikinpuolin. Mielikuvituksettoman paska. Mä olen paska fetisistikin, paska harrastaja, paska kuvaaja, paska pillipiipari, paska määrä onkin yhtäkkiä loputon kaivo. Mut en tiedä vielä muuta Boa, jonka terraariossa ois ikeasta ostetusta cd-telineestä tehty kiipeilyteline, mä olen paska kuluttaja, ennenkaikkea mä olen paska tuottaja, kaikki tuotoksetkin on ihan paskoja. Että siinä joulumieltä. Mut jos suunnitelmani taas onnistuu, olen taas iltaanmennessä saanut over-humanbeing-forssini takaisin enkä sekoa tänne. Kaikkihan lähti taas siitä kun ois pitänyt abcilta mennä teippiä hakemaan. Ei näin.
No, mut hautakynttilät on ostettu. Katkerinta on tietysti taas se, että se mun ideaalifantasia tästä häppeninkistä ois menny kerran 10-vuoteen vähän edes sinnepäin kun yritin maalailla, mut ei se tietenkään kellekään sovi ja se tietenkin ois pitänyt ymmärtää jo ennen sitä fantasioinnin aloittamista. Toisaalta kyllä, helpottaa kyllä kokonaistuskaikävöintejä nämä episooditkin kun mitäs tässä nyt sitten ikävöisi. Ei kun ei. Jotenkin sitä ois tyttärenä, siskona, tätinä toivonu, et kun on ollu se 10 - vuotta vääntämättä joulunvietosta ja palloillu siellä täällä, ollu siitäkin taas sen 6-vuotta kokonaan viettämättä yhteisesti näitä, niin nyt ois ollut helppoa ikäänkuin tulla kaikki sinne yli 200 neliöön, mihin oltais mahduttu. Sauna ois ollu siivottu ja pyynätty jo marraskuussa ja osaan mä nyt ne ihmisten perusjoulumätötkin hoitaa. Vähän vittu sitä rispektiä joskus. Mä olen ollut pitopalvelussa töissä ja vastannut pahimmilaan yksin 120hengen häätilaisuudessa, johon luulin, että kuolin mut ei EN! Kyllä se Joulu nyt on aika simppeli, varsinkin kun äiti on kokki ja lapsilla koulusta loma. Ois voinu vetää koko viikonlopun porukalla, vähän skarpattu, mut ei. Oisin voinu vaikka soittaa, vaikka mitä, yhtään nirppailematta, vetänyt kaikki jouluhitit, tunteella, kerrankin. Ehkä sit itseensä on pakko uskoa kun ei kukaan muu niin tee. On kai se jostain vitun syystä järjettömän paljon näppärämpi ajella autolla sinne tänne syömään, juomaan, kahvia, jakamaan lahjoja, joulusaunailemaan, kotiin yöksi ja sit se vaan jatkuu kaukaisemmille sukulaisille heti aamu kuuden -sankarihautailun harhailun jälkeen. Ai vittu mitä neroja. Jokohan aukee viinipullo aamu viideltä?
Ei mut tädillä on tänä jouluna tykit sen verran tanassa, että lapsille on tiedossa magiikan maailmaa. Sannia hemmottelin taikuri-seteillä. Piti tehdä muka-hauska opetusvideokin, mutten ihan niin sekaisin päässyt olemaan. Äiti ottaa perinteen mukaan varmasti vittuiluna tiikeribalsamini, jota käärin hienoon paperiin. Antti saa tietysti kaiken ääneen tahtomansa ja vähän enemmän. Mulle taa antaminen sopii niin hyvin. Vielä kun sais hokkuspokkustettua niihin sen viestin ikäänkuin bonuksena, eikä menis kapitalismin harhaoihin ois optimaalia, mut eihän sitä jokapäivä, tai edes jouluna voi onnistua. Ja se onnistumisen jahtaus lienee se hakusessa olevin.
Pakko sen verran on fiilistellä, että "työ"puhelin,posti, läppäri, kaikki sellaiseen ei vapaaseen tahtoon perustuva kontaktointi on jäissä ja siitäkös sielunrauha. Voin jo haistaa vapauden hajua.
Lie message taas note to selfinä näiden tilanteessa nousseisiin epäkohtiin, niitä enää enempää tähän listaamatta, niitä jälkeenpäin taaskaan muistaneena, tai muistelleena, jotain merkittävää on siellä sisimmässä, eikä muualla, edes siellä metsässä, josta myydään tontteja, ja ilmestyy koteja supikotien tilalle. Ollaan niin katoavaisia kaikki näistä hetkistä, että nyt jos koskaan on hyvä aika repiä kaikki irti. Ni!
Että make love not war -henkistä koko tulevaisuutta vaan kaikille muille ja mulle varsinkin! <3
Harhaannuin taas aikeistani. Ei sais olla aivopierunaikaan montaa välilehteä. Tai edes tuota 50:ntä. Aina sama vika, aina sama apatia. Vielä ois hyvää säätä kadota.
