IRC-Galleria

Joskus töissä ei vain voi olla kummeksumatta ihmisten pistämätöntä logiikkaa ja halua kysyä AINA ennen oman älykkyytensä ja päättelykykynsä haastamista. Kuka sanoikaan ettei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä? Onhan.

"Ai saaks täst ottaa vai?" Hmm, annahan kun mietin nanosekunnin. Ei, se "OTA TÄSTÄ, OLE HYVÄ!"-lappu on siinä ihan vain hämäykseksi ja yleisen sekasorron sekä paranoian synnyttämiseksi.

"Missä se aerobic pidetään?" No, jos mä olisin sä, niin kokeilisin ekana tota ovea jossa lukee AEROBIC. Mutta voihan olla että olisin väärässä.

"Enkös mä tarvii ne *esittää mimiikan keinoin solariumlaseja*?" "Ne on siellä kopissa valmiina jo." "Mutta onko ne PUHTAAT?" "Nehän voi aina puhdistaa..." Nimenomaan. Odotahan kun a) aktivoin röntgenkatseeni ja b) otan takahuoneesta mikroskooppini. HALUATKO SÄ ETTÄ MÄ MENEN VIELÄ SOLEENKIN SUN PUOLESTAS???!


Miks ihmeessä kaupungilla törmää aina niihin ihmisiin, joita ei haluais nähdä? Eikä koskaan vahingossakaan niihin, jotka haluais nähdä?

Anna-lehden "Mistä naiset oikeasti puhuvat" on mun uusi suosikkipalsta. TJEU, se on tosielämää.

Mä olen oikeasti varma siitä, että ihmiset jakautuvat saaliisiin ja saalistajiin. Oman puolensa selvittäminen on yksinkertaista: pelkäätkö pimeää sisällä vai ulkona? Jos et tunne oloasi kotoisaksi ulkosalla pimeällä, olet saalis: et näe kyllin hyvin ympärillesi ja siksi pelkäät tulevasi yllätetyksi. Sisällä pimeässä taas koet olevasi turvassa. Jos taas pimeät sisätilat ahdistavat, olet saalistaja. Pimeä suljettu tila on yhtä kuin ansa, ulkona maailma on pelikenttäsi valon määrästä riippumatta. Arvatkaa kumpiin mä lukeudun...