Myöhään yöllä oli hassua tulla kotiin, kun eteisessä oli pikkuruiset kengät ja pöydällä leluauto. Aamulla heräsin siihen, kun viereisestä huoneesta kuului kummipoikani hersyvää naurua. Ajattelin aloittaa lomani lukemalla sängyssä Teatteri-lehden uutta numeroa kahvikupponen kädessäni, mutta Eliaksen kanssa puuhaaminen oli siltkikin rentouttavampi vaihtoehto. Möyrin sen kanssa lattialla, leikin "lakaisijalakaisijakonetta" ja rakentelin legopalikoista juttuja. Elias on oppinut sanomaan nimeni, tuli hirveän hyvä mieli, kun se toisteli sitä.