IRC-Galleria

Syysloma tuli liikunnan puolesta otettua kyllä aivan liian rennosti - meinasin pyörtyä aamulla, kun opiskelu alkoi jälleen kunnolla. Maanantaina oli vain teatterihistoriaa, se oli rentoa, mutta tänään pantiin taas lihat juoksemaan. Aamulenkki oli tuskaisa, eikä vähiten siksi, että en ehtinyt syödä aamiaista. (Oikeasti - nukuin kymmenen tuntia, miten voin haluta nukkua vielä yhdennentoistakin?) Suurin tuska oli lämppärissä, silmissäni sumeni yhtäkkiä, kun tehtiin äänenavausta. Sitä ennen oli tehty puolen tunnin rankat fyysiset harjoitteet, jotka kai sitten olivat minulle liikaa.

Jännitykselläkin taisi olla osansa huonoon olooni, koska Terve ahdistus -esitykseen oli vaikea palata nyt syysloman jälkeen. Vaikeasti se esitys kulkikin, ajatukset olivat kaikessa muussa kuin anoreksiassa. Yleisö oli kyllä palkitsevaa, minulla on monologissani kohta, jossa polvistun yhden katsojan eteen, ja sanon hänelle olevani taiteilija jne. Nyt polvistuin jonkun vanhemman naisen eteen, ja hän rupesi puhumaan minulle. "Taiteilija sinusta tuleekin!" Tuli melko hyvä olo tuosta, vaikka pasmat menivät sekaisin.

Ostin tänään Bulgakovin "Saatana saapuu Moskovaan". Voisin mennä nyt lukemaan sitä, ennen kuin kuoro alkaa. Kirjoittaakin kyllä pitäisi, päässäni on miljoona ajatusta, mutta suhteeni kynään takkuaa. Yritin eilen kirjoittaa jotakin luovaa pitkästä aikaa, mutta sain paperille vain kuvailun höyryävästä teestä. Writer's block? Luultavasti. Olen saanut kaunomielistä tekstiä tuotettua viimeksi elokuussa. Tai no, en minä koskaan mitään kaunista kirjoita, pikemminkin... noh, hukkasin sen sanan, jota tarvitsin. Huomaattekos nyt?

Olin muuten kuulemma viime yönä herännyt, noussut istumaan ja sanonut "huomenta". Kämppikseni oli kehottanut minua jatkamaan uniani. En muista tuosta mitään. Sinänsä pelottavaa, että voi tehdä asioita ilman, että omiin ajatuksiin jää muistijälkeä. Noh, onneksi sanoin vain sen huomenta.

Illanjatkot täältä Niittylahdesta, jossa aurinko juuri laskee Pyhäselän peilikirkkaaseen veteen!

<3: Monicanne.