IRC-Galleria

Miksi minulla on merkillinen tarve avata suuri jokaisessa mahdollisessa kohdassa ja sanoa asioita, usein ei-niin-kivoja juttuja? Miksen pidä suutani ummessa ja anna kunnon ihmisten olla rauhassa?

Yksinkertaisesti siksi, että minusta totuuden tulee tulla julki. En välttämättä aina tiedä mikä tuo totuus on, mutta esitän ainakin yhden vaihtoehdon, niin kutsutun mielipiteen. Kovin usein kuitenkin, on tämä omakehua eli ei, minä kyllä myös olen oikeassa. Siis kun asiaa tutkitaan ja selvitetään se maaginen totuus. Ei sillä sinällään ole väliä, mutta erinäisten "pätijä" ja "neiti kaikkitietävä" -kommenttien luulisi olevan tarkoitettu väheksymään ja ivaamaan - sääli sanojalle että sanoo vain kuten asia on.

Ja miksi minä sitten kerron ilmeisiä totuuksia, sellaisia "no mut ton nyt tietää kaikki" -asioita? On hyvä jos kaikki todella tietävät sen minkä minäkin, se on merkittävä tietopohja (joka tosin ainakin itselleni vain muistuttaa miten vähän tiedän, miten paljon enemmän voisin tietää). Syy sille miksi kuitenkin, vaikka tuon teoriana uskoisinkin, auon suutani ja kerron näitä ilmeisiä juttuja? Koska mitään ei näytä tapahtuvan. Vaikka joka ikinen tuntuu tietävän tämän tai tuon, niin mitään ei asioille kuitenkaan tehdä. Nyt puhun siis epämukavista totuuksista, nälähädästä, kirkon ylivallasta, korruptiosta, eriarvoisuudesta, lihansyönnistä, tämän tyyppisistä asioista.

Jos kerran "kaikki" tietävät nämä epäkohdat, miksei asioille tapahdu mitään?