IRC-Galleria

Aina vaan jaksaa ihmetyttää nämä naiset, jotka marisevat siitä, miten miespuoliso ei osallistu kotitöihin. Ymmärrän, että tilanteissa, joissa toinen (useimmiten siis nainen hoitovapaalla) on kaiket päivät kotona, hän myös hoitaa suuren osan kotitöistä. Mutta tämä tulee tasoittaa välittömästi kodin ulkopuolella tehtyjen työtuntien mukaan. Tämähän siis on selvä juttu (yksityiskohtaisempaa ohjausta tarjoan kommenttilaatikon kautta).

Minulle se on niin selvä, että asiasta ei edes tulisi mieleen keskustella. En pariudu, enkä varsinkaan lisäänny, sellaisen tyypin kanssa, jolta ei suju yhteisen kodin hoito automaattisesti. Jos minä juttelen kotitöistä, on se joko a) miten jokin homma tehdään b) mitä toinen haluaa tehdä, eli miten hommat jaetaan.

Nykyisen kanssa onneksi on kaikki sujunut toistaiseksi helposti. Kumpikaan meistä ei juuri välitä tehdä mitään turhaa, eli kämppä pysyy asumiskuntoisena, muttei ehkä esittelykelpoisena. Vaatteita löytyy puhtaana kaapista, ruokaa valmistuu nälän mukaan ja laskut tulee maksetuksi. Jos joku haluaa nähdä sen niin, kyllä meillä osa töistä jakautuu perinteisen sukupuolimallin mukaan. Toisaalta, sitä ei kai voi välttää, ellei tarkoituksella. Hän maksaa laskut ja minä pesen pyykkiä. Niinno, öh, se onkin ainut mitä keksin. Tuo johtuu siitä, että minulla kielimuuri tekee laskunmaksusta hankalaa - hän inhoaa pyykin pesua, kun taas minusta se on yksi helpommista hommista. uudet verhot ompeli hän, kun näytin miten kone toimii. Ja niin edelleen. Eipä ole tarvinnut imuroida kuin yhdesti yhdessäolomme aikana.

Mutta takaisin asiaan. Miksi nämä naiset antavat homman valua tähän. Miksi ei tehdä heti selväksi, että yhteinen koti hoidetaan yhdessä? Toki on niitä, jotka himoputsaavat kaikki paikat, ja sitten valittavat, kun puoliso ei tee samaa. Mutta perusjutut. Mistä ne oikein miehensä löytävät, äidin helmoista passattuina? Tässä valossa armeija ei ole niin huono juttu, vähän omatoimisuutta ja ymmärrystä.

Paras vinkki muuten, jonka olen lukenut, on jättää kaikki kotityöt viikoksi tekemättä. Kokeilin sitä huvikseni pyykkien kohdalla, pesin vain valkoista (työvaatteet), ja kyllä hän sieltä lopulta ryhtyi koneen täyttöön, kun alusvaatteet alkoivat loppua. Naureskeli vaan, kun kaikki piti käydä kysymässä minulta (missä se pesuaine on, ai meillähän käytetäänkin pähkinöitä, missä lämpötilassa meillä pestiinkään jne.), että eipä ole näköjään hetkeen pessyt. Ilmeisesti kertaus oli siis paikallaan, vaikka minä en tehnyt tätä tarpeesta, vaan huvikseni. Otin vastuuni takaisin, see syyt above.

PS: http://www.iltalehti.fi/terveys/2011101014544002_tr.shtml
Syön tällä hetkellä magnesiumia jalkakramppeihin, rautaa satunnaisesti veriarvojen parannukseen, ja vaihdellen kahta eri monivitamiinivalmistetta. Lääkäri käskee, muuten ei juuri kiinnostaisi. Näitäkään en muista syödä säännöllisesti, ja nurisen vastaan. Sinkkiä ja D-vitamiinia tosin voisi kokeilla. Nykytilassani tosin yritän saada ravinnosta sen kaiken, mitä saattaisin tarvita. Ei se ole kovin vaikeaa, etsii tiedon, missä on runsaasti ainetta jota tarvitset, ja sitten lisää kyseistä tuotetta tietoisesti käyttöön.