IRC-Galleria

Tässähän tämäkin päivä on menny kattellessa mielenkiintosia videoita youtubesta. Huomenna on pakko soittaa sinne Tampereelle, katotaan mitä siellä sanotaan. Vieläkin mietin että mitähän sitä keksisi että pääsisi irti täältä kotoa. Kai sitä pitää lähteä oikeesti reissuun, tai jotain.

Kiitos ihmiset kun ette jotkut vieläkään viitti ilmotella ittestänne mitään. Tack så mycket.

Mitäs tässä tänään... tuntuu etten pääse tästä fiiliksestä irti. Ei tässä oikein ole mitään järkeäkään, kauhea suru ja ikävä on, mutta kenestä? Mietin vaan tässä kaikkia näitä jotka on kuolleet nuorina ja joilla oli vielä elämä edessä. Vaikka en ite henkilökohtasesti ole ketään menettäny niin kyllä mulla nyt tuska on muutamista tapauksista jotka tiedän tapahtuneen. Taivaassa tavataan...

Huomenna oli tarkotus tehä pikanen Tampereen reissu mutta mutta... saa nyt nähdä sitten. Ei tän olon kanssa jaksais keskittyä mihinkään. Periaatteessa sen asian sais varmaan hoidettua puhelimella ja postia lähettämällä. Katotaan.

On kyllä pakko nyt jotain keksiä jotain piristävää jonkun kaverin kanssa lähipäivinä etten sekoa tänne kotiin. Muutamaa ihmistä ihmettelen kun eivät viitti itestään mitään ilmotella vaikka yritän soitella ja ottaa yhteyttä.

Elämä on...

Eilen ja tänään olen miettinyt, miten moni nuori lähtee täältä liian aikasin ja liian turhaan. Miten monta äitiä, isää, siskoa, veljeä ja kaveria jää kaipaamaan. Miten suuri tuska jää, miten sanoinkuvaamaton ikävä. Se on väärin inhimillisestä näkökulmasta katsoen. Ei voi ymmärtää niitä tutkimattomia teitä ja niitä syitä, joista tuolla jossain ylhäällä päätetään että esim. nyt viisi nuorta ihmistä otetaan pois muutamassa minuutissa, ilman että he saavat sanoa hyvästi läheisilleen. Mä toivon etten koskaan joudu kokemaan niin kovaa tuskaa, mutta kyllähän kai meiltä jokaiselta joskus joku läheinen lähtee. Yli kolme vuotta tästäkin tapauksesta on mitä nyt eniten olen miettinyt. Miten siellä on kaikki käynyt, joku vielä lähtenyt pelastamaan rakastaan ja ovat jääneet sille tielleen. Miltä on muista tuntunut katsoa palavaa taloa ja tietää että siellä on vielä nämä nuoret sisällä. Ei voi käsittää, ei. Toivottavasti aika ja nämä vuodet ovat turruttaneet kipua läheisiltä edes vähän. Levätkää rauhassa Naikou, Emilia, Nyben, Vilu ja Joni.

Mitäs mä tähän kirjotan tänään...

No latailin muutaman pelin tähen kannettavalle ja kävin syömässä ja kaupassa ja lunta tuli taas ja Kassu on ihana ja ja ja...

Ei nyt sentään niin pahasti päässä pyöri asiat kuin parina viime päivänä, mutta empä tiedä taas tuleeko kovin hyvin nukuttua kun tuo kuutamokin tuolla taas möllöttelee, ei paljoa täydestä puutu.

Alkaa kuitenkin jo väsy olemaan... ihan hyvin kai vois kohta mennä petiin...

Joo-o. Jokseenkin sekalaiset tunnelmat tänään. Kaikki sinänsä ihan ok, selvittelin taas vähän tulevaisuuden asioita ja silleesti. Eipä silti mieltä ylentäny kun kaveri kerto uutisia... mikä oli kohtalo jo vissiin kolmannen kerran. Miten sitä yhelle ihmiselle annetaankin kestettävää. Ja vielä tuossa muodossa. Voi itku kun en voi mitenkään edes auttaa. Toivon vaan että jakselee. <3

Iltalenkillä pysähyttiin hetkeksi juttelemaan naisen kanssa jolla oli kultanen noutaja. Kassu pelästy sitäkin. Voi ressukkaa, kaipa tuo tottuu aikanaan enemmän tai vähemmän.

Ei kai tässä mitään kummempaa kun miettiminen jatkuu ja suunnittelu. Eihän se lopu koskaan. Pää hajoaa, auttakee.

Eilen tuli sitten kaverin äkkinäisestä ehdotuksesta lähdettyä vähän illalla kaupunkiin viihteelle. Olihan se semmonen reissu sitten... kierrettiin ensin muutama paikka ennenkun saavuttiin PK:hon, missä näkyi kyllä tuttujakin. Eräskin henkilö, ei niin kaukaisestakaan menneisyydestä, istui siellä taas uusi nainen kainalossaan, ja kyllä kai sitä harmitti kun en katsonut heihin päinkään. Saipahan silti jotain näkemistä sekin... heh. Ei sitä sitten tappiin asti kuitenkaan jaksanut ja kotona jo ennen puolta kolmea.

Tänään on mennyt aika hyvin lepäilyksi päivä, mutta se on ainakin Kassun mieleen. Tykkää vaan kun saa nukkua lämpösessä kainalossa.

Huomenna uusi viikko taas...

Pakkanen huitelee tuolla 20 hujakoilla, oli 23 tuossa päivällä. Eipä Kassun kanssa kauas mennä ulkona, sen verran vaan kun tarvii.

Vähän tämä on nyt taas saamatonta meininkiä mutta ehkä viikonloppu tuntuisi sen verran rennolta että jaksais ja viittis jotain tehdä edes tässä kotona. Missähän se yks luuraa onlinesta...

Mulla on edelleen maailman paras koira.

Do diih. Voi kai tätä sano talveksi. -15 nyt iltaa myöten ja mun rääpäle meinaa paleltua tuonne ulos. Noh, huomenna on hankittava sille tossutkin.

On se muuten mukavaa kun saa niitä kauniita sanoja ja huomaa vastakaikua. :))) <3 Tykkäämpä hyvinkin. Kumpa se tietäs vaan miten paljon. Ja tällä kertaahan mä suosin ihan kotimaista vaihteeksi.

Mitäs muuta... ei se kaveri sitten tullut käymään kun sillä oli muita menoja, mutta ehkäpä tässä vielä nähdään. Huomenna se lähtee viikonlopuksi reissuun jota se onkin odottanut kuin kuuta nousevaa. Kuusta tulikin mieleen että oli tuolla ulkona äsken komea tähtitaivas, sitä kelpais kattella yyterissä tai kallossa jonkun kanssa.

Elikkäs viikonloppu se kolkuttelee taas ovella ja niin pois päin...

Miten musta on tullu tällanen kotihiiri? Täällä mä vaan möhisen ja sosiaalinen elämä meinaa jäädä kokonaan naamakirjaan. Auttakee, tulkee hakemaan ulos.

Tänään olen pyöritelly päässäni esim. sitä, että pitäskö siirtyä ostamaan ruokansa Lidlistä. Vois tulla tällaselle itsenäiselle ihmiselle halvemmaksi, ei mun ruokaostoksistani s-bonusta paljon kerry. Ei ainakaan niin että siitä pahemmin iloa olis. Huomenna täytyy muistaa ilmotella Porin energiaan, että saan sieltäkin bonukset.

Ja sitten tätä samaa... buranan syömistä. Kyllä mä pian varaan lääkäriajan.

Saa nähä tuleeko kaveri käymään huomenna. Olishan tässä kotona taas siivoamistakin ja papereiden järjestelyä... voi kun mielenkiintosta.

Ehkä tässä pian tulee vielä sekin päivä kun on jotain muutakin kirjotettavaa kun näitä tavallisia...