IRC-Galleria

Viikko 6 / 2006


Maanantai - "oon kokenut tään joskus ennenkin"

Heräsin liian lyhyiden yöunien jälkeen lähteäkseni hammaslääkäriin. Pelkään sinne menoa joka kerta. Vaikka ennenkin on porattu. Ja puudutettu. Ja tiedän, ettei se niin paljoa satu. Mutta pelkään silti... Pyhärannan terveyskeskuksessa on vieläkin ne samat vihreät penkit kuin ennenkin. Ja odotushuoneessa samat lasten lelut. Yks vanha yläastetuttu meni neuvolaan pienen lapsensa kanssa. Kummallista. En odottanut näkeväni häntä a) lapsen kanssa b) ainakaan Pyhärannassa. Mutta koskaan ei kai tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Jos se nyt oli hän.

Tein ja tulostin monta kesätyöhakemusta kotona. Sitten istuin hetken takkatulen ääressä. Maanantaita ennen olin ollut aina poissa kotoa juuri silloin, kun takassa oli tuli. Nytkin olisi pitänyt tehdä koulutehtäviä, mutta halusin istua siinä takkahuoneen lattialla hetken. Huomasin, että minä tai Mikko ollaan joskus pienenä piirretty pienen pieni tikku-ukko yhteen takan tiilistä. Siihen taloon liittyy niin paljon muistoja. En haluaisi, että äiti ja isä koskaan muuttavat sieltä, vaikka toisinaan sanonkin heille, että heidän olisi ehkä parempi asua Raumalla.

Tein yhden koulutehtävän loppuun ja lähdin Jonskulle. Äiti vei mut taas Raumalle ja käytti kirjaston kautta, vaikka sillä olikin kiire jumppaan. Äiti on aina niin kiltti. Jonskulla juotiin kahvia ja syötiin viinirypäleitä & suklaata. Ihanan hassu yhdistelmä kaikkiaan. Olisin ollut mieluistasi paljon pidempään, mutta piti ehtiä bussiin. Tajusin bussiin kiiruhtaessanni, että olen ennenkin -ja vieläpä useammankin kerran- juossut siitä samasta pihasta bussiin. Siitäkin on jo viisi vuotta. Olin silloin melkoisen onnellinen. Vaikka olihan niitäkin päiviä, jolloin pelotti. Pihassa oli muuten vieläkin se sama keinu, johon joskus tungettiin oikein monen teinin voimin. En enää muistakaan, että montako teiniä siihen lopulta mahtui.

Huristelin bussilla Pj-kurssin staabin kokoukseen. Olin tosi väsynyt, enkä jaksanut antaa parastani. Harmitti oikein. Mutta ensi kerralla jaksan paremmin. Toivottavasti ainakin.

Kotona Bärre ja Tove olivat vielä hereillä. Onneksi. He pitivät minulle seuraa, kun join iltateetä. Oli hyvä tulla kotiin.


Tiistai

Olin todella väsynyt. Teki hirveästi mieli jäädä kotiin lämpimän peiton alle, kuten Bärre teki. Hän ja Tove jäivät siis kotiin, kun minä lähdin Valtsulle yksin odottelemaan Vilkkua. Tuntui ihan kummalliselta.

Koulussa oli melko tylsää. Koko päivä vietettiin jakautuneena kahteen ryhmään, ja meidän ryhmämme on todella rauhallinen. Usein se on mukavaa, mutta väsyneenä kaipaisie enemmän toimintaa. Toinen ryhmä pääsi jo paljon ennen meitä kotiin, joten piti kävellä kotiin. Väsyneenä ei kuitenkaan edes auringonpaiste piristytä, joten keskustasta hyppäsin junaan ja kahdessa minuutissa olin paljon lähempänä kotia.

Nukuin päiväunet, söin vähän jotain, katseltiin telkkaria ja saunottiin. Ja sitten iltatee ja suht ajoissa nukkumaan. Niin ja paketoin Venlan lahjan. Olin käyttänyt kaiken lahjapaperin ompelulaatikon päällystämiseen, joten jouduin käyttämään väärinpäin käännettyä joulupaperia.


Keskiviikko

Kunnon yöunet vaikuttaa kyllä aika paljon. Oli ihan eri fiilis kävellä taas koulun jälkeen keskustaan keskiviikkona, kuin tiistaina oli ollut. Harmitti oikein, kun ei saanut kävellä ihanassa talvipäivässä enempää, vaan piti hypätä junaan. Menin Helsinkiin katsomaan Venlaa ja Reettaa. Reetta oli taas kasvanut ja näytti hirmuisasti Valtterilta. Juhlistettiin Venlan synttäreitä vähän myöhäs ja ystävänpäivää vähän aikasessa syömällä Venlan tekemää herkullista kakkua. Venlan kanssa oli taas jotenkin tosi hyvä jutella. Olin tosi loistavalla tuulella, kun lähdin sieltä pois.

Tiinan suunniteltu keskiviikko ilta: Salkkarit ja aikaisin nukkumaan. Mutta todellisuus oli toisenlainen.

Salla oli tullut kyläileen. Kotona ilmoitin heti ovella hänelle ja Bärrelle, että "Reetta on niin suloinen - mä haluan vauvan!". Salla ja Bärre näyttivät minulle Tovea ja selostivat molemmat, että siinä on mulle vauva. Ja jonain toisena päivänä Bärre totesi, että voisin aloittaa opettelemalla kasvattamaan kukkia. Sain nimittäin kaktuksenkin tapettua.

Tove sai vielä yhden vieraan lisää. Hänen nykyinen turvallinen kummisetä tuli kylään. Olimme Toven kanssa, söimme kummallisen makuista jäätelöä ja vietimme muutenkin laatuaikaa. Salla lähti joskus ehkä puolenyönaikoihin. Toven kummisetä jäi vielä. Makoiltiin Bärren sängyllä ja säkkituolissa ja puhuttiin sinisistä sähköpalloista ja muusta yhtä järkevästä. Tunnit kuluivat ja me vain valvoimme ja puhuimme. Oli hyvä olla. Lopulta raahauduin sänkyyni nukkumaan ja setä jäi kuutiolle nukkumaan.


Torstai

Heräsin siihen, että talossamme puhui mies. En ole koskaan vielä herännyt täällä siihen. Joimme kolmisin aamukahvia ja sitten lähdin Miran ja Moorian kanssa kävelylle. Oli hienoa käydä edes vähän metsässäkin. Nyt olen mielestäni jo ihan osaava koiranulkoiluttaja. Aluksi kysytään ikää ja sukupuolta, kun tavataan toisia koiria.

Setä tuli vielä vastaan pihallamme kun olin kotiutumassa. Yritti mennä puskan taakse piiloon. Ohikulkenut mummo ei yhtään katsonut pitkään...

Siivottiin oikein urakalla, pesin kaksi koneellista pyykkiä ja tein ruokaa. Bärre lähti kuoron kanssa laulelemaan ja Salla tuli taas kylään. Olin kai taas liian väsynyt neuloakseni. Loppuillan katsoin telkkaria ja makasin peiton alla. Toven kanssa oli hyvä katsoa Everwoodia. Vaikka en ole aivan varma, ymmärsikö hän, miksi Tiina melkein itki.


Viikonloppu

Menin Outille Jyväskylään. Outilla juodaan paljon hyvää teetä, katsellaan telkkarista ohjelmia, joita ei muuten tulisi katsottua, ajetaan bussilla keskustaan ostoksille ja jutellaan myöhään yöhön. Marttailimme myös hieman: teimme marjapiirakan ja neuloimme ahkerasti. Hiljaisuutta, rauhaa ja hyvä ystävä. Juuri sitä, mitä nyt tarvitsinkin.


Lopuksi.

Minusta tulee päivä päivältä enemmän koirienkin ystävä. Tove juoksentelee täällä jo hulluna ja reippaana ympäriinsä. Suloinen koiruus. Sanon sitä kyllä noin joka kolmas kerta Bärreksi. Mutta pidän heistä molemista.

Kaiken onnellisuuteni keskellä en voi olla pelkäämättä, että taas käy niinkuin ennenkin.

Jätettiin kansantaudit suosiolla melkein huomiotta. Sain kyllä pari kirjaa ja yhden sähköpostin diabeteksestä. Niillä eväin pitäisi jaksaa tässä koneella muutama tovi vielä istuskella. Mutta hyvä päätös se oli.

Käytiin keilaamassa. Hävisin taas, mutta niin käy aina, oli urheilulaji mikä tahansa. Alan jo tottua. Sitten suunnattiin Merille. Pojat lähti Laitilaan ja me jäätiin Merin, Veeran ja Kaisan kanssa Lajolle. Katsottiin telkkaria, kirjoteltiin ystäväkirjoihin, mässättiin hirmuisasti ja juteltiin. Oli mukavaa. En muuta kaivannutkaan, kuin heidän seuraansa. Olisimme vaikka voineet istua hiljaa, ja olisin silti varmasti viihtynyt. Suski liittyi myöhemmin joukkioomme ja Janikin kävi. Katsoimme videota 18 vuoden takaa. Asikkalan asikkalan puiset rattaat... ja paljon öljyä. Eräs sai kuulla myöhemmin illalla asiasta melkoisesti. Mutta oikeasti se video oli suloinen.

Mentiin ABC:lle syömään tyttöjen kanssa ja nähtiin Jonskuakin pikaisesti. En ollut hetkeen hillunut Apsilla. Totesimme, että siellä on tainnut tapahtua sukupolven vaihdos. Tai melkein ainakin.

Ajoimme Laitilaan, Jussille. Pojista osa oli melkoisen hilpeällä tuulella, osa jo melkoisen väsähtäneitä. Piti hakea Lauri sieltä vaan pois, mutta tiedettiinhän me, että sinne jäädään jumittamaan. Aika kului jotenkin todella nopeasti. No, hyvässä seurassahan joskus käy niin. Heitin ihmisiä vielä Raumalle ja olin vasta viiden aikoihin kotona.

Nukkuminen on yliarvostettua. Heräsin kahdeltatoista ja nyt odottelen ruokaa. Keittiössä tuoksuu hyvälle. Äiti on viikonlopun aikana tehnyt mustikkapiirakkaa, kaksi pannukakkua ja nyt kahta sorttia pullaa.

***

Luulin laittaneeni tämän näkyviin. Vaan enpä ollutkaan. Yritin tehdä koulutehtäviä. Yritykseksi jäi. Nukuin hetken, kävin mummulla ja yritin lisää. Ei taaskaan oikein onnistunut. Mummu ja ukki tulivat kahvittelemaan ja sitten lähdinkin moikkaamaan Suskia ja Hennaa. Suskilla sain Runebergin torttuja. En siis tänäkään vuonna jäänyt ilman. Kotona syötiin vain laskiaispullia. Hieman etuajassa, mutta emme me välitä. Hennan kanssa ei oltu nähty pitkiin aikoihin, oli hyvä jutella. En olisi halunnut tulla kotiin, koska tiesin, että tänään on vielä tehtävä monta juttua. Onneksi heti kun pääsin sisälle äiti kysyi, haluaisinko paistaa takassa makkaraa. Toki. Siinä takan hiilloksen lämmössä tuli parempi mieli. Ja nyt hoidan oikeasti kaikki hommat pois alta. Mesekin on kiinni.

Miksi aloittaminen on aina niin vaikeaa?

Eilisen vietin jälleen E:n ja M:n kanssa. Kävimme pulkkamäessä & puistossa, kokosimme palapelejä, katsoimme muumeja, leikimme, söimme paljon ja teimme tyttöjen äidille synttärikortin. Veera tekstasi aina, kun nukutin E:tä. O:n cd-kotelossa oli viisas ajatus, jota en enää muista sanasta sanaan. Mutta jotain tämän suuntaista: 'Kun seuraavat sanat, joita sanot, saattavat ratkaista isoja asioita, kuuntele ennemmin sydäntäsi kuin järkeä.' Kunpa aina osaisinkin.

Illalla lähdin Helsinkiin kuvitellen, että busseja Raumalle lähtee tunnin välein. Mutta joku on mennyt vähentämään bussi-vuoroja. Törkeää. Mutta nopeat päätökset kunniaan: hyppäsin Turun bussiin ja päädyin sitten samantien ostamaan lipun Uuteenkaupunkiin asti. Nukuin matkan Turkuun ja Turku-Uki välin katselin pimeitä maisemia. En ollut koskaan käynyt Vehmaan tai Mietoisten keskustassa. Tajusin yhtäkkiä, etten enää elä niin suunnitelmalliseti kuin joskus. Mutta tuntuu, että näin on parempi.

Äiti haki mut Ukista. Pyhärannassa on vähemmän lunta kuin Järvenpäässä, mutta tähdet näkyvät täällä paljon kirkkaammin. Oli hyvä tulla taas kotiin. Eteisessä oli armejan vaatteita ja kodinhoitohuoneen pöydällää tunnuslaatta [tmv]. Mikko on lomilla. Ehkä ensimmäistä kertaa tajusin, että Mikko on armejassa [miten tuo sana pitäisi kirjoittaa???].

Tänään olen ollut koko päivän yövaatteissa. Lukenut lehtiä, katsellut ulos ikkunasta, juonut kahvia muumi-mukista ja ollut vain. Pidän näistä päivistä. Nyt lähden saunaan, koska illalla vietetään rattoisaa aikaa kansantautien parissa Merin ja Veeran kanssa.

Niin, ja äiti antoi lukea vanhaa päiväkirjaansa. Kaikki ihmiset pitäisi pakottaa kirjoittamaan päiväkirjaa.

Käytiin Sallan kanssa lenkillä aamupäivällä ja Mira tuli käymään iltapäivällä. Pizzaa ja jutustelua. Illalla katsoin Everwoodia. Huoneeni oli sekainen, mutta tunsin itseni hyvin onnelliseksi.

Ja sitten tulivat Tove ja Bärre. Toove kuolasi hupparilleni, eikä minua haitannut yhtään. Suloinen pieni koira. Ehkäpä minusta, pinttyneestä kissaihmisestä, saattaa tulla parempi koirien ystävä kuin vielä tiedänkään. En haluaisi jättää heitä neljäksi päiväksi, vaikka odotankin, että pääsen Pyhärantaan. Mutta silti. On se niin suloinen.

Maanantai alkoi tosi mahtavasti. Lähdin aamulla lapsenvahdiksi junalla. Tiksissä kun jäin pois junasta, tajusin, että laiva-laukku oli jäänyt junaan. Kävin selvittelemässä asiaa ja hyppäsin bussiin, jotta pääsisin lapsosten luo. Menin taas bussilla, jolla en ollut ennen mennyt, ja jäin sitten väärällä pysäkillä pois. Varmaan puolisen tuntia jouduin kävelemään ympäriinsä, ennen kuin pääsin perille. Mutta lapsia oli kiva nähdä ja aika meni nopeesti. Sitten taas bussilla Tiksiin ja siellä tein taas lisää hyviä päätöksiä. Hyppäsin K-junaan, kun aattelin, et se on muutaman minuutin ennen Helsingissä ku R, jolla joukko "leikkikavereitani" [leikkikaveri= kaverit täällä. Vastakohta: "oikea kaveri" / "henkilökohtainen ystävä"] oli tulossa. Mutta unohdin, että K pysähtelee vielä Tiksin jälkeenkin ties millä asemilla, joten olin varmaan 5 min myöhemmin Hesassa kuin he, ja piti vielä hakea se laukkukin asemavalvomosta... Mutta kutakuinkin siihen loppui huono-onnisuuteni ja alkoi hauskanpito eli lähdettiin laivalle.

Matka oli onnistunut. Sai viettää aikaa hassujen ihmisten kanssa ja nauraa paljon. Laulettiin karaokea, hilluttiin milloin missäkin hytissä, osallistuttiin johonkin ihme Rommi-visailuun, yritettiin [terveisiä vaan Sallalle] nukkua päiväunia, ravattiin käytävässä, tanssittiin ja syötiin. Eilen vietettiin päivä Tukholmassa, siellä olisin viihtynyt pidempäänkin. Tänään kotiuduttiin siinä puolen päivän aikoihin ja mentiin heti Bärren kanssa päiväunille. Iltapäivällä käytiin kaupassa ja tehtiin makaronilaatikkoa. Mitään muuta järkevää en sitten olekaan saanut aikaiseksi...

Koen toisinaan kyllä oloni ja eloni ihan kummalliseksi. Laivalla rupesin taas pohtimaan, kuka siellä oli minun vaatteissani. Sillä jollain kun oli mukana hiustenkuivaaja ja käsirasvaa, se tunsi olonsa niin kotoisaksi ja hyväksi vähän joka paikassa ja sen seura laivalla oli jotain ihan erilaista, kuin se vielä puoli vuotta sitten kuvitteli. Mutta kyllä se tykkää.

Aamulla sain pitkästä aikaa lukea kokonaisen sanomalehden ja juoda kahvia kaikessa rauhassa. Ei kiirettä, ei turhaa hötkyilyä. Ja ulkona kaunis ilma. Valoa.

Siivottiin ahkerasti. Matot on otettu pois lattioilta, tampattu, rullattu ja laitettu muumihuoneeseen. Olemme myös opettelemassa laittamaan kenkämme kaappiin. Tervetuloa koira. Ensi jouluna haluan lähettää joulukortteja meiltä kolmelta.

Tein myös ruotsin esseeni. Ilman Bärreä en ehkä olisi saanut mitään aikaiseksi. Mutta olin hyvin iloinen, kun tuli tehtyä edes jotain. Liika opiskelu lauantaina olisi kuitenkin luultavasti pahasta, joten lähdimme käymään Tiina K:lla. Marttailimme sielä tovin ja kävelimme takaisin kotiin keskustasta aivan uutta reittiä. Löysin taas talon, jossa voisin asua. Pidän uusien teiden tallailusta.

Tehtiin pizzaa kaksi pellillistä [jälleen keittiömme on täynnä pizzaa] ja katsottiin Seitsemän vuotta Tiibetissä. Oppimme tärkeän asian. Ei kannata murehtia. Jos ongelma on ratkaistavissa, sitä ei kannata murehtia. Jos taas se ei ole ratkaistavissa, ei murehtiminen taaskaan kannata. Vielä jonain päivänä ehkä pystynkin olemaan ajattelematta liikaa.

Hassua, kuinka joidenkin kappaleiden merkityksen tajuaa aivan uudella tavalla erilaisten kokemusten jälkeen. Tänään junassa kuuntelin biisiä, jonka meinasin jo kokonaan skipata yli, kunnes tajusin, mitä siinä lauletaan. Olin kuullut sen niin monta kertaa ennenkin. Ja tänään se yhtäkkiä kertoikin minusta.

Eilen [torstaina] en tehnyt oikeastaan juurikaan mitään. Mutta tämä päivä oli mukava. Kävin Tiksissä hakemassa kirjoja ja näin ex-kämppistäni Jaanaa. Tein sen taas, hankin itselleni jotain tekemistä. Ajatus monesta päivästä putkeen kotosalla ei kai toiminut, joten lähetin Jaanalle viestin ja käytiin kiinalaisessa syömässä. Vaikka olenhan mä yllättävän paljon oppinut viihtymään kotona. Tämäkin ilta oli mukava. Tein koulutehtäviä, mesetin ja virkkasin. Niin ja katsottiin aikuisten prinsessa-satu-leffa. Kyllä mullekin kelpais prinssi ja valtakunta siinä sivussa. Nyt taas tällä hetkellä. Nää ajatukset tuppaa vaihtumaan... Mutta ei, kyllä näinkin on ihan hyvä. Ja kohta täällä on pieni hauva-vauvakin.

Haa, kello on vasta kymmenen, ja kirjoitan jo tänne! Aion ihan aikuisten oikeesti sulkea koneen aikaisin, tehdä sitten ruotsin juttuja ja pyrkiä pääsemään tämän vuorokauden puolella nukkumaan. Tai sitten kudon Paulan jättisäärystimiä, en ole vielä oikein päättänyt.

Olen kaksi päivää istunut luennoilla ilman kenkiä ja pystynyt keskittymään luentoihin melko loistavasti, vaikkei kutomisia ookkaan ollut mukana. Jos jostain en pidä, niin siitä, että pitää istua kauniisti ja normaalisti. "Istu kaunisti!" Todellakin. En olekaan ennen tajunnut, kuinka paljon tuo lause mua ärsyttää. En halua istua kauniisti, vaan niin, että mulla on hyvä olla.

Tottakai keskittyminen on välillä herpaantunut. Kuten aina, kun saa luento-postia joltakulta. Mutta ainakin olemme hiljaa. Melkein. Mutta pidän niistä pienistä [tai välillä aika isoista] lapuista. Ja niiden lähettelijöistä.

Eilen käytiin Tuusulassa saunomassa. Pitkästä aikaa puulämmitteisessä saunassa! Marttojen leipomuksita tykättiin ja Akun & Roopen keittiössä sai nauraa oikein kunnolla. Kotiuduttiin melko ajoissa, enkä lainkaan laittanut meseä päälle!

Tänään neuloin, kävin Valtsulta hakemassa Novitan mulle lähettämät pahoittelu-langat, katsoin telkkaria ja pesin pyykkiä. Illalla salaperäinen mieheni, jota tapailen aina kuin B. on kuorossa, kävi teellä. Enää emme varmaankaan voi tavata, koska Bärre löysi hänet sänkyni takaa kotiin tullessaan. Ehkä näin on parempi.

[Ei tänään voi oikeesti missään olla vakavissaan. Olen sekoillut sanoissani koko päivän. Muunmuassa päättänyt ostaa kaksi lompakkoa ja tarjonnut teen kanssa sunnuntaita.]

Maanantait on aina melko arvaamattomia. Katsoimme jälleen täydelliset naiset Sallalla. Muut eivät voineet ymmärtää keskittymistämme kyseisen ohjelman aikana. Siis alusta: koulussa päätettiin, ettei Tuusulaan voi mennä tyhjin käsin saunomaan. Siispä Sallalle leipomaan. Martat ja melkein-Martti -joka ei edes tule saunomaan, mutta on vaan ihmeellisen avulias- saivat aikaan juustosarvia, purjo-kinkku-paprika- & mustikkapiirakkaa. Vain mustikkapiirakka sai vähän liikaa väriä uunissa. Ja juustosarvista meni aika monta maistellessa.

B:n sanoja lainaten, tällaiset päättömät päivät ovat hauskoja. Kotiuduttiin vasta kahdeltatoista. Leipomisen ja kotiutumisen välillä maattiin Sallan sohvalla ja puhuttiin kaikkea järkevää ja vähemmän järkevää. Ja minä sain uuden stailin. Eikä Sallan olohuoneessa tuntunut yhtään kylmältä. Viihdyn siellä joka kerta paremmin ja paremmin.

Jonskun kanssa tekstailtiin päivän ja illan mittaan. Oli hyvä tekstata. Välillä on vieläkin sellainen olo, että haluaisin puhua henkeviä. En siis Jonskun kanssa. Vaan ihan toisen ihmisen. Mutta tiedän, ettei se ole mahdollista. Eikä olisi alkuunkaan hyvä juttu muutenkaan. Mutta koitan olla välittämättä omista ajatuksistani. Tajusin myös, ettei ehkä olekaan niin huono juttu, että keväällä ravaan ehkä välillä joka toinen viikko Pyhärannassa. En jaksaisi bussissa istumista, mutta 'oikeita kavereita' on kuitenkin aina mukava nähdä.

Hassua, kun elämä on jakaantunut kahteen paikkaan. En halua luopua kummastakaan. Eihän tarvitsekaan?

Pidin viikonlopustani.

Vantaalla oli satanut lunta, eikä jalkakäytäviä oltu vielä aurattu lauantaiaamuna aikaisin. Pehmeetä pakkaslunta oli nilkkoihin asti ja oli niin kaunista. Ei edes haitannut, että bussin päättäri oli paikasta, josta en melkein osannut lapsosten ja heidän äitinsä luokse. Osasin kuitenkin ja M. ja E. olivat taas niin suloisia. E oli oppinut kävelemään, suostui eikä paljoa vierastanut. Olisin voinut kantaa häntä ympäriinsä ja pitää sylissä vaikka kuinka ja kauan. M. osasi jo tehdä itse kaksi palapeliä ja 60 palapelinkin tekemiseen tarvittiin vain vähän puhettani. Olin riemuissani ja jaksoin ihastella ja ihmetellä joka kerta, kun palapeleistä suosituin tuli uudestaan ja uudestaan valmiiksi.

Aurinko paistoi, kun suuntasin takaisin kotiin päivällä. Ikävää, että bussin ikkunat olivat niin likaiset. Järvenpäässä aurinko ei paistanut niin kirkkaasti, mutta kävelin siitä huolimatta keskustasta takaisin. Olin kyllä vähän jäästä huolimatta laskettelutakista, piposta & hupusta ja kolmista housuista. Illalla kun lähdettiin Ellille katsomaan leffaa lisäsin varustukseeni toisen pipon. Jouduin kääntymään kokonaan tietä ylittäessäni. Mutta siitä huolimatta taidan tykätä talvesta ja pakkasesta. Ja Ellillä oli mukavaa. Suklaaneliöitä, kummallisia poppareita, kummallinen leffa. Ja kiva hengailla pitkästä aikaa Ellinkin kanssa.

Sunnuntaina, eli tavallaan tänään, käytiin äänestämässä ja tultiin sen jälkeen vaalikahville + pannarille meille. Oli taas kivaa, että oli kämppä täynnä ihmisiä. Keittiössä oli kuuma ja munkin huoneessa tarkeni t-paidalla. Ihmeellistä! Tiina K kutoi kaulahuiviani - jota Bärre kutoo juuri nyt , ja Veera teki siihen tupsun. Olen ihan kyllästynyt siihen kaulahuiviin, joten olen hyvin iloinen tästä järjestelystä. Tulen varmasti muistamaan kaikki auttaneet ihmiset aina, kun laitan sen kaulaani. Muutenkin martat ahkeroivat jälleen ja galleriakin sai taas pari uutta käyttäjää. Ja minä onnistuin taas sanomaan kaikkea hirmu fiksua.

Soitin äitille illalla, oli laittanut uikkarini tulemaan postissa. "Kaks viikkoa on aika pitkä aika odottaa uikkareita" oli isä todennut ja äiti oli tunkenut uikkarit minigrippi-pussiin. Saan kyllä olla heistä onnellinen.

Ilta on kulunut kesätyöhermoilun ja mesetyksen parissa. Pidän uuusista kavereistani täällä. Todella pidän.


Korjaus seuraavana päivänä: Olen kai olut jotkin väsynyt. Siis E. suostui syömään ja M. melkein tehdä kuudenkymmenen palan palapelin. Mutta kai te ymmärsitte.