IRC-Galleria

-- comment
--[[ another way to
comment ]]

Case_sens_var = "vars have no type, they got "+type(Case_sens_vars)
print(Case_sens_var)

--[[ keywords:
and,break,do,else,elseif,end,false,for,function,if,in,local,
not,or,repeat,return,then,true,until,while ]]

-- keywords are case sensitive, but confusing IF you are NOT careful

-- now strings

a="pieni 'lainaus' merkkijonossa ja \"vähän\" isompi sisällä"
b='ja \'vähän\' sekavuutta "merkkijonoon" että kuivuu silmät päähän'
c=[[ vähän välimerkkejä ja ceemäinen rivinvaihto ilman släshejä
'merkkien' jono
"eikä" ole yhtään vaikiata.]]

print(a)
print(b)
print(c)

-- pikkasen muuttujan asentamisia

a,b,c,d = 1,2,3,"kissa kävelee"
print(a,b,c,d)

-- meiltähän ei muuttujat lopu...

print(a,b)
a,b=b,a
print(a,b)

-- lukutyyppejä ja stringistä yhteen

a,b,c,d,e = 1,1.2,1E9,-10,.000
print("a="..a, "b="..b, "c="..c, "d="..d, "e="..e)

-- huolimatonta ja huoletonta tulostelua

print "huolimaton"
print("huoleton")

-- unixmaiset kolme streamiä taisi olla..

io.write("koitetaas")
io.write(" miten se toimisi?")
print()

-- sitte vähän monimutkasempia data-rakenteita, kuten taulu

a={} -- {} taulu se on vaikka arraylta vaikuttas, tyhjä vielä
b={"1","2","3"} -- tossa on sitte merkityksiä jo vähän eli kolme
c={1,2,3} -- ja sama uudestaan, voit vähä yllättyä, mutta..

print(a,b,c)

-- taulut on vähä picassomaisia vaan, ei siinä muuta

address={} -- tyjä taulu
address.Street="tyjä katu"
address.StreetNumber=365
address.Apartmentti="b-rappu"
address.Kaupunki="on hevon vitussa"
address.Asukas="mörri-möykky"
address.Kateissa="koripikuusen kannon alla"

print(adress.StreetNumber, address["Apartmentti"])

-- aika väkevää, vai?

a=1
if a==1 then
print ("a".."haa-"..a)
end -- sellasta

b="häpy"
if b=="se miksi luulen" then
print("pannaan sitä halvalla")
else
print("muuten se on selän alla")
end

-- no eikö tästä jossitelust jo päästä eteenpäin, ihan turhaa näitä

c=3
if c=="ei ole" then
print("ei ole")
elseif c==2 then
print("ei riitä")
else
print("jos ton jaksat, niin jaksat vielä"..tostring(c).." lisää")
end
-- ymmärrän kyllä että jos kakku on prefetchaillu niin sillo toi on
-- tehokasta kuin dspllä, saa nähä, saa nähä, condi-jump on turha kyl

-- ai sieltä tulikin sitte conditionaalia heti lisää, se oli vahinko

a=1
b=(a==1) and "one" or "so not"
print
--elijos
a=1
if a==1 then
b = "onne"
else
b = "not so"
end
print(b)
-- vähå niiq ?: tai carry-lipun kantamista, tosi stupdo toi

-- vielä kun hammasta vihloisi

a=1
while a~=5 do -- Lue jotain ja sekota stringiin tai likiarvoon 0.0001
a=a+1
io.write(a.." ")
end -- olisit lukenu raamattua

-- vähän on purkka jäykkää jo...

a=0
repeat
a=a+1
print(a)
until a==5

-- jobas onkin

-- jotain muuta toistettavaa?

for a=1,4 do io.write(a) end
print()
-- hypätääs vähä yli kun on niin booris tuttavaakin vailla
for a=1,6,3 do io.write(a) end

-- tuli vähä äänenmurros näköjään tossa

-- onpas näitä esimerkkejä paljon...

for key,value in pairs((1,2,3,4)) do print(key,value) end

--toihan voi olla ihan käteväkin

-- noniin sitte se alun pieleen tulostettu picasso, vai oliko se tali

a=(1,2,3,4,"femma","portsarille","ja karaokeen")
for iv,a in pairs(a) do print(iv,a) end

-- jees. ei näitä kyllä kerralla kaikkia muista, mutta jatketaanpa

a=0
while true do
-- ai saatana kun hajottaa toi moka
a=a+1
if a==10 then
break
end
end
print(a)

-- huh! pelastus, viime hetekllä ehti

-- ainiijoo kun on vielä noi haarautumiset ihan tekemättä... noooh

function muPunktio()
print("selkä ytimeen, kiitos, en ole selkärankainen.")
end
--jaa pitäskö sitä koittaa sitte?
muPunktio()
-- palataas tohon vielä, unohtu jotain vissiikaivai
function annNyt()
retrun "älä ruinaa"
end
-- ruinataapas vähä
ahaaelämys=annNyt("string")
print(a) -- pintaa syvällisempi vastaushan sieltä heru taas

-- ei perkele kun tätä kestää taas örf, varargs ja arraylla päälle

function vaihetaasJotain(a,b,c)
return a,b,c,1,"yrittämällä",true
end

a,b,c,d,e,f = vaihetaasJotain("arto","paasi","linnaan")
print(a,b,c,d,e,f)

-- artolla kävi mäihä

-- jahas sitte periskooppi ylös

h="global"

function myfy()
local b=" locaaoli variibelisti"
a="variaattori"
print(a,b)
end

myfy()
print(a,b) -- se pyörii vieläkin

-- formaalimmin

function printf(vormaatti, ...) -- varargsia siis nyt aidosti, sori se sekoilu aiemmin
io.write(string.format(fmt, ...))
end

printf("hei, onks %s jo %s sun %s\n",
os.getenv"USER" or "kello", _VERSION, os.date())

-- johan oli mössöä..

-- ja lisää tulee kun librassareista puhutan

--[[ lUAssa on standadeit sisäänrakennetut kirjastot tavallisille
operaatioille aina matikasta, stringeistä, pöydistä, inputista,
bogieen ja operaatiojärjestelmän fasiliteetteihin, sen lisäksi

on ulkohuusin mukasta virkistysmajaa värkättynä: pistokkeille,
isoille kirjaimille, portofolioille (portugalia kun puhtaan),
legginseille, yksikkötestaukseen, rouhiaan käpäilyyn, webin
verkkotöihin ja monenmooiseen touhuamiseen]]

-- kuulosti ihan kuuluisilita viimeisiltä sanoilta, oli example 31..?

--[[ eiii helevetti, tästä pääse maate ikinä... math.sinne ja koni
kuoli ähkyyn, expaa tuli kun math makasi lattialla ja modaili
absoluuttisia voimia ja lokasia rytmitajuttomia jannui tangat
päässä katteli asin-hattu päässä ja oli niin jone aaronia, atan2,
min vaan siemennän satunnaisesti sinne tan ja kohta coshahtah ja
sit on log-jalka -vitsit vähissä... ]]

-- stringeistä nää papurikomaan äijät puhuu yhen kirjaston verran,
-- mutta sen kyllä ymmärätää kun on rio kaupunkina, rio, ohoi!
-- LOWER aaaa 3 ja nirepkat
-- sitte on noihin pöytähommiin muutakin kun kujakollin turkkia kai
-- standardimaista ulinaa ja ouputtia tyypillä ja ilman huuhtelua
-- fasiliteeteista jo mainittiinkin...

-- no nyt taa saatana sit laitto vähä vääränlaisen popupin. oikein
-- hienosti sanoo että voi jäädä consolin alle että kato sinne, niin
-- vitut; kehu että se asentaa vaika väkisin ton visualc++2005 ja jos
-- ei nii pane se samaa kansioon. sitä voi tarvia muutkin. vitun
-- lUA nyt saatana sentää. VITUN iupit. siis sai se ikkunan auki
-- exceptionin, että jotain sentään...

-- HERMOT MENI! SEURAAVA OHJELMOINTIKIELI?!

sitte miä rupian muokkaamaan niitä ajatuksia mitä miä olin saanu aikaseksi tuohon otsakkeeseen.

normaalisti se meneekin sitte niiin, joskus, kuten just äsken istu lokkia pienempi eli varmaan kai ruskia kärpänen maitopurkille kun olen tässä just aamiaisella.

toi kävi kappaleesta melkein, olen lyhyem...vittu kun toi kärpåänenn.nyt nyt... en pitäny vielä varsinaista taukoa vaan vähän kättäni heiliuittelin, ikäänkuin käsi tuulessa heiluu ja huulet, vaikkapa hörkä-sammakon kun en ensin muistanun jorma uotisen nimeä, mutta idis on siis... vittu selvillä (nyt oli jalat sillai ristissä ja toi lautanen reisiä polttaa).

nyt liv and tell tai joku elämän realiteeteista kertova juttu että jokainen voi samastua, ei tätä ole tarkotettu vain niille kärpäsille, joita jenkit ja aussit kasvatti, niin ja rottia kansa, jotainn lukutaitostakin väestönosaa kun tekee kokkikirjoja siitä mitä euroopassa ei syödä. viekää vittuunne noi jutut käsittelen ne seuraavassa jaksossanne. noniiin

noinnn saimme täytetyksi täytekappaleen. miä olen monta kertaa kysynyt iteltäni samaa kuin gorgin kirjailija-lapsokaiset, katsokaas kunb tuossa ei ole varsinaisesti vierasperäisiä enää kumpikaan sanoista ja sanoja kai on vähän huono tulkittemaan yhtään mitään, niin sitte on tollasia hällä-väliä -sanoja ja -sanojia, kun vaisto käskee vaikka se on väärässä niin kukaan ei voi todistaa vääräksi kun itseasiassa. lönnrothin suurimpaan teoriaan, eli suomenkieleen jäi sellainen aukko että varsinaista yhdyssanaa ei ole oikein määritelty ja kuinka se esiintyy ja milloin se on. se on sitte tullu selllaseksi macro-suomenkieleksi, jolla voi viisastella kun tuntuu että vihaa jotain niin eikä keksi parempaakaan haukunaihetta, nyt tossa oli haukku kuten koira sanoo ja aihe kuten suomemaalla ihiminen niin se olisi kaikkiehn järkien mukaan kai tullut olla kirjotettuna haukun-aihetta, mutta kun sana oli haukkua, mutta, mutta ja välimerkkejä minusta. onko pakko haukkua, jos ei ole koira, (toi on sellanen poisuklkeva tai eli exclusive or eli jos molemmat on niin sitte on, jos toinen on niin molemmat ei ja sitte ei ole, mutta se on logiikkaa, nyt olikin puheenaiheena suomen kielioppi (örf) ja siinäpä minun makuulta sanottavat

tahon sanoa aamulla kaikki mitä ruoka suuhun tuo ja nyt on ruokaa, sanoisin tässä että luojan kiitos, mutta kiitos taitaa, kuulkais, ihan teitin iloksi ja pettymykseksi kuulua isälleni. ja aina kun miä puhun tai olen puhunu isästä niin miä olen puhunut isästäni, vaikka sävy voi olla minun mielestä, asiayhteydestä riippuen, pikkasen tumma, niin aina on ollut tarkoitus kiitttää. sen kun työkin oppisiitte.

kiitos on paljo isompi sana kun anteeksi, mutta se on kovin objektiiivista taas, minä kattelen omia puuhia ja touhujani arvostelen nyy hypotermiassa (siis öljyä on ja lämmintä vettä ja pesulla kävin, otin vaan ton sanaksi kun jotain piti keksiä, vähän hienompaa) kun en ole oikein tottunut sanomaan kiitos ja anteeksi pyytämään. olen toki ja vain sen tiedän noita-sanoja käyttänyt, mutta ja milloin en on minulle täysi arvoitus. mutta vanhempiani kohtaan minulla on se kunnioitus kuin on positronilla elektroniin

katsokaas,
elämä on miä en välttämättä, vaikka itse jumalista välillä puhelenkin

p.s. jotain näsäviisasta

... turha piittailla kun ei hävetä)

soitto numero yksi (1, mielestäni, edelleen tulisi kymmentä pienemmät lukunumerot kirjoittaa kirjaimin, huom. lukukunumero ei ole sijaluku, mutta vitustako miä tiiiään, voin olla vaikak lönnroth ja keksiä tätä kielioppia kun sitä kirjotan) mutta puheluuun, yksinpuheluun luulen!

anttinne,
ja juuri siksi

p.s. ja vitun iso P JA S, miä käyn heikomman kimppuun kun ei sana tehoa. niin katotaas kuinka se teiltä käypi, vitun karitsat!

p.s.ässäs tee

piti vähän korjailla sanomisia kun sitä ei aina oikein tule ajatelleeksi...

pahoitteluni,
fattis

jöpas kävi yksittämään kun olin just tekemässä jotain kauhian tärkiää merkintää. jostain kun kattelin tuola hyttysiä ruokkiessa jotain lokkeja että pulu tuli, saatana, ja nokkasi kannssa. eikö hassua nokkasi vallan ei nokannut tai nokkinut vaan nokkasi vaan hyvin lujaa ja yksinkertaisesesti ja nyt on reidessä sellainen reikä kuin olisin saanut puukosta siihen. mutta oma vika, oma vika, mitäs ruokin hyttysiä kun olen tajuton. yhyy

meni housutkin rikki vissii, vaikka makasin ilman paitaa, saakutti. ilman mitään verminkiä nätissä yläkehossani miä rohjotin tuola nurmella ja olin kaunis hyttysille ja sitte tullaa ja nokitaan :(~~~eeiei tota taas......... sulku-alas-palmu-ylös ja oasis, jotenkin tollee se lars von trier neuvoo idiooteissa tekemään solmua minin katolle (vai oliko se golfi), no ainakin se oli no en tiedä aamu on musta, kuulat sanat jo kirkkaina kiiluvat silmät ja kuolaava suu niitä valuu, on siis pakko herätä ja olla jeesus ja johtaa katrasta, nomadin ei ole helppoa kun on kotona mukavuudet internetin antamat ja television tuomat, mutta aina kun on paimenessa on se toinen polttanut patterit loppuun ja minä kun lähden niitä hakemaan niin jo on joku saatan volframi, vai oliko se wolverine, käyny kättelemässä pässiä sillä välin ja siinä sitte odottelen mäellä ukkosta ja poltan pässistä makuuhaavat...

saatana noita kerittäviä, mieluusti olisin miä kalamies, johannes, joka on minun suojeluspyhimys jos on romanipuolittaren puheita uskominen ja ja ja... sellaisia aamu-usvia. taian mennä toviksi muate takasin kun on niin tahmiata ajatella heräämistäkin.moi



moi taas

aamu oli musta, unohduin ajatuksiin mustein kerjotettaviin ja silti tuska ei helpota oloa minusta, olen
ja tuska siitä muistona on että pahaa tulin ajatelleeksi ja mikään ei kai minulle anna anteeksi ajatusta. olen paha jo mieleltäni kun sellaista ajattelen, paha mieli niin sanoo ja tekke, minusta mustan ja valkoista vasten se näkyy paremmmin, ja mielummin kuolen kuin anna periksi ennakkoluuloille vaikka minusta ne olisi valkoista ja aatosperältä mustaa niin en, hetkeksikään anna itseni unohtaa ajatuksia pahojakaan, en koskaan anna anteeksi että minulle valehdellaan, vaikka minä olen pettymysten päällekäymä ja ympäröimä, yhteentulema: ajatusten, joita kukaan ei tahtonut kuvitella, niin jonkun ne oli sanottava, jos ei vaikka elää aivan ja kun aikeeni on ja tulla siksi josta uhkani huokuu enkä häpeä hetkeäkään, kuin ollen paska olen ja kuinka kaunista onkaan kun voi elää ajatustensa seassa ja likana sen liaaksi tulla ja uhkana itselleen. niin, niin itselleen kai sitä näitä sanoja sanoo ja suustansa päästää sen, mitä ajatttelee eikä sanoja mieiti eika ajatuksiaan sillä sille on aika muiden, kun pitää miettiä. mistä minä puhuin ja mihin vai viittasin on kovasti tulkinnanavaraista ja vielä enemmänkai tulkittavaa antaa näkemykseni asiasta, asiasta, jos en sanoisi, että pelko tällä kylällä on vähän kuin enemmän tarpeessa ja niitä katuja käy humalainen mieli ja peloissa kulkeva ajatus. niitä minä en ruoki, niitä kulkiessani karkoitan, ja aina, kun tervehdin vaikka ei olisi hattua millä nyökkään niin huomaan että jo pian käyvät kävelylenkit toisenlaisiksi ja sellaista tuskin tapahtuisi jos kyläni olisi kauniipmpi eikä niin täynnä epätoivosta jos valmiiksi kuolleita nuoria, nuoria, nuoriaaa-aaa -aaa. tällä tiellä :P

tänään on tänään tulen tänään houruisiin housuihin jonkun muun sillä eilen heräsin siihen kun henkäni uhattin ja siihen suhtaudun vakavasti ja vakavasti tulen sen muistamaan vaikka kieli poskessa huulia lipoo ja linja-autossa matkustaja, josta sami minulle kertoi, en naura sillle enää, vaikka silloin se nauratti kyllä eikä ihan vähää, sillä näillä tuppokylillä ei sellaista matkustajaa kai tule ikävä, mutta entäs se kuljettaja? entäs se kuljettaja, olen kai siitäkin kertonut, mutta kuka muistaa? ei kukaan muista tarjoilijaa sanoi agatha cristie ja miä muistan kuljettajan, mutta minua ei lasketa eikä kuljettajaa :P

tervemorot sinne jonnekin ja tarinoita navetasta. ehkä miä liikun tänään. on niin saatanan läski paska, kuten kuvasta näkyy niin ei ihan vaan mielijohteesta, vaan pitää olla motiivi että jonkun panee paskaksi ja yleensä ei silloin olla vääntelemässä rappukäytävissä käsinojia, mutta kukapa tietää kukapa tietää. voi olla maija oven takana kun tätä joku lukee, voi olla voi olla, koskaan ei voi tietä ja kehenkään ei voi luottaa. minuun joskus voi ja tahtoisin että jatkossakin, muuta ei tunnu lupaukset kelpaavan, siksi on oltava vähän kai epävakaa kun vielä on elokuu :P

voi olla voi olla että kirjotin tän jo vuosisitten ja puolitoista kuukautta. voi olla että kehenkään ei voi luottaa. voi olla että kaikki sanat on puhetta vain ja mihinkään ei voi luottaa, mutta, katos mulla on housut jalassa, eikä vaan housut vaan alushousujen lisäksi ihan ihmistenilmoille-housut. pitääpä oikein ähkien pähkäillä juuri syötyä että mitä tuli sanottua ja oliko matkain muuallekin kuin putkaan. katsotaanpas... tossa lukee...täähän olikin jännä havainto. ans'kattoo, ans'katto sillä citroen v2cvssä sitä on, jos muistini on oikia. pitikiös minun saada puhelimeni mukaan tänään? siltä kuulostaa, siltä kuulostaa. ei auta kai kun käydä kohtaloa kohti ja ulos tupangille kun ei ole silmätippoja enää ja itkettää nakavakasti. niin antaa ajan olla ja minun liikkua, miä olen kai sitte aika nopia, jos aika aikaa kutakin ja nyt kerosiininallea perseeseen ja vatupassi niin saatanan sopivaan kulmaan että kehtaa vähån keulia. sillä pelko se on joka minut herättää ja minussa kylän! ei mitkään mikkelin matriarkat. nyt aletaan kyyläsille. kymelle onkimaan ja rapuja luvattomia nyysimään kaunismielet. miä haluan ja miä sen haluan myös. jos en enni niin ei sillä mikään kiire.

täälä tupakoi! -lapinlahden linnut

kantti
ja sitä vailla

(pieniä kirjotusvirheitä on korjailtu 26.8.2009, se merkittäköön internetin ikuiseen muistoon siitä mitä on menny sanomaan, sillä; "Kyllä NE tietää(tm)." ,)

kun elämästä alkaa tulla totta, muillekin kuin muille ja pelkään että se niinä jo koskettaa itteäni, vaikka minä olisin kuinka vainhoharhainen niin vain halutessani olisin halunnut elää valheessani ja muiden elämää niin keinoine ruokkinut ja ollut ikäänkuin, osana elämää, johon en kuulunut, mutta kun uteliasuus ajan järjen edellä ja kiire sinne jonnekin, mistä itsekin vain haaveili niin on se käytävä vielä kuljettanava ja sille tielle käyminen, jolta ei ole paluuta ja se on. jos ei sitä kukaan muka tiennyt se on itse lavea tie ja johtopäätöksiä on turha vedellä ennenkun on turpaan tullut, sillä vaikka sanon niin ei se aina ollut lainkaan sitä vailla mistä puhe ja puuttena muka se, ei ollut
tahtoni kuin päinvastainen ja sitä empiessä, ei tule mitään puolustusta sille typerällekään sanalle ja kun tällä tuppukylällä jotain sanoo, niin siitä on kai pidettävä kiini, niin muutkin ovat mutta minä en ja siksi onkin kai oltava viimeinen samurai ja tällä elämällä, olisi ollut kivaa elellä, mutta kun kaikki on jo valmiiksi, niin pielessä että mitään ei voi korjata, ei vaikka pahasti koittaisi olla sanomatta ja sitten on urakalla korjattavaa... oven takana kolisemassa vaikka olisi se auki ja niinpä käyn, rohkeudesta, levosta, ollen selvinpäin melkein kuin unessa ja olo, kolmen vuorokauden jälkeen tuntuu epäteodellisemmalta kuin kolme valvottuaan ja niinpä jää tämäkin rikostarina vaille selvyyttä ja selivtystä, sillä eihän poliisia, matti-enonkaan kuolema oikein kuulopuheiden tuntunut kiinnnostavan ja niinpä olen niillä jäljillä ja voi sitten rikostuntiktaa pikkasen harjotta vaikka jossain missä en oikein ollut enkä kuulunutkaan, kelle en soittanut ja kuka vastasi ja niin-iiin...

itkistikö onnesta...

nakkikujan naiset, ne minua kyykyttää vai mikä vitun pepe petreoskoi ja teekkarit rakastaa mun hengiltä -orkesteri panee mitä sattu ja sitä enemmän!

mutta sellaiset asiat jäävät kovin helposti huomaamatta ja siksi koitankin toistaa, jos en nyt jo muidenkin sanomaa, niin edes itseäni, ja kun sekään ei onnistu kun on niin vaikiaa, panna ajatukset kasaan. puhua niistä kuin yhdestä tapahtumasta ja sitten on taas kivaa, kun en tarkoittanut mitään sanoessani että kyllä joo ja rakastankin vähän kaikenlaista ja vielä vähän jotain muuta ja pikkaen kai itteänikin, muuta siitä
ei lasketa
kun sanoo ittensä tai jotenkikin
siihen viittaa niin jo on
puheenaihetta, niillä kaikilla sanojilla
joiden sanat, todeksi muuttuu kun minä olen
selvinpäin ja kun minä kylällä käyn ja huhja kuulen
niin tulee väkisinkin mieleen että niin kai sitten, on sille huhule
annettava aikaa kai ja vähän jotain millä itekin sitä ruokkisin ja
puheille turhanomaisille jonkun faktapohjan, jolla voi minua vastaan käydä
ja tossa sitä tulikin, en piittaa vaikka vähän sählälsin, toki se jälkeenpäin, vähän harmittaa,
mutta elämä ja sen varrella ihmiset ovat aina merkinnet jälkensä, ja siihen mitä kirjoitan ei muka voi
vaikuttaa
ja tässäpä
siitä osoitus
kuinka helposti voi sanoa
että kyllä se, minua kuunteli
tai jos ei niin ainakin niitä sanoja
joita kappaleena kohdasta musiikin päästelen
ja niinpä yhtä kesää ja yhtä samaa rataa minun elämäni kulkee ja toistaa itsetuhoa, mutta kukapa;
niin kukapa juurikaan, juuri pesulle mennessä tätä kirjoitan ja niinpä olen muka kiireissän, muta kun
on tuo ja vähän jotain sanomatonta viestiä vailla vielä mieleni ja se mitä kuvittelen todeksi on kivaa,
jos aei aina kaikille niin aina minullekaan ei ja sitä itkiessä, kun olen humalassa, minä teen kun olen
pakko-oireinen paska ja vielä pitäisi olla mieskin, se joka sohvalla makaa ja kaljaa ryystää ja hokee;
mutta enhän minä, sitä tarkoittanut, mitä tein, sinä varmaan väärinymmärsit, en ajatellut lainkaan
mitä sanoin ja mitä annoin ymmärtää, ja se on kovasti oloni oloinen puolustus, ja nyt pakkona on
sanoa jotain niin että se ruudulle mahtuu, ja luo sinikuviota, sillä sinistä on minulla pikkuinen
pakomielle jo syntynyt kun ja en vielä tiennyettä se on osa yksikköympyrää. mutta sellaista
elämää kai on kesteltävä, kuin ite uhoaa ja itelensä povaa ja niinpä onkin nin ja siksi kai
luulen sanoenni että Te luette, vaikka rarkoitin kai tiedän vain lukeva, että niin ja niin
että mitään ei mieleen tarttuisi ja sillä lijnjalla tahdon jatkaa, elämääni ja päätäni
säätää sille leveysasteelle, jolla teen lopullisen valintani siitä, mikä kohtalokseni
on mielestäni sallittavaa ja minkä saatan anteeksi antaa,m suhteessa siihen
mitä kokenut olla saan
ja nyt ihan kappaleen, siist sitä göstaa,
joka pääsäni soi menen minä suihkuun ja pesen itteni ja tulen uudestaan humalssa huutelemaan,
mutta en sano minne

sillä onhan vähän niin ja näin ja naimalla ei asiat ainakaan parane, valheenomaisin luottamuksen-
osoituksin, en aio elämääni elää, enkä valehella, en antaa enäää, yhtään alibia, jolla voi joku
suhedettaan intiimiä jatkaa vain minun alibilla. jos olisi edes kysytty, mutta ei, kun tiedettiin että
minä en alibia anna niin se sitten otettiin, ja siitä onkin monta lasta syntynt maailmalla, jos en minä
aina kaani joku oli kai joku kateissaan, isyystestejä teetettiin ja kun minun kanssani oli varmaa kai
se että kukaan ei valehtele ja minä sitten olen niin, seuranhakuinen ja puudelinomaninen, että kai
sanaani voi luottaa jos en lupaa. tulen tuottamaan petymystä tuhat miljoonaa ja enimmäkseen ihmisielle, joita minä en koskaan ajatellut kun tulin luvanneeksi että kuinka kauaskantoista minun alibini on ja kuinka on tiellä lapsia. kuinka valeesta tulee emävale ja tilastosta sen todistaja, ja onpa
kiva elää sellaisen takaankaa, mutta sen taakse en enää pakene. minä kerron kaikki ja valehtelen sen
mikä valehdeltavana on, tulipa ikävä lucida-fonttia, minä todellakaan en rakasta ihmisiä enkä oikein
voi enää jatkaa tätä rathaa, sillä jossain vaihessa se totuus ahistaa. jos olisitte edes tehnyt jotain lainmukaan rikollista olisi helmpompi valehella, mutta kirkkoa, jolle veroa maksan en tahdo valehella kun se antaa minulle hautapaikan ja teihin ei voi luottaa, sillä tuulessa, on minun paikkani ja sanojen
joita koskaan sanonut en enkä luullut, oikein että kukaan niitä lukisi, tai että varsinkaan joku kävisi
tulkittemaan ja niinpä olen taas; tex willerin armoilla, mephistona ja partaani kasvatn kuin koivu
mahlaa valuu ensikeväänä. en tidä, olenko enää tällä kylällä, millä haluni elooni kasvaa ja sallinta
on kannustavaa, mutta kyllähän, minä etäältä näyn ja kuulun samalta ja voin kertoa kaikkea vaikka
valheena minä toteni kertoisin, ei sitä kukaan usko ja viimeiseksi uhrit ja minun syytä kaikki kun en
kertonut, kun en muka olisi ja kiitos oli mikä oli. ... mutta :P

itkistikö onnesta, jos panisin sua kunnoalla
kun väität etten uskalla, ajaa enää silmät ummessa...

pekka puupaa, puupaa, walsesin tiigeri ja love-bomb, love-bombe, jooh, siis mua u2 oksettaa, vittu
u2 ja 360astetta.... öööh työ olette 2-ulotteisia, en tiedä tiesittekö, siksi kysyn? halloo hallo hallo kuuleko sairaala? manumminen laulaa tai joku muu tai joku muu tai joku muu

terveisin,
ei helvetissä, arafatti kanssa ja halituli hittuun sika meni...

niin. siitä voi sitten alkaa mieteikelemään että miten paljon sitä vettä tarvii elääkseen ja kiunka se alkoholi sitten imeytiikin vai mikä hiivatin, noi ei hiiva, muttan joku tin diffussio kai tai sellainen kun tasan imeytyy ja levityäytyy veteen siinä määrässään ja sitte on alkometri ja sitte tuskaillaan että oivoi, miä yhen kaljan vaan join, miten vitussa se voi väittää että muka votkaa ja että vielä stosinajaa. jo on teillä mittalaitteet, mutta, jos minä olisin ollut se kuljettaja, olisin voinut helposti ja todella vaivattomasti sanoa että miettikääpä päätäni, jos olen kasvi, jos kasvaimiltanne saatte luvan miettiä siis, setä rappisi otssaa ja se toinen olisi kyynätanassa, niinkuin on jokus ollut.


hypään tuossa pari kappaletta yli sellaisia yksinkertaisuuksia, jotka tekevät ihmisistä suuria kirjailijoita, minulle ne ovat itsestäänselvyyksiä ja siksi nimitän sitä maanajoksi ja menen taas suoremmin asiaan, tiedän jo nyt että maanajo olisi ollut enemmän kuin tarpeellista, mutta sen voi tehdä myöhemminkin, kuten tulvapadot american yhdysvaltain neworleansissa, ja siitä voi ranskan oikeistoilaispresidentti tehä omia johtopäätelmiään että kuinka paljon ranska lopulta hyötyi siitä että se kävi englantia vastaan kun yhdysvatloja perusteltiin. nyt ei ole enää sitäkään vähää ja kanada on birttiläistä kansainyhteisöä taas uudestaan mikäli tietoni on oikea. noniin, sammakoista ja makarooneista taas kasviksiin ja kuinka minä vastaisiin puhaulluskokeisiin, ollen kasvi ja vieläpä valitessani hallitusti kaali.

jos teistä joku on koskaan käsin hypäillyt kurkkua, niin ok, se on kova. tomaatti, ei ole, kiineteähkö ehkä, jos ei sitä ole espanjasta raahattu suomenleveysasteille, etellässä kai jotain 63 tai 68 leveysastetta, en jaksa katella kartasta faktoja kun teillä on wikipedia, koitan vain antaa suuntaviivoja ja viitteitä sille kuinka leväperäisyys tuottaa enemmän hedelmää vaikkei sitä kastelisi ja juurikin käsitelu on eräänä tärekimmistä puheeniaiheista juuri nyt.

kun on tullut havainnoiduksi että kurkku voi olla kovaa, mutta vetistä, ja tomaatti kiinteätä ja vetelää, niin sittenpä siirryn aiheeseeni, siis siihen joka oli alunperin aikeena ja itse itsestäni...pläläpälä. minä voisin olla kasvis, sellainen on usein haukkumanimii, mutta onko kaali kasvis, vai onko kaali jonkun mielestä juureskas? nyt äkkiä sinnne wikipediaan ja sillä välin miä ihmettelen että voihan se puhallella alkoholia mitä vaan ja sitte miettiä että jos on kaalista pää niin vesiprosentti on kovasti oudonlainen. se muistutta jo tilaa, jossa pää on täynnä kasvaimia tai aivotuppia, ei sielä paljon veri kierrä. ja johtopäätökseni olisinkin että jos miä ajaisin kännissä mitä vaan konetta mitä ei saa lääkein tai huvitteluainen tai tupankia poltellen kuletella helsinki-vantaalta vaikkapa minnesota kääksin jääkiekkoareenalle, ja kun sielä on laskeutumisen jälkeen puhallustilanne, niin on otettava huomiion että kai kaaliin ja sen veren- tai vedenkiertoon vaikuttaa jo vähän nestemäärän lisäksi pieni pakkanen, mutta ei. minun maailmankatsomus ja logikkani ei kelpaa.

käyttäkkää tarkkuusalkometria, palakaa ratista tai parempia olisitte, jos olette nin vitun roheita että on pakko olla humalassa kuskina niin palakaa sinne muovien sekaan, mutta älkää ottako matkustajia. minä olen sellainen halpalentolinja että minun kyydissä saa olla ja saa lähtä pois ennenkun on tämän lukenu. se on niin heleppoa, kun harjottelee. miä voin pian sponsoroida kanssamatkustajille pyyhekitä happy-facella, mutta ehdoitta. vähän vähemmän lukijoita ja enemmän palautetta niin se on siinä.

teillä on elämänne avaimet käsissä. miä näytän mihin niillä pääsee tai sitte keksitte ite pyörän. miä vihaan sitä että suhdetominta on se mikä vie eteenpäin, mutta ajattelen että se on suurin pysäyttäjä ja este minkään etenemisille ja uuden tulemiselle. kateus, kattokais vain, kateus on se maailmaa pyörittävä voma, en minä eikä minun utopia, joka on mattel intellivisionin peli, se utopia siis. ja mule. M.U.L.E. atarilla ensin ja sitte c64. siinä on ihmeissään vielä 4500 vuotta kuluttua että noiden lisäksi vielä seven cities of gold ja dark forest.

mutta elämä elää sellaisia ratoja ja kuin fysiikka on niin näyttää kirjaoppiviisauden materaialina paperi tukevan samoja ajatuksia, että siis monen ollessa väärässä samaa mieltä, se yksikin näkee, jos ei ensin myönnä, että samanmittaisia ne tikut on, ja sitten otetaan se heleppo tie, omat geenit ja heleppo elo, tekisi mieli sanoa että ja voi, mutta kun en uskalla.

jotain asioita miäkin, jos en pelkää niin pelkästä pelosta kunnioitan tai sitten se on epätoivo ja toiveajattelu. mutta elämä on niin henkilökohtaista ja selkiää joillain, että jos kaikki menee yhden mukaan niin kaikki myös menetetään yhden mukaan. ja sitä ei pidä hävetä tai katua, toki on asioita, mutta pääasiat tulee pitää mielessä ei niitä missä meni pieleen, tai siis tärkeysjärjestys. en tarkoita todellakaan että pahoja, omiakaan tekoja, tulisi unohtaa tai aianakaan itse itselleen anteeksi antaa tai olettaa annettavan, mutta... noh... en ole perustamassa mitään uskonlahkoa. jokainen joka jaksaa niin sitten ei, ja jos niin tietääpä silloin, kun elämä on helppoa ja kivaa ja sitä eletään vastuudesta niin onko se ihan rehellistä touhua. joku trauma kai minusta koettaa mönkiä esiin, mutta enpä ole vielä niin ultra että täälä siitä puhuisin, jossain olen kyllä saattanut mainita, mutta niistä ei puhuta, tai muut puhuvat, minä en :P

noh. jooh se saattoi kuulostaa paljon paksummalta kuin kuvittelin, en paljoa ajatellut mitä sanoin, annoin vain tulla. tosissani olin siis, en mitenkään hetielly leikillä mitään vaan mielestäni niin nopiasti (tai hitaasti, kun aikaa pelasin, gute köstä laulaa) niin tottahan toki ja kaarrellen pääsin asiaan, mutta onnettomuudeksi oli kaarre liian tiukka ja tie vieras ja nyt tuli sitten puheltua läpiä päähän kun ei ole autoa minkä kurttaiasi vaan tämä kaali, josta lehtiä sivlon nyt alkoholin avulla. ja se tapahtukoon

kiitos,
on kiva sana, jos sillä on tarkoitus kiittää, ei pyhittää, kuten anteeksi kai yleensä sanotaan, en tiedä
.
arvon vain. en tiedä enkä väitä. vedin lonkalta. kuten aina. unohtakaa jo mitä ette edes lukeneet.

perkele miä en mitenkään löydä sanoja johkuu ihmekappaleeseen missä on toistosäkeenä, ei niin sanallisesti mutta sovitukksellisesti jo aiemminkin tyrkyttämäni:

syaniadia, syanidia,
ovat sukkieni väri

nyt olisin vain vailla polttoainetta

ja kerosiinia, kersosiinia
minä juon että käyn.
sinun luoksesi uniin ja värinä näyn
cesiumia, cesiumia, joku iso tooppi,
joka tiedeyhteisö hämmentää

ja voiko tiede yhteisö enemää hämmentää
kuin olemalla mannerheimin lasten kummina
se punatukka joka ton laulun takana kai jotenkin käkkii

vittu heittäkää nyt vittu ne kersoiininhajuset nallenpenikat
vaikka töölänlahteen ensivuonna ja pankaa teemu selänne
jäälle alushousuissa poseeraamaan jenkki-auton keulalle

vittu, fhrar, mikä vitun fhrar?
fahr elise? vitun moukka-jalkineet.
menkää amerikaan autonäyttelyyn kun
ette uskalla muuttaa ruottiin, vitun keijut!

farkkuhousuja, farkkuhousuja ja taitettuja
nokian saappaita, niitä katellessa tulee mieleen
nokian kummit ja en miä muista sen punatukan nimeä
oksettava kummi kuitenkin. melkein kun teemu selänne.
kerosiininalle kainaloon ja hakanimen rantaan akimoskaja sisters et bro kans
ja sitte kesekelle toria, hakanimen, (radiosta poimittuna, mutta ensin lööpistä)

unemieni mihen olen löytänyt aina erottuani. kuka v..?
ainijooo se kauranen, kauranen on kai hyvä ja turvallinenn sanoa kun sellaista ei kai ole oikeasti edes olemassa. minusta hienoa että, joku anja kauranen os. se-paperirahannimi-olikos-se-svinhufvud? eiku se oli kekkonen, miä tarkotin snelmannia. useiden eurojeni, kuten itse toteaa, mutta nimeä en vaihda, kun olen siitä kaurasesta päässy eroon ja voin olla vaikkapa snellman, niin sitte olen, vittuako se kateellisille kuuluu. no, ei varsinaisesti, mutta itkettää välillä toikin asia kun ei ole muuta surtavaa, eikö se ole hyvä? hyvinvointisuomessa? miettisitkös siä sitäkin joskus? ei anja kauranen menee radioon ja sanoo että naiset pelkää suomessa kauhiasti pimiää ja se todistaa sen heittämällä sellasen (katos nyt keskustalainen; retoriisen kysymyksen) että menisitkö sinä kapakoiden sulkeuduttua seisomaan keskelle hakaniementoria?

örf. en miettininyt hetkeäkään silloin kun kävin kirkumaan pelkästä pelosta että kuinka vaarallinen henkilö anja kauranen olisi tuntea. jos minä olisin nainen ja minä pelkäisin ja olisin aina kauranen, niin miä sinkoaisin jossain ultra-kaupunginosassa kirkonpuistoon, niinkö? pimiään että minua ei silä kukaan näe kun NE on olleet sielä jo monta tuntia ja minun silmäni tulevat katuvaloista piemään, tunnen itseni tosi turvanalaiseksi kun en näe mitään. kävelen vain ja hengitän syvään niin ei se läähätys muista tule. niinkö, Ajna Snellman? oletko siä ihan tosissai sitä mieltä että hakaniemen torin keskellä seisominen on vaarallisempaa kuin jossain sivukuijilla hiippailu. miä en tiedä mitään politikasta enkä miä tiedä mitään suhdetoiminnasta enkä siitä miten petaan lukijakuntaani, mutta toi kuulotaa tosi epäjohdonmukaiselta. miä haluaisin lukea sun kirjan joskus, mutta jos miä koittaisin kirjottaa omankin ensin ja arvostelisin sinun kirjoja sitten. noi sun puheet radiossa on aika kovaa tavaraa. miä vielä noi lehtijutut jätän omaan arvoonsa, mutta yleä pikkasen kinnostaa kunnioittaa, kun sielä ei ne toimittaja-henkilöt välttämättä ole ihan pystymettästä nousseita moukkia kuten minä, mutta tähän nyt tartuin vaikka tämä on jo hyvinkin 10-15v vanha juttu, (voi olla vain 5-15, mutta asian ydin ei siitä muutu). missä todellisuudessa siä elät ja kuinka vitun narsisti siä olet ennekun on edes järkevää alkaa puhua sinun kanssa tai sinun osalla siitä mikä sinussa on feminismiä tai feminististä, itseasisassa jätän sen viimeisen sanan vaikkapa snelmannille, olkoon se sitten mikä vaan. mutta, jos on mettässä palo niin menen aukialle paikalle, jos kauhia paniikki niin menen ihmisten näkyville, siis paniikki omasta fyysisestä kehosta ja sen fyysisestä koskemattomuudesta, niin kyllä aukia paikka keskellä kaupunkia. mutta, että sen sanoo viimeiseksi paikakseen niin siä et varmaan seiso taksijonoissa. paljonkohan se anja oikein tietää elämästä yhtään mitään... mutta kukapa noihin olisi mieltään upottanut, ehkä joku onkin, mutta ei niin että nistä puhuisi, ja minustakun juuri pitäisi puhua, sisksi juuri kun minä ne otan esiin, vaikkakin vähän vuosia mentyä. kato ei ollut juotuna vielä niin paljon sitä mitään että olisin jaksanut varsinaisesti, mutta nyt on sellainen vaihe että ei auta, kun ei seiso niin sitten itkee ja on siesomatta. tuntuu ihan samalta, kun on pippeli. ymmärän kyllä hyvin tuon sinun pakko-oireesei sukuniemäsi kohtaan. minun sukulaiseni ovat alkaneet jo kaivella aatelisia sukujuuriaan että voisivat päästää eroon minusta.

antti ala-Turkia,
ei aatelisin sukujuurin eikä saumaakaan

P.S. terveisiä sinne unioninkadulle, vittu. vittu että vituttaa, mutta kun on tällänen hihhuli niin siinähän vituttaa. oma vika, mitäs auoin päätäni, nii vai? onko se minun vika että pitää provosoida aina noita-keinoin, no on se. ei pitäisi. pitäisi vaan olla kiltisti nätti ja näyttää terveeltä, jos tukka edes tai joku, joku ihan mikä vaan joku! miäs, poika, mikä hei herää! joku hei, tolkku! joo?

on siinä merkinnällä nimi taas. noitten merkintöjen nimen takiako miä tiän tätä päiväkirjaa. miä olisin kuollu astmaan kai jo jos ei olisi kiduksia ja alkometreittäin viinaksia millä miä kuleksin kassi napakasti kainalossa ympäri kyliä kyydin pelossa ja pelkoni melkoisin aihe on kotiinpääsy. miä en halua kuolla kotiin, mutta luiseva nainnen dungeon siegessä puhui mustasta tukasta ja poninhännästä. olen jo ajanut itteni kaljuksi, mitä enempää voit pyytää, senkin harpy. örf.

ja vielä toistamiseen örf, sillä miäpä näin elävänä muuan äijän joka laulo minulle pisuaarilla kalevalaa ja eikä vain laulanut vaan lasketteli, lauleskeli, päästä päästi nuotion muokaisia sanoja ja minä olin kuin kuusi miljoonaa volttia ja siitä sitte ohmin lakien mukaan jotain parametreja käyttäen kävi kuuloni sanat ja mieleeni mielleyhtymät. ne oli kuin haikuja kai ja sellaisia se sheldrake sanoo muodostavaksi kausaatioksi, karismaattinen johtaja ilman karitssa. voi jeesus saatana kun on taas jutut. pakko ahtaa kananmunia kattilaan ja hiiltä osana veden vetää pataan, on pikkasen verensokeri sekasin ja polla juomisssa niissä missä joku leukosyytti sylvesteri katteli että onpa kaukoputkessa voimaa ja marsin pinalla aivan väkisinkinkkinkin jonkun tahdoalaisenenenen tekemiä kanavia ja patoja on ja sielä on aquedukti ja sielä on, saatana, rooman tuhatvuotinen valtakunta ja puoli tulevaisuutta. vie hevonen ja saan kaikesta puolen.

miä en kerro tästä kellekään, miä olen yhtä kuplaa ja hypotermiaa, miä hankin tästä itelleni yhteisön ja perustan pelkojen lahkon, miä olen nasa ja saan kaukoputken, jolle miä annan isäni nimen, sillä onhan päivänselvää että jos hubbeli on homman nimi niin kukaan ei usko, mutta jos annan sille tarunomaisen säihkyn ja valheenomaisen taian niin jo on rahoitus kunnossa ja pääni koossa. melkein tekisi mieli itkeä onnesta, mutta kun toi göstä kummittelee ja se panee minua halvalla, juuri sillä lakritsalla, josta kaikki puhuu niiin ja kouvolassa ei ole enää harmonikka tehdasta, eikä kukaan käevel enää huopatossuissa, siski niitä ei valmisteta kun nokialla on saapaita ja kännykällä pääsee suomessa sinne minne kävellen ei ja niinpä sitten eletään ja ollan boheemia viikonloppuisin porstuassa ja voihan noita...

onpa se kummallista, kun levy ei lakkaa soimasta ja sitä tahtoo kuunnella... noniin :P

voinhanh pahoitella sillä en voi mitää, ei voimitään ei voimitään... niin teen naurun asiasta kaiken ja sekös se on sitte mukavaa. tätä en kovin usein tiä enkä tule vastaisuudessakaan, mutta joskus on pakko ja sitä ennen...örf...niin, mitäpä sitä säälimään. ei minuakaan paljoa säälitty, antaa mennä vaan! joko on vittu luettuna lepakkosiipien välissä että mitä se isaac asimov on kirjottanu ja sanonu omasta mielestään ittensä parhaaksi kirjotukseksi? no ei ole tainut tulla luettuksi edes sitä vitun dostojevskin perkeleen kirjoituksia kellarista. vittu, onko vittu, pakko olla niin vastarannankiiski että kun täytät 60 niin tajuat että olisi pitänyt ja sitä sun tätä, en miä ihan turhia hehkuta ja vinkistä miäkin otin vaarin, no vedä nyt vinkki kälysi käpyyn, idiootti, vinkki on pikkasen vanhempi sana, mene ja tilaa aku-ankka, vitun mormoni. isaac asimov ja the last question, mutta jos olet joku vitun pac-man aikakauden kasvatti ja haluat valmisruokaa niin kelpaisiko Who lives in the eleventh dimension? - Parallel Universes - BBC science?

josko ton jälkeen pikkasen alkaisi kiinnostaa asimov ja itse jumalat, jos ei nyt ihan the last question, mikä on kai tarinoistaan lyhin. mutta... muttapa, niinkin voisi ja jos ei niin sitten on sinun enää turha seikkailla sivuillani sillä nyt olen saavuttanut sen zenithin jonka olen täälä ololleni asettanut, loppu on vain jäämää... muista että tämä on kronologiaa. sinä luet viimeismpiä merkintöjä aina. sinä olet haaskalla ja paskalla. minun on kiva kunnioittaa yhtään mitään, mikä ei käy etanolilla, sillä minä käyn, ja tulen aina käymään häpeävän ajatuksen voimalla, kiitos universumi ja tuhat nolaa, kyllä miä jaksan vaikka päätä särkee. vedä migreeniä hanasta ja minua nenästä niin jo se nokka tuhisee!


muuta materiaalin ulkopuoleista, mutta siihen vittattua lukemistoa onkin vain se ja sama:
barry lyndon, william makepeace thackarey

ja harvinaisuutena kuulemistoa:
amorphous androgyneous - fat cat
sabres of paradise - clock facktory
geroge harrison ja gösta sundqivst

P.s. ja pieni psykoosi, mutta jos kappaleessa on tollainen loppu, niin voisihan olla nätisti sanottua että vähissä on mikään mitä voi kuulokorvalla kuvitella verrattavaksi? ei voi mitään, on vaan pakko vielä hiljasuuen jälkeen...