Kansi on valmis ja matkalla. viimeistelty valmiiksi. Tosin ainahan sitä voisi viimeistellä ja puunata vaikka kuinka ja kauan, mutta rajansa silti. Olen helpottunut, helpottunut siitä että siitä tuli jonkun näköinen, ei tarvitse hävetä silmiään päästään kun se tulee painosta, ei toki riemuta kattoon hyppienkään, mutta että sen kehtaa antaa eteenpäin. Nyt olen itsekin sitä mieltä.
Tervettä ja kunnianhimoa se kai on, että aina haluaisi tehdä vähän paremman, ja vähän paremman. Kesäkannesta, siitäkin oli jo puhetta, tulee sitten loistava. Ellen myy siihen yhtä arkistokuvaani.
Perjantaina tartun näillä näkymin seuraavan kerran kameraan, töissä varmaan remppahommat jatkuu sitä ennen.