IRC-Galleria

ja peruin sen lupauksen. Mutta sellainen olo oli kyllä. No ok, heräsin aamulla kovaan hartia ja pääkipuun, olin aika tujuissa särkylääkkeissä kuvauskeikalla, pää edelleen kipeänä mutta ei sitä silti niin törttö olisi tarvinnut olla kun olin.

Kaikki lähti siitä kun en saanut akkukkeikkasetin salamaa välähtään. Kovasti yritin, kuvattava (joka kyllä oli 15min etuajassa) niin jökötti paikalla ja minä korviani myöten punaisena mietin mitä teen. Soitin sitten työnantajalle joka kertoi ystävällisesti että kamerassa kiinni oleva salama, jolla väläytän pitää olla Manuaalilla. Aivan niin kuin tätä en olisi tiennyt, ja käyttännyt kyseistä settiä ennenkin, niin nyt en sitä tiennyt. Homma pelasi kun vaihdoin sen salaman sille manulaalille. Hermostuin ja tuntui että sössin ne potrettikuvat siinä sitten.

No, kuvauksethan eivät tähän loppuneet vaan ruokapöydästä piti ottaa fiiliskuvia ravintolalle. Tällä kertaa en osannut käyttä kameranjalustaa. En saanut kameraa pystyasentoon yhtään mitenkään päin. Ei varmaan tarvitse mainita, että olen samaista jalustaa käyttänyt ennen ihan hyvällä menestyksellä. No tämän asian ratkaisin niin että "minä mitään jalustaa tarvitse" Kamera irti, unohdetaan vallitsevat valot ja salamoilla kuvaukset. Yksi salama jalustalla ja toinen kamerassa, yllättävän hyviä niistä tuli.

Kolmas kuvaus olikin sitten lehdistökuvia palkinnonjakotilaisuudesta. Oli niin pimeää että obtiikan tarkennus heitteli ihan minne sattuu. Sen lisäksi puolivälissä tilaisuutta (tietenkin ne oleelliset kuvat otettuani) tajusin että kun herkkyys on 800:sella, ei haittaa että katto on ties missä pilvissä, kyllä se käsisalamakin sieltä takaisin tulee, eikä tarvitse siis suoralla salamalla kovia pläjäytellä (mitä olin tehnyt sitä ennen).

Helkutti että oli fiksu olo kun ajoin tuolta keikalta pois, kaikki kuvaukset siis oli samassa rakennuksessa. Lehdistökuvat ovat jo sitten liikkenteessä, tuskinpa mihinkään isoihin lehtiin tulee, alansa julkaisuihin varmaan.