IRC-Galleria

En tiedä mitä odotin. Menu on täynnä teinejä, opiskelijaelämää ja vamppyyrejä, joten arvaahan sen että se on "mahdoton teinirakkaus"-ongelman päälle rakennettu elokuva.

Juoni alkaa kuten mikä tahansa nuorille suunnattu elokuva.
-Teinit koulussa: American Pie, Van the Man
-Teini uudessa koulussa: The New guy
-Teinit&efektit huvittavassa elokuvassa: Ajanpysäyttäjät, The Covenant
-Teinit pelastamassa maailmaa: Eragon, D&D, yli puolet koskaan tuotetusta animesta.
Juoni on niin ennalta-arvattavissa puoleenväliin elokuvaa ettei leffaa katsellessa voi olla tietämättä mitä tapahtuu. Toki siihen on tottunut jo 10 vuotta sitten kun kerran on Hollywoodista kyse, joten jätetään ilmiselvät ilmiselviksi. Ikävä on vain huomata, että puolivälin jälkeen, kun teinileffaan sekoitetaan vamppyyrimyytit, elokuva ei muuta rataansa lainkaan.

Twilight kerää koko vamppyyrigenren historian aikana keksityt clichéet toistensa päälle. Poislukien muutamat vanhimmat, alkuperäisimmät myytit, jolloin vamppyyrejä käsiteltiin kirkon näkökulmasta, alunperin paholaisen kanssa diilejä tehneiksi ihmisiksi. Twilightin vamppyyrit eivät enään tuhoudu auringossa, eivät pelkää ristejä, kirkkoja, pyhää vettä tai muitakaan kristillisiä symboleja. Viimeiset kourallinen vuosikymmeniä ovat tuoneet vamppyyreille 'inhimillisyyttä' verrattain alkuperäisiin legendoihin. Väitetään Bram Strokerin ottaneen mallia Vlad Tepesistä, jonka on huhuttu olleen vamppyyri, mutta jos Dracula ja Vlad "Tepes" Dracul laitetaan samalle viivalle, niin Dracula jää lähtöruutuun ruumislaskurin rullatessa toista päivää ylöspäin Seivästäjän kanssa. Ensimmäiset vamppyyrit olivat raakalaismaisia, verenhimoisia murhaajia vailla inhimillisyyden rippeitäkään, sitten saapuivat vuosituhansia eläneet, sivistyneet ja hurmaavat 'Draculat' kuvioihin, vuosituhannen vaihteeseen mennessä oli saatu jo kourallinen vamppyyriantisankareita leffoihin ja sarjakuviin(Blade, Underworld) ja nyt vamppyyrit menettävät loputkin hampaansa kun heitä aletaan viimein kuvata tyttölasten märkien teiniunien kohteeksi kultakutrisina täydellisinä teineinä. Anteeksi, epäreilu vertaus, tulihan Underworld seksikkäissä lateksiasuissaan jo jokin aika takaperin kertomaan kukkien ja mehiläisten verisestä taistelusta pikkupoikien puolelle, mutta Underworld sentään oli verinen vampit/ihmissudet toimintamätke, missä taas Twilight on Buffy Vamppyyrintappaja pg-13 -versiona ja poliittisesti korrektina(demonit varmasti loukkaavat jotain ääriliikkeitä).

Joten mitä jää käteen, jos ennalta-arvattavat vamppyyri-clichét sekoitetaan ainakin yhtä vanhoihin ideoihin teinidraamoista? Perinteinen teinidraama, jossa on kourallinen efektejä punottu mukaan. Perinteinen typpivakuumipumppu ruttaamassa autonoven, kun sankarillinen vamppyyrimme juoksee pelastamaan neitoa, erittäin tökerönnäköistä yliluonnollista nopeutta trikkikuvaavaa juoksua ja ympäri seiniä lentävä taistelu, jota voisi luonnehtia Blade kakkosen lopusta lainatuksi, mutta ilman niin hassuja efektejä tai edes niin hyvää juonta. Mikäli töllö on tyhjä ja Bladet sekä teinikomediat on katseltu liian usein, katsokaa tästä niiden äpärälapsi. Se tekee molemmat osa-alueet huonommin, mutta onhan se sentään tuoreehko genresekoitus elokuvasaralla. Buffy tämän teinivamppyyridraamailun teki jo vuosia sitten telkussa, mutta ei Twilight paljon huonommaksi vedä. Paitsi surkean näköisissä miespääosarooleissa. Oikeasti. Elokuva on selkeästi suunniteltu teini-ikäiselle naisväelle kuolattavaksi, mutta missä on se ensimmäinenkään edes kaunis mies? Kun vertaa Buffyssä ja myöhemmin omassa sarjassaa olleeseen Angel-vamppyyriin, David Boreanaziin, tai Deppiinkin oikein maskeerattuna, tai hitto, vaikka Marilyn Mansoniin: Miesnäyttelijät tässä elokuvassa ovat keskinkertaisen näköisiä. Ei siis missään tapauksessa huono elokuva, mutta mitään uutta tai erityisen hyvin toteutettua se ei tarjoa. Eri osa-alueita paremmin toteuttavia elokuvia, josta ehkä voisi verrata paremmin mikä kiinnostaa:
-Vamppyyriefektit: Underworld, Blade, Dracula(melkein kaikki versiot Bela Lugosin versioon asti). Twilightin "vamppyyrit" ovat supervoimaisia teinejä, jotka imemät elukoista verta supervoimiensa tueksi.
-Teinit leikkivät efektien kanssa: Ajanpysäyttäjät, Potterit(haha, blow me kriitikot). Twilightissa ei ole kuin tietääkseni ensimmäinen elokuvissa nähty vamppyyrien huvikseen keskenään pelaava baseball-matsi. Siinä on ainoa uusi efekti-idea mitä tässä leffassa nähdään. Ja sekin siis käsittää savuavan pallon. Ei sillä että väheksyisin kohtausta millään lailla, voisin melkein väittää että tämä baseball taisi olla elokuvan paras kohtaus. Aina siihen asti kunnes paikalta paettiin.
-Rakkausleffa: Wall-E, Butterfly & sword, The Hero, The Fountain, Corpse Bride, Cry-Baby. Twilightin ongelmat olivat revitty suoraan mistä tahansa teinidraamasta IKINÄ. Vaikkahan wikipediasta ottaa esille listan Teen Drama -genren tv-sarjoista ja jokaisesta löytyy samanlainen tyttö näkee pojan, poika on eri sosiaaliryhmästä, rakkaus voittaa -bullshittiä.
-Tehoste-leffat: X-Men, The Chronicles of Riddick, I Robot, Minority Report, Bladet. Kaikissa näissä elokuvissa on paremmin tehtyjä tehosteita, näyttävämpiä taisteluja ja yleisesti miellyttävämpiä toimintakohtauksia. Minorityä ja Robottia lukuunottamatta kaikissa on synkempi tunnelmakin kuin keskimäärin Twilightissa.

Kuluttajansuojalaista:

4 §
Markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinoidaan.

6 §
Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt.

9 §
Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa käyttää aggressiivista menettelyä.

Aggressiivisena menettelynä pidetään häirintää, pakottamista ja muuta sellaista kuluttajan painostamista, joka on omiaan johtamaan siihen, että «kuluttaja» tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman painostamista olisi tehnyt.

Menettelyn aggressiivisuutta arvioitaessa otetaan huomioon erityisesti:
1) menettelyn ajoitus, paikka, luonne ja kesto;
2) uhkaava tai halventava kielenkäyttö tai käyttäytyminen;
3) kuluttajan vastoinkäymisten tai muiden sellaisten henkilöön liittyvien seikkojen hyväksikäyttö, jotka heikentävät kuluttajan arvostelukykyä;
4) sopimukseen tai lakiin perustuvien kuluttajan oikeuksien käytön hankaloittaminen;
5) uhkaus ryhtyä toimiin, jotka eivät ole lain mukaan sallittuja.

10 §
Markkinoinnissa ei saa tarjota kulutushyödykkeitä toimittamalla niitä kuluttajille ilman nimenomaista tilausta ja edellyttämällä kuluttajalta maksua, hyödykkeen palauttamista tai säilyttämistä taikka muuta toimenpidettä.

11 §
Kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan.

4 LUKU
Sopimuksen sovittelu ja tulkinta

3 §
Jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että «kuluttaja» on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi.

4 §
Jos syntyy erimielisyys siitä, onko kysymyksessä 2 ja 3 §:ssä tarkoitettu etukäteen laadittu sopimusehto, elinkeinonharjoittajan on näytettävä väitteensä toteen.

Kotimyynti ja etämyynti
8 §
Elinkeinonharjoittajan tai tämän asiamiehen on kotimyynnissä luovutettava kuluttajalle asiakirja (kotimyyntiasiakirja), joka on päivättävä ja josta on käytävä ilmi elinkeinonharjoittajan nimi ja osoite, kulutushyödyke ja sen hinta sekä muut sopimusehdot. Asiakirjassa on oltava maininta kuluttajalle 9–11 ja 21–25 §:n mukaan kuuluvista oikeuksista sekä ohjeet niiden käyttämistä varten. Kotimyyntiasiakirjan on oltava kauppa- ja teollisuusministeriön vahvistaman kaavan mukainen.

Kotimyyntiasiakirja on luovutettava kuluttajalle tavaran kaupassa viimeistään silloin, kun kuluttaja vastaanottaa tavaran tai ensimmäisen tavaraerän. Muuta kulutushyödykettä koskevassa sopimuksessa asiakirja on luovutettava kuluttajalle viimeistään silloin, kun «kuluttaja» tekee tarjouksen tai antaa hyväksyvän vastauksen elinkeinonharjoittajan tarjoukseen.

9 §
Kotimyynnissä kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus ilmoittamalla siitä elinkeinonharjoittajalle 14 päivän kuluessa kotimyyntiasiakirjan vastaanottamisesta taikka tavaran kaupassa tavaran tai ensimmäisen tavaraerän vastaanottamisesta, jos tavara tai tavaraerä vastaanotetaan myöhemmin kuin asiakirja. Tavaran kaupassa peruuttamisilmoitukseksi katsotaan myös vastaanotetun tavaran palauttaminen.

10 §
Kotimyynnissä elinkeinonharjoittajan on viivytyksettä ja viimeistään 30 päivän kuluttua peruuttamisilmoituksen saatuaan palautettava, mitä hinnasta on maksettu. Kuluttajalla on oikeus siihen saakka pidättää tavara tai muu pidätettävissä oleva elinkeinonharjoittajan suoritus.

14 §
Edellä 13 §:n 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitetut tiedot on vahvistettava kuluttajalle henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa tiedot muuttumattomina.

20 §
Jos kotimyyntiasiakirjaa tai 14 §:ssä tarkoitettua vahvistusta ei ole toimitettu kuluttajalle, sopimus ei sido kuluttajaa. Jos kuluttaja haluaa vedota sopimuksen sitomattomuuteen, hänen on ilmoitettava siitä elinkeinonharjoittajalle viimeistään vuoden kuluttua sopimuksen tekemisestä.


Näin sanoo suomen laki suoramarkkinoinnista. Suomessa vaikuttaa myös Asiakkuusmarkkinointiliitto, jonka alaisille yrityksille on annettu myös ohjeistusta http://www.ssml.fi/ välilehdellä pelisäännöt. Sivulta käy ilmi esim. Puhelinmyyntikeskustelujen nauhoittaminen, joka on sallittua molemmin puolin(tietyin jälleenkäyttörajoituksin) eikä siitä tarvitse soitettaessa ilmoittaa.

Ennenkuin joku innostuu näistä lakipykälistä tilaamaan romua puhelinmyyjiltä ja kieltäytyy sen jälkeen maksamasta koska ei olekkaan saanut allekirjoitettavaa sopimusta aiheesta. Suullinen sopimus on yhtä sitova, kunhan vain todisteet löytyvät.

Kreationistien epätodennäköisyyslaskennat ovat aina olleet huvittavia. Tein tuossa pari päivää sitten pienen pätkän ihmisen mitättömyydestä universumissa, ja pyöreillä arvioilla nykytieteen perustamasta datasta, tunnetussa universumissa olisi ehkä noin 1,68*10^22 planeettaa, jolla olisi mahdollista olla maankaltaista elämää(perustuen hiilen kemiaan). Määrä luultavasti nelinkertaistuisi, jos otettaisiin huomioon teoreettiset pii-pohjaiset elinmuodot. Jokainen tähti on hieman erilainen säteilyarvoiltaan, joten meillä on 16 800 triljoonaa ainutlaatuista olosuhdetta, missä elämä voisi syntyä.

Kun tätä lukua vertailee joidenkin tunnettujen kreationistien 'epätodennäköisyyteen, että evoluutio vahingossa tuottaisi täysin toimivan 200 komponentin yksinkertaisen eliön', saadaan melko erikoisia tuloksia. Seuraavassa hieman vapaasti suomennettua tekstiä http://www.icr.org/article/493/ -sivulta, Eli Institute for Creation Sciencen omalta väitetyltä "tohtorilta":

Todennäköisyys 200 onnistuneen mutaation tuottamaan eliöön on 1 suhde 1*10^60.

Tähän epätodennäköisyyteen evolutionistit reagoivat sanomalla että vaikka yhden sellaisen eliön mutatoituminen ei välttämättä onnistu, luultavasti jossain päin maailmaa yksi tällainen voisi onnistuneesti mutatoitua 10 miljardissa vuodessa(10^18sekuntia).

---

Tässä huomataan ensimmäisen kerran, kuinka huteralla pohjalla kreationistien kyky käsitellä isoja numeroja on. Tohtorimies kirjoittaa seuraavaksi, kuinka tämä 10 miljardia vuotta on 10*10^17 sekuntia. En tiedä mitä määritelmää vuodesta hän käytti, mutta jospa käytetään 365 päivän vuotta laskuissa. 10e9 vuotta * 365 päivää * 24 tuntia * 3600 sekuntia = 3,17 * 10^17. Nopeimmat jo huomasivatkin, eli tämä PROFESSORI laski 10 miljardiin vuoteen pyöreästi kolme kertaa liian paljon sekunteja. Jos hän erehtyi näin suurella marginaalilla yksinkertaisessa sekuntien laskemisessa vuosissa, kuinka paljon alkuperäinen "elämän todennäköisyys" heittää? Suomennan kuitenkin loppuun asti hänen luvuillaan.

---

Joten kuvitellaan että maailman pinnan jokaisella 10^14 neliöjalalla(feet) on miljardi mutatoituvaa järjestelmää, joista jokainen muuntautuu kerran puolessa sekunnissa(todellisuudessa tämä vaatisi paljon enemmän aikaa). Jokainen systeemi siis mutatoituisi 200 kertaa sadan sekunnin aikana ja mikäli epäonnistuisi tavoitteessaan, se aloittaisi alusta. Eli jokainen yksikkö mutatoituisi 10^16 kertaa syklinsä läpi. Kun kerrotaan numerot keskenään, 10^14 *10^9 * 10^16, saadaan 10^39 yritystä elämälle. Koska elämän todennäköisyys on 10^60 satunnaisella mutatoitumisella, voimme todeta että evoluution todennäköisyys on 1:10^21.

---

Siinä arvon "professorin" todennäköisyydet elämälle. No katsellaanpa tuota numeroa, mikä juuri saatiin. Yksi mahdollisuus 10e20:stä täysin satunnaisella prosessilla muodostaa täysin toimiva eliömuoto.

Ongelma 1: Tämä malli ei ota huomioon hyödyllisten mutatioiden leviämistä populaatiossa. Mikäli yksikin näistä miljardeista itsestään mutatoituvista yksilöistä kokisi hyödyllisen mutaation perimässään, hän siirtäisi sen myös jälkeläisilleen, jotka olisivat kilpailukykyisempiä kuin tätä mutaatiota vailla olevat kilpailijansa, jolloin hyödyllisen mutaation omaavat yksilöt leviäisivät populaatiossa heikompien yksilöiden yli. Tällä tavalla lajiutuminen on(tieteellisesti todistettavastikkin) tapahtunut. Tätä malli ei ota huomioon, että seuraavilla sukupolvilla ei alkaisikaan mutatoituminen alusta, vaan kohdasta 199, jolloin sykli nopeutuisi seuraavalle populaatiolle jo puolella sekunnilla, seuraavalle mutaation saaneille sekunnilla, jnejne.

Huomio: Noh, elämän todennäköisyys nyt kuitenkin on sitten 10e20, vaikka mutatoitujat vaatisivat täydellisen 200-kohtaisen mutatoitumisen tullakseen elämäksi. Mikä on todennäköisyys että tämä tapahtuu jollain näistä 1,68*10^22 arvioidusta planeetasta? 168e20 / 10e20 = 16,8.
16,8 :1 elämän puolesta. Se on jo melko varmaa siis, että jollain planeetalla elämä on spontaanisti hypännyt täydelliseen, monimutkaiseen, nykymaankaltaiseen järjestykseen suoraan lähtökemikaaleista.

Boyaah.

Tämä abortinvastainen 'olol, olen kohdusta kirjoittava vauva'-ketjukirje on pyörinyt netissä suunnilleen siitä lähtien, kun ARPAnet lähti maailmalle. Kirje on täysin vailla mitään tietoa sikiön kehityksestä. Olen muistaakseni kirjoittanut vastaavanlaisen totuusvertailun ennenkin, mutta teen sen uudelleen perehtymällä tarkemmin lääketieteelliseen materiaaliin siitä, miten asiat oikeasti ovat. Sillä totuus on tärkeämpää kuin tunteisiin vetoava fundamentalistikristittyjen propaganda.

1. Kuukausi
Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempiunilauluni.

Totuus: Olen noin 4 millimetriä pitkä. Hermostoputki, josta tulee vielä joskus selkärankani, sulkeutui ja aloittaa hiljalleen kehittymisensä. Kehitin juuri pienet nystyrät käsieni ja jalkojeni tuleviin kohtiin. En kuule, näe, tunne tai maista mitään, sillä ainoa toimiva sisäelimeni on sydämeni. Muut eivät ole edes kehittyneet vielä.

2. Kuukausi
Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

Totuus: Olen jo noin 5 senttiä pitkä ja muistutan enemmän katkarapua kuin ihmistä. Nyt sentään kaikki tärkeimmät elimeni jo ovat toimintakuntoisia. Pystyn puristamaan käteni nyrkkiin, mutta siinä kaikki, mitä osaan.

3. Kuukausi
Arvaa mitä, äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi.

Totuus: 9. Viikon jälkeen alkanut sikiön sukupuolielinten kehitys tekee mahdolliseksi erottamisen ultrassa.

4. kuukausi
Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani, ja venytellä käsiäni ja jalkojani.

Totuus: Alkeellisten hiusten, lanugon, kasvu alkaa viikolla 18. Lihasten kehitys saa sikiön liikkumaan aktiivisemmin. Nyt saavutetaan jo 20 senttimetrin mitta.

5. Kuukausi
Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen.

Totuus: Et olekaan vauva. Viikosta kahdeksan, siihen asti kunnes synnyt, olet sikiö. Tuttavallisemmin voidaan toki käyttää projektinimiä(esim. toukka, apina), mutta lääketieteellisesti olet sikiö.

6. kuukausi
Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

Totuus: Varovaisimmatkin tutkimukset näyttävät, että kunnes sikiön talamus on kehittynyt riittävästi, sikiö ei tunne kipua. Talamuksen kehitys on riittävä viikolla 26. Suomessa abortin lainmukainen takaraja on viikko 20, erittäin vaikeissa sikiön epämuodustumissa erikoisluvalla viikko 24(n. kuusi kuukautta). Tuoreemmat tutkimukset kuitenkin viittaisivat siihen, että sikiö ei ole tietoisesti hereillä ennen syntymää ja että hermoradat kivun tuntemista varten eivät kehity toimiviksi ennen viikkoa 29 tai 30(kuukausi 7.), jolloin talamus kiinnittyy muuhun osaan aivoa riittävän laajalti.

7. kuukausi
Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua, äiti?

Mikäli olet suomessa abortoitu, et ajattele vielä lainkaan abortointivaiheessa. Syitä, miksi sinua ei haluttu:
-Terveydelliset syyt. Äitisi terveys olisi ollut niin vakavassa vaarassa synnytyksessä, että piti tehdä valinta sinun tai äitisi välillä. Ehkä sinä koit kehitysvaiheessa haitallisen kehityshäiriön ja elämäsi olisi ollut kivulias ja lyhyt, jolloin vanhempasi päättivät, että on parempi keskeyttää, ennenkuin ehdit kehittyä niin pitkälle että tunnet kipua.
-Taloudelliset syyt. Ehkä kotimaasi talous romahti, ehkä vanhempasi eivät saaneetkaan työpaikkaa, minkä kuvittelivat saavansa ja heillä ei ole yksinkertaisesti taloudellisesti mahdollista pitää sinua. Riittävän vastuulliset vanhemmat tietävät, että sinun kasvattamisesi maksaa kymmeniä tuhansia euroja, tuista huolimatta, ja he haluavat taata että elämäsi on mahdollisimman hyvä.
-Kulttuuriset syyt. Kysy siltä vieressäsi istuvalta jumalalta, miksi joissain maissa abortti joudutaan tekemään salassa ja miksi yleensä ottaen se jouduttaisiin tekemään, vaikka molemmat vanhempasi ovat hyvätuloisia ja rakastavat sinua.

Vastuullinen seksi ei tarkoita pelkästään sitä, että suojaudutaan apinoita vastaan. Se on myös apinan jälkitorjunta, mikäli ehkäisy pettää eikä raskaus ollut suunniteltu/toivottu. Jokainen vanhemmaksi haluava tahtoo lapselleen vain parasta.

Ajatelkaa itse, älkääkä vain postailko tällaista fundispropagandaa.

Kun ihmiset ajattelevat avaruutta, he ajattelevat miljoonia, miljardeja tai mitä ikinä isoja numeroita nyt päähän sattuu sillä hetkellä pompsahtamaan. Toiset tietävät jopa sellaisista etäisyyden yksiköistä kuin valovuodet, ja miettivät lähimpien tähtien etäisyyksiä tällaisissa mitoissa. Kolmas tuijottaa taivaalle, näkee siellä muutamia satoja tähtiä ja ajattelee, että jokaista niitäkin todennäköisesti kiertää planeetta. Lähin meitä oleva tähti auringon jälkeen on n. neljän valovuoden päässä oleva Proxima Centauri. Näemme siis sen tapahtumat neljä vuotta menneisyydessä.

Maapallo on yksi kahdeksasta aurinkoamme kiertävistä planeetoista ja toinen aurinkokunnassamme, joka osuu elinkelpoiselle alueelle(Habitable Zone, HZ). Neptunuksen takana oleilevat viisi varmistettua kääpiöplaneetta toki pyörivät yhä mukana. Näiden massojen ympärille ovat ripoteltuna 166 kesään mennessä varmistettua kuuta. Oma aurinkomme on yksi tähti Linnunradaksi nimetyssä galaksissa(Milky Way toisella kotimaisella). Linnunrataa pidetään spiraaligalaksina, jossa on neljä suurta ryhmittymää, "häntää". Kaikenkaikkiaan galaksissamme oletetaan olevan noin 200 miljardia tähteä, varovaisimpien arvioiden mukaan. Koska ihmiset ovat huonoja suurten numerojen kanssa, koitan selventää, kuinka massiivinen numero on 200 miljardia.

Taru Sormusten Herrasta, englanninkielinen painos, sisältää noin 2,8 miljoonaa kirjainta liitteineen. Jos haluttaisiin kerätä näistä 200 miljardia merkkiä, tarvittaisiin 71 000 kopiota Sormusten Herraa. Tämä määrä sormusten herran kopioita on 5 kilometriä pitkä jono(laskien englanninkielisen kovakantisen painoksen 7cm paksuudella). Viisi kilometriä pitkä letka Sormusten Herran kopioita, joista jokainen merkki sivulla on yksi tähti galaksissamme.

Koska jokaisella tähdellä on oma elinkelpoinen vyöhykkeensä, jonne voi mahtua yhdestä kolmeen planeettaan(suunnilleen maan kokoisia), niin voitaneen olettaa että jokaiselle tähdelle on ainakin yksi elinkelpoisen alueen planeetta. Jokainen kirjain viisi kilometriä pitkässä letkassa Sormusten Herroja on mahdollinen elämänlähde. Kuinka ainutlaatuiselta maapallo nyt kuulostaa?

Ja tässä oli vasta oma galaksimme varovaisten arvioiden mukaan.

Näin hyvän videon, joka sai jonkinlaisen aavistuksen koko suuruudesta aikaiseksi. Se kertoi Hubblen teleskoopin vuonna -95 ottamasta kuvasta. Kuva kulkee nykyään nimellä Hubble Deep Field, siihen on tieteellisissä julkaisuissa jo reilusti viitteitä.

Vuonna 1995 Hubblen teleskooppi suuntasi linssinsä pieneen taivaanpalaseen Ursa Major -tähtijärjestelmässä.
http://www.deepastronomy.com/images/hubble-deep-field-location.jpg
Tuohon keltaisella viivalla eroteltuun mustaan alueeseen. Tämä kuva on otettu maasta käsin, Space Telescope Science Instituten ylläpitämää Digital Sky Survey -projektia varten. Tuota näennäisen tyhjää, mustaa kohtaa Hubblen teleskooppi tuijotti 10 päivää. Kun data tuli takaisin maahan, oli kuvan sisältö se, mikä antaa pienen käsityksen siitä kuinka mitätön koko aurinkomme lopulta on.
http://hubblesite.org/hubble_discoveries/10th/photos/graphics/slide40high.jpg
Jokainen kuvassa nähtävä vaalea täplä on GALAKSI. Kuvasta on laskettu noin 3000 galaksia. Toiset hieman pienempiä kuin omamme, toiset suurempia. Kaikissa näissä galakseissa on yhtälailla miljardeja tähtiä, joita kiertää lukemattomia planeettoja.

Kuinka suuresta alueesta yötaivasta oli kyse? Onko tuossa kuva melkein koko universumista, voisi olla kysymys jolla pelastaa oma itsetunto olemattomuuden suosta. Vastaus on ei. Kuvassa on mitätön osa yötaivasta: Yksi osa 28 miljoonasta, jotka koostavat koko taivaan. Jos yhden galaksin tähdet muodostivat 5 kilometriä pitkän jonon kirjoja, niin arvioidaanpa galaksien kokonaismäärä samalla analogialla tästä kuvasta saaduilla tiedoilla:

Yksi galaksi - Merkki Sormusten Herrassa
Kahden kilometrin jono Sormusten Herroja - Arvio galaksien lukumäärästä.

Nostin siis mittakaavaa. Edellisessä vertauksessa jokainen merkki sormusten herrassa oli tähti galaksissa. Tällä kertaa merkki sormusten herrassa oli galaksi. Jos haluat kuvitella kuinka paljon tähtiä mahtuu tähän koko analogiaan, kuvittele jokaisen tämän kahden kilometrin jonossa olevan kirjan viereen toiseen suuntaan etenevä viisi kilometriä pitkä jono. Siinä on reipas 10 neliökilometriä tolkienin tuotantoa, kun käytetään varovaisimpia arvioita tähtien määristä. Ja jokaisella tähdellä keskimäärin ainakin yksi elinkelpoinen planeetta.

Toivottavasti tämä auttoi ymmärtämään kuinka epätoivoisen pienistä todennäköisyyksistä saatiin juuri laskettua kuinka todennäköistä elämä sittenkin on.

Kaikki kreationismin muodot sisällyttävät itseensä jonkin verran teologista sisältöä, mutta niiden tieteellinen sisältö vaihtelee huomattavasti. Modernin geologian kehittymisestä alkaen, 1800 ja 1900 -luvuilla, ovat kreationismit eristäytyneet yhä enemmän yleisesti hyväksytystä tieteestä. Useat kreationismin suuntaukset ovat luotu alunperin torjumaan ja todistamaan vastaan jotain tieteessä noussutta yleisesti hyväksyttyä käsitettä vastaan(kuten Young Earth Creationism - liike, joka puoltaa kirjaimellista raamatuntulkintaa ja näin ollen noin 6000 vuotta vanhaa maata ja sitä, että kaikki on luotu valmiiksi, eivätkä kehittyneet samasta kantalajista). Useimpia moderneja kreationisteja yleisesti kutsutaankin 'anti-evolutionisteiksi' sen sijaan että heidän katsottaisiin tarjoavan vakavasti otettavaa vaihtoehtoa evoluutioteorialle. Evoluutioteorianvastaisuus on melko yleinen kreationisteja yhdistävä tekijä.

Nykyään jo vähemmässä määrin evoluutiota kritisoidaan sillä, että "se on vain teoria". Tämä on termien väärinymmärrys puhekielisen 'teorian' ja tieteellisessä kontekstissa käytetyn teorian välillä. Eron ehkä selvimmin voi nähdä kun muistaa, että painovoimakin on 'vain teoria'. Molemmille teorioille on yhtäläisesti todisteita.

Kreationismi sen sijaan ei ole teoria sanan tieteellisessä määritelmässä. Kreationismi ei perustu kumulatiivisesti kertyneestä todistusaineistosta kehitettyyn hypoteesiin, vaan kirjalliseen tulkintaan jopa vuosituhansia vanhasta uskonnollisesta tekstistä. Kreationismit myös painottavat tällaisten tekstien arvoa muita lähteitä enemmän. Kreationismin 'teoria' ei myöskään ole todistettavissa vääräksi(väite mitä usein myös väitetään evoluutiosta, mikä ei pidä paikkaansa). Vaikka hypoteesista, että maa on vain tuhansia vuosia vanha, voidaankin luoda useita ennusteita, todisteet kumoavat nämä, eivätkä kuitenkaan kreationismia, koska kreationismi on uskonto eikä tieteellinen teoria. Kreationismi tarttuu seuraavaan oljenkorteen hylkäämättä todisteetonta teoriaansa.

Tästä näkyy myös perustavanlaatuinen ero tieteellisen lähestymistavan ja kreationistien käyttämän lähestymistavan välillä. Tieteellinen menetelmä lähestyy luonnollista ilmiötä tavoitteenaan löytää jotain uutta tietoa maailmasta. Ilmiötä tarkastellaan, hypoteeseja muodostetaan ja päätelmillä ehdotetaan mahdollisia selityksiä ilmiölle tieteellisen teorian muodossa. Tähän teoriaan pohjautuen tehdään ennusteita ja testejä. Mikäli ennusteet pitävät paikkansa, teoria pysyy. Tämä on yleinen käytäntö, että tieteessä parhaiten todisteisiin sopiva teoria säilyy. Tiede ei pyri etsimään todisteita jotka sopivat ennalta määriteltyyn, tiettyyn johtopäätökseen, vaan rakennetaan johtopäätös hypoteesien ja kokeiden sekä todisteiden päälle. Todisteellinen pohja näin ollen on olemassa jo ennen teoriaa.

Kreationismi toimii toiseen suuntaan: Ensin on omaksuttu teoria, tässä tapauksessa "jumala loi". Sen jälkeen etsitään valmiista todisteista kaikki ne osat, mitkä sopivat tähän teoriaan ja hylätään loput todisteet. Todisteiden hylkääminen tapahtuu joko keksimällä muutamia poikkeustapauksia (olosuhteita tai vääristeltyjä tutkimustuloksia) jotka johtavat muiden todisteiden hylkäämiseen väärin perustein tai sitten suoranaisesti vain unohtamalla muiden todisteiden olemassaolon. Tämän jälkeen tuloksia voidaan ihastella sopivasti teoriaan sopivina.

Tieteellinen teoria on aina mahdollista todistaa vääräksi; joko tuomalla esiin todisteita, jotka ovat ristiriidassa nykyisen teorian kanssa, tai mikäli teoria voidaan todistaa yhteensopimattomaksi jo olemassaolevien todisteiden kanssa. Evoluutioteoria sopii nykyisellään biologisiin ja geneettisiin todisteisiin ja on sen lisäksi hyvin vahvasti tuettu fossiilirekisterillä. Luonnonvalinnan tuomaa vaihtelua on myös seurattu luonnossa(Englannin yökiitäjät, syöksyhampaattomat elefantit ja Darwinin pääskyset pienempien muutosten saralla ja useampien eri matelijoiden lajiutumisissa).

Toki nykyään voidaan evoluutioteoriaa jo pitää niin perustavanlaatuisena, ettei sitä voida kokonaisuudessaan todistaa vääräksi. Parhaimmillaankin nykyisestä evoluutioteoriasta voidaan todistaa, että se ei päde kaikkiin lajeihin(vaikka massiiviset todisteet muiden lajien kohdalta ehdottavatkin evoluution pätevän kaikkiin lajeihin). Siinä mielessä evoluutiosta voidaankin jo sanoa, ettei sitä voi todistaa vääräksi. Mikäli niin loistava teoria kehitettäisiin, että se vastaisi kaikkiin todisteisiiin täydellisesti olemalla silti täysin irrallaan evoluutiosta, säilyisi evoluutioteorian mukaiset mallit vähintäänkin tuotekehittelyssä mukana. Evoluutioteoriasta on jo nykyään saatu niin paljon hyötyä eri sovelluskohteissa irti. Kaikki nykyään markkinoille tuodut hyödykkeet juomalaseista autoihin ja deodoranttipulloista aerodynaamisuusmittausten simuloimiseen tarkoitettuja ohjelmia myöten, KAIKKIIN nykyään tuotettaviin kulutustuotteisiin sovelletaan evolutiivistä kehitysmallia suunnitteluvaiheessa. Eikä voida pitää kovin realistisena odotusta, että olisi edes mahdollista löytää teoria, joka tukisi kaikkia todisteita, mitä nykyään on löydetty tukemaan evoluutioteoriaa, olematta silti mitään evoluutiomallin kaltaista. Jos se olisi riittävän lähellä evoluutioteorian perusajatusta, sitä kutsuttaisiin silti evoluutioteoriaksi, vaikka alkuperäisestä Darwinin mallista ei olisi mitään jäljellä.

Kohta on kolmisenkymmentä sivua tiivistettyä tekstiä kreationistien väitteitä vastaan(tämä pätee myös ID väkeä kohtaan). Lähdemateriaalia on vain niin paljon, että odotettavissa voi olla kirjan pituinen tekstikokonaisuus. Missä välissä tuon ehtii kirjoittaa valmiiksi, suuri kysymysmerkki.

Olenpa tässä Jazuliuksen kanssa viimeiset... Oho, neljä tuntia fiilistellyt vanhoja retromuistoja kuuntelemalla C64n SID-piirille ja 8-bittisen nintendon äänipiirille tehtyjä biisejä, sekä demoscenen valtaisaa chippimoduulitarjontaa. Erityisesti omaa mieltäni lämmittää vanha, vanha demoscenen hemmo nimeltä xtd, puolalainen yleensä suht lyhyitä, mutta sitäkin tunnelmallisempia chippejä tekevää hemmoa. Kun ensimmäisen moduulisoittimen koneeseen sain joskus asennettua, olisikohan ollut cubic nimeltään, dos-pohjainen .xm,.mod ja .s3m -moduulien soittoon suunnattu ohjelma, silloin jo törmäsin samaisen xtd:n biiseihin ja samat fiilikset ovat biiseissä vieläkin. Tietää että käsissä on kimpale kultaa, kun jo tiedostonimen nähdessä karvat nousevat pystyyn ja kylmät väreet ryömivät selkää pitkin. Sama fiilis kun biisin ensimmäiset nuotit kajahtavat napeista korviin.

Mahtavuutta.

http://www.mbl.edu/mrc/hanlon/video/octo_camou2.mov

Tursaalla on liikaa vapaa-aikaa.

Tämä on oma versioni Wolfgan -Nimimerkin 19.12 kirjoittamasta paatoksesta, jonka hän oli nimennyt "Yksin". Suosittelen lukemaan sen ensin.

Kun ajattelen asiaa oikein tarkasti ja syvällisesti, ymmärrän kuinka yksin ihminen on.

Jokainen syntyy tänne yksin. Paitsi kaksoset. Jokaisella ihmisellä on olemassa biologinen isä ja äiti, vaikka he eivät välttämättä koskaan opi heitä tuntemaankaan. Vanhemmat voivat toki auttaa virheissä mitä teet, mutta sinun itse on kasvettava omista virheistäsi vahvemmaksi, että opit kestämään virheet mitä teet. Ihminen kerää itselleen ystäviä, mutta edes ystäväsi eivät voi auttaa pääsi sisällä oleviin ongelmiin, ellet kerro heille niistä. Kukaan kavereistasi ei ole meedio. Jos annat ongelmien kasaantua liiaksi sisällesi ilman että kohtaat ne, saatat koittaa viinaa ja nappeja niiden unohtamiseen, mutta seuraavana aamuna löydät vain jysärin ongelmien päältä.

Toiset ihmiset tarttuvat tällöin uskoon.
-Jesse kuulemma rakastaa sinua ja lupaa ikuisen paika harppukuoroon kultalaatoitetussa kaupungissa.
-Vaikka elämä potkisi kuinka päähän, kun vain muistat elää sen kuten hyvä ihminen, ensi kierrolla synnyt parempana ihmisenä, askeleen lähempänä nirvanaa.
-Kunhan vain kuolet soturin kuoleman kunniakkaasti taistelukentällä, pääset Valhallaan, missä suuret heräävät aamulla, syövät raskaan aamupalan ja taistelevat yön saapumiseen asti, jolloin valkyyrit nostavat kuolleet taistelemaan jälleen seuraavana aamuna.

Ateismi ei tarjoa sinulle mitään. Ateistit kun ajattelivat, että tämä on se elämä, minkä sain, on parempi elää se kunnolla, koska seuraavaan ei ole mitään todisteita. Jos meidät kaikki haluttaisiin siihen seuraavaan elämään mukaan, olisi siitä kaiketi annettu selvempi merkki kuin vain perimätietoa liki 2000 vuoden takaa.

Kun kuolema kolkuttelee oven takana luisia kantapäitään maahan ja rottien kuolema viipotti oven alta jo katselemaan kuinka hengityksesi muuttuu vaivalloisemmaksi(Terry Pratchett, *hatunnosto*), olet yhä täysin yksin. Mikäli et uskaltanut elää tässä elämässä, voi olosi olla ahdistava, koska sinusta tuntuu, ettet ole saavuttanut tarpeeksi elämäsi aikana. Uskonnot voivat luoda lohtua siinä pisteessä, koska voit aina yrittää uudelleen tai nauttia paremmasta elämästä. Ateistit eivät voi vetää lohtua kuvitteellisestä lisäelämästä tässä ovelassa videopelissä, jossa uskontojen mukaan kakkoskenttään pääsee vain jos tietää jo entuudestaan suuren ohjelmoijan sisäänrakentaman koodin, oli se sitten mikä tahansa kymmenistä vaihtoehdoista, mitä huhuina kiertää. Ateisti voi vain katsella taaksepäin elettyä elämäänsä ja todeta, että tulipahan elettyä hieno elämä. Mitään en kadu, paitsi sitä mitä en tehnyt.

Ihmiset saattavat haalia rahaa ja muuttua itsekkäiksi. He unohtavat elää, keräävät vain suuren omaisuuden muistamatta nauttia kovan työnsä hedelmistä. Tietenkin monet erilaiset järjestöt ja loisihmiset yrittävät viedä ne rahat ja syytävät suuria loukkauksia päällesi, mikäli eivät saa mitä kerjäävät. Joillain heistä on niin mustavalkoinen maailmankuva, joko olet yksi meistä(hyvä ihminen) tai olet paha ihminen.

Koko ihmiskunta elää suuressa epävarmuudessa. Pelossa tulevasta ja pelossa nykyisyydestä. Ihmisten pelot johtuvat havaittaviin asioihin maailman tilasta: Napajäät ovat sulamassa, golf-virta on heikentymässä ja muuttamassa suuntaansa, otsonikerros on ohentunut vuosisatojen saatossa, edessämme on lähes yhtä vakava lama, kuin toisen maailmansodan edeltävinä aikoina eikä suurvaltojen välitkään ole ihan lämpimät. Nämä asiat ovat kuitenkin korjattavissa. Meidän ei vain tarvitse nöyrtyä ongelman edessä, painaa päämme alas ja sanoa 'voi perkele' kun suuri hyökyaalto pyyhkäisee kotimme yli. Siksi ihminen on tutkinut maailmaa ja keksinyt selityksiä luonnollisille ilmiöille. Ja sanalla keksinyt tarkoitan tieteellistä metodologiaa, jossa ensin on nähty tai koettu ilmiö, sitten kehitetty hypoteesi ilmiön mekaniikasta, jota on sitten kokeellisesti testattu, paranneltu ja lopuksi koottu kaikki löydöt yhteen kattavaksi teoriaksi. Me voimme peitota nämä ongelmat, jos vain unohdamme erimielisyytemme ja joskus vaivautuisimme puhaltamaan yhteen hiileen.

Mutta tätä todellisuutta paetakseen ihmiset keksivät jumalat, väittävät että me voimme väistää ongelman vain painamalla päämme ja mikäli emme painuneetkaan tarpeeksi katuvasti kaksinkerroin ja suuri sienipilvi nousee taivaalle, voivat ihmiset sitten kiittää jumalaa että hän vie heidät pois tästä maailmasta.

Eräs vanha ystäväni suositteli minulle kirjaa hetki sitten. Luultavasti hän oli lukenut viimeksi blogini "kristitystä ateistiksi" kirjoituksen :). Kirjan oli kirjoittanut David Robertson, sen nimi on The Dawkins Letters. Herra Robertson on kristitty, hän oli järkyttynyt The God Delusionin sisällöstä ja halusi kirjoittaa vastauksen kirjan tekemille väitteille. Onneksi tämä kirja on alunperin lähtöisin nettifoorumille lähetetyistä kolumneista, niin löysin kirjan 11 kappaletta vähällä vaivalla ja uteliaisuuttani tietenkin aloin lukemaankin niitä. Itse pidin The God Delusionista, en usko että se oli kovinkaan epäreilu uskontoja kohtaan, vaikkakin jotkin kärjistykset olivat melko pitkälle vietyjä, enkä kaikissa kohdissa olekaan Dawkinsin kanssa samaa mieltä. Dawkins käsittelee kirjansa ongelmissa uskonnon alueita, joita fundamentalistiset kristityt, todella hardcore-raamatulla-päähänhakkaaja-uskovat, käyttävät joko maalaisjärjellä ajateltavia asioita, kulttuurisidonnaisia moraaliasioita tai ihan puhtaasti tieteellisiä tosiasioita vastaan. Robertsonin tekstistä käy ilmi heti, että hänen mielestään kirja on suoranainen hyökkäys uskontoja vastaan perusteettomilla myyteillä. Ajattelin aluksi lukea kirjan, kuten jo mainitsin, vain uteliaisuudesta. Mutta jo ensimmäisen kappaleen jälkeen kihisin halusta kirjoittaa Robertsonin kirjeille vastalauseen. Mies käyttää juuri samanlaisia ad hoc ja olkinukke argumentteja ateismia vastaan, joita hän väittää Dawkinsin käyttäneen uskonnosta puhuessaan. Joten tässä se nyt on, David Robertsonin kirjoittamien The Dawkins Letters:in ensimmäisen kirjeen vastalause.


Alkeellisia virheitä kappaleesta yksi eteenpäin

---

Alusta alkaen Robertson puhuu ateismista uskontona. Hän epäilee kirjan lukijoista valtaosan olleen
"käännytettyjä, jotka jakavat kanssasi(Dawkinsin) uskon ja haluavat kirjasta vakuuttelua tai ripittäytymisen(confirmation)".
Tämä argumentti on jo perustuksiltaan väärä. Ateismi kun on samalla tavalla uskonto kuin kalju on hiusten väri. Ateismin perusajatus on yksinkertaisesti se, ettei usko yliluonnolliseen. Ateismi siis ei kiellä jumalan olemassaoloa, kuten negatiivisimmat kärjistykset väittävät asiasta, ateismi toteaa yliluonnolliselle olevan liian vähän todisteita, tai naturalistinen selitys, joten se ei ole yliluonnollista tai realistinen vaihtoehto. Ateismiin ei ole uskon kieltäminen, ateisti on uskon poissaolo todisteiden puutteessa.

"Pullman(kirjan eräs positiivisen arvostelun antanut kriitikko) tahtoo sinun anti-uskonto kirjan kaikkiin kirkon kouluihin(faith schools, opetuksessa painotetaan kyseisen uskon mukaisia 'totuuksia'). Seuraava huomio on mielestäni mahdotonta suomentaa ilman että lauseen koko voima säilyisi, joten suora lainaus ensimmäisen kirjeen toisesta kappaleesta: (nothing like wanting to indoctrinate children is there?)."
Repesin nauruun kun luin lauseen. Tarkoittikko hän kyseisen uskontokoulun normaalia käytäntöä, missä uskonto tuputetaan lapsille heti nuorena, vai oliko kyse jälleen hänen fantasiastaan, kuinka ateismi on uskonto?

Ateismissa ei tuputeta mitään. Ateismin koko idea on siinä, ettei vain uskota mitään, mille ei ole todisteita olemassa. Asioista kerrotaan, mutta yritetään pysyä objektiivisena, ei väritetä totuutta, vaan kerrotaan faktat. Kyllähän monet ihmiset tulevat uskoon vuosien ateisminkin jälkeen, koska ovat kuulleet tai nähneet asioita uskosta tai tapahtumista omassa elämässään, jotka vakuuttivat heidät yliluonnollisen olemassaolosta. Ateismi ei siis ole siinä mielessä uskonvastaista, vaikka monet ateistit syyttävätkin uskontoja kauheista asioista.


Kolmannen kappaleen Ad Hominem

---

Kolmas kappale kirjeestä kertoi Dawkinsin kirjan olevan älyllisesti köyhää tekstiä, niin heikkoa argumentointia jumalan poissaololle, että pastori itse olisi pystynyt parempaan. Hän listaa joitain terroristitekoja, jotka uskonnolliset ääriainekset ovat tehneet ja huomauttaa, että hänen tietojensa mukaan eniten itsemurhapommituksia tehnyt ryhmittymä on Tamilin Tiikerit, Sri Lankalainen nationalisti ja sosialistinen järjestö, jota hän väittää sekularistiseksi. Ihan perustellusti. Tiikerien ideat eivät perustu mihinkään ainakana Sri Lankassa vallitsevaan uskontoon(maan kaksi laajinta uskontoryhmää ovat buddhalaisuus ja hindulaisuus). Mutta hän on myös oikeassa siinä, että ilman uskontoja, luultavasti ristiretket, pimeä keskiaika, 9/11, Palestiinan ja Israelin sota, kaikki nämä olisi voitu välttää. Kappaleen lopussa Robertson esittelee sosiaalidarwinismin ja väittäisi sen tuovan helvetin maan päälle. Ilmeisesti Robertson siis kuvittelee sosiaalidarwinismin olevan jonkinlainen Adolf Hitlerin rotuopin kaltainen ihmisenjalostusideologia.

Sosiaalidarwinismilla ei ole mitään tekemistä Charles Darwinin kanssa. Darwin itse pohti asiaa kovasti, mutta hän ei itse pitänyt sitä realistisena saati sitten moraalisesti oikeana. Sosiaalidarwinismi useimmissa merkityksissään tarkoittaa evoluutioteoriassa käytetyn luonnonvalinnan soveltamista kokonaisiin kansakuntiin ja valtioihin. Sosiaalidarwinistit, esimerkiksi Herbert Spencer, olivat sen kannattajia, että kansalaiset kirjattaisiin kaikki rekisteriin ja lisääntymistä säännösteltäisiin niin, että pyrittäisiin parantamaan ihmisten perimää mahdollisimman paljon. Sinänsä jalo ajatus ihmiskunnan parantamisesta, mutta käytännössä tässä tultaisiin pisteeseen, jolloin kehitysvammaiset tai vain keskiarvoa yksinkertaisemmat ihmiset eivät saisi saada lapsia. Natsit tietenkin ammensivat paljon ideoita sosiaalidarwinismista ja veivät sen pykälää pidemmälle suoraan tappamalla kaikki rodutkin joita pitivät alempina, mutta tämä ei ole sosiaalidarwinismin perimmäinen tarkoitus. Perinnöllisten sairauksien estämiseksi(vähentämiseksi) on geneettiseen perimään tuotava uutta tietoa vähintään neljän sukupolven välein. Sukulaisten naimisen rajoittaminen erikoislupien taakse on siis jo eräs sovellus tästä sosiaalidarwinismista.


Viimein itse kirjaan

---

Tämän kohdan jälkeen ensimmäinen kirje viimein alkaa päästä itse kirjan kysymyksiin. Ensimmäisestä kirjan kappaleesta Robertson kritisoi sitä, että Dawkins väittää ihmisten olevan niin tyhmiä, etteivät tajua lähteä uskosta vaikka eivät enään ole tyytyväisiä siihen. Hän kertoo omasta lapsuudestaan ja ratkaisuistaan uskon kannalta.

Pystyn ymmärtämään helposti ettei toisille ole helppoa lähteä uskosta. Pienemmillä paikkakunnilla Suomessakin kirkko on niin juurtunut kylän elämään, että sen piiristä eroaminen voi irrottaa pahimmassa tapauksessa koko yhteisöstä ja pakottaa muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Monissa perheissä lapsille ei olisi annettu vaihtoehtoa jäädä pois kirkosta. Robertson kertoi taistelleensa valtaosin mediaa, opettajia ja muita vastaan, jotka olettivat hänen uskonsa tulleen vanhemmilta valmiiksipäntättynä. Uskomaton paikkakunta. En muista koko tämänastisen elämäni aikana kenenkään epäilleen vanhempieni vaikuttaneen uskoontulooni, tai siitä lähtemiseeni. Toki pienestä pitäen olemme käyneet kirkossa, olemme saaneet kristillisen kasteen ja rippikoulut olivat viidentoista vanhana tuomassa rahaa sukulaisilta. Mutta kaikki tämä tehtiin vain "koska muutkin tekivät". Kaikki kaverit menivät riparille, joten menin perässä. Ei Ylistaron tuppukylässä edes kerrottu, että tälle leirille olisi sekularistinen vaihtoehto Prometeus-leirissä. Enkä usko että olisin voinut lähteäkkään sinne, jos olisin halunnut. Konfirmaatio oli aikalailla pakko, jäi leiristä käteen mitään tai ei. Uskonvastaista tuputtamista en ole nähnyt missään, mutta 'jeesus rakastaa'-lehtisiä jaetaan tampereen keskustassa ja jokaisella festarilla minne vain menet.

Robertsonin kirje jatkuu epämääräisellä Ad Hominem hyökkäyksellä Dawkinsin lauseita vastaan, joissa hän kuvailee kristittyjä aivopestyiksi ja 'alemmalla tietoisuuden tasolla' oleviksi. Itse kuvailin, miten kristinuskon mahdottomuuden tajuaminen oli ravisteleva kokemus. Itse olen täsmälleen sitä mieltä, että uskon ja aivopesun välillä ei juurikaan ole huomattavaa eroa. Ja ensimmäiset epäilykset uskon järjettömyydestä nousivat juuri siitä, kun tutkin asiaa, eli 'nostin tietoisuuttani' asiasta. Tietenkin tämä voi toimia toiseenkin suuntaan, ateistista uskoon, mutta silloin on käytössä lähinnä sosiaaliset ja psykologiset houkutteet, ei tieto. Uskontoon on helppo nojata kun maailma potkii päähän, kun elämässä on vaikeita aikoja. Uskovat piirit ovat usein ulospäin avoimia tukiryhmiä ihmisille, eivätkä karsasta uusiakaan ihmisiä jotka vaikeuksissaan etsivät tukea. Tällaisen tuen houkuttelemana itsekin päädyin seurakuntanuorten tiloihin, sain ystäviä ja yhteenkuuluvuus veti jo hieman epäilevän nuoren uskoon. Kappaleen lopussa Robertson vielä varoittaa että ihmiset voivat kyllästyä tällaiseen 'modernistiseen varmuuteen ja löytää turvapaikan Jeesuksessa!'. Ilmeisesti tämä "modernist certainty" viittaa ateismiin. Sinänsä oikea väite, sillä missä ovat todisteet jumalasta? Jokaiselle todisteelle on ollut luonnollinen selitys. Jeesukseen turvautuminen on toinen, mitä pidän nyttemmin melko epätodennäköisenä väittämänä. Kun ihmisellä on ongelmia, hän joko miettii ne itse auki tai sitten hakeutuu toisten ihmisten seuraan etsimään ratkaisua. Kummassakaan tapauksessa ei uskolla ole mitään tekemistä ratkaisujen tai 'turvapaikan' kanssa.

Robertson sanoi hymyilleensä Dawkinsin vertaukselle siitä, kuinka ateistit ovat nykyajan 'homoja', joiden pitää astua 'ulos kaapista'. Hänen mukaansa ateistit eivät ole näkymättömiä ja hiljaisia brittiläisessä mediassa(eivätkä amerikassakaan). Ateismi on hänen mukaansa valtafilosofia niiden keskuudessa, jotka pitävät itseään eliittinä.

Tässä kohdassa Robertson jälleen on vain yksinkertaisesti väärässä. Amerikassa noin puolet väestä on uskonnollisia, noin neljännes teistisiä ja neljännes ateisteja, galluppien mukaan. Kristinuskon vaikutus on valtava. Amerikan ns. "bible belt":in kouluihin on perustuslain vastaisesti ängetty luomisteoriaa evoluution rinnalle(jopa tilalle) biologian oppikirjoihin. Ateismi on ajettu joissain paikoissa todella ahtaalle ja ihmiset eivät uskalla kertoa siitä julkisesti jo aiemmin esittelemieni syrjäytymispelkojen(ja realiteettien) takia. Suurin ateisteista johtuva melu viime vuosina on ollut tämän joulun alla Washingtonissa näytille laitetun kristityn seimipanoraman viereen asetettu ateistinen kyltti, joka toivotti seuraavaa:

"At this season of
THE WINTER SOLSTICE
may reason prevail.
There are no gods,
no devils, no angels,
no heaven, no hell.
There is only
our natural world.
Religion is but
myth and superstition,
that hardens hearts
and enslaves minds."

Vapaasti suomennettuna siis:
Tänä talvipäivänseisauksen aikana voittakoon järki.
Ei ole olemassa jumalia, paholaisia, enkeleitä, taivasta tai helvettiä.
On vain meidän luonnollinen maailmamme.
Uskonto on vain myytti ja taikausko, joka kovettaa sydämet ja orjuuttaa mielen.

Kyltti oli laitettu sinne ehkä enemmänkin sananvapauden merkityksessä, kuin kertomaan, että tuo viereinen seimitarina on täysin vailla todisteita. Mitä kirjeen 'elitisten väen valtafilosofia'-väitteeseen tulee, niin on tilastollisesti todistettu oppineisuuden lisäävän ateismia. Mitä korkeammin koulutettu ihmisryhmä, sitä harvempi siellä seuraa jotain uskontoa.


Elvis ei kuollut, hän vain lähti kotiin tähtien taakse

---

Loppu ensimmäisestä kirjeestä kertoo maailmanlaajuisesta salaliittoteoriasta vaientaa kaikki uskonnolliset näkökulmat sekularistisen kannan alle. Robertsonin mielestä on väärin, että Dawkins sai tehdä BBClle dokumentin uskonnon vaaroista, mutta uskonnolliset piirit eivät saa tehdä dokumenttia sekularistisen näkökulman vaaroista samalle kanavalle. Hän väittää Dawkinsin hyökänneen suoraan kaikkia uskontojen ihmisiä kohtaa dokumenttisarjallaan ja vaatii uskonnolliselle syytösdokumentille samanlaisia mahdollisuuksia. Kaksi viimeistä kappaletta Robertson kertoo sekularistisen maailman epäonnistuneesta edellisestä vuosisadasta.

Näissä kommenteissa on muutamia virheitä. Ensinnäkin Robertson personalisoi uskonnon. Hänen mielestään, koska Richard Dawkins sanoi uskonnon olleen syyllinen hirmutekoihin(joita hän itse luetteli kirjeensä alussa) sanoi Dawkins näin ollen kaikkien samaan uskontoon kuuluvien ihmisten olevan syyllisiä. Dawkins kertoi uskonnon vaaroista dokumenteissaan muistaakseni melko faktuaalisesti, kertomalla ääriainesten kristinuskossakin jopa aiheuttaneen lasten kuolemia kieltämällä lääkinnän syöpäpotilailta, luottaen rukouksen voimaan. Islamistiset ääriainekset ovat perustaneet Lontooseen islamin lakien mukaiset sharia-tuomionistuimensa, jotka jatkavat islamin naisvihaa ja kivikautisia ihmisoikeuskäsityksiä vielä modernissa maailmassa. Esimerkkinä eräs tuomioistuimen päätös Nuneatonissa, missä iso tila jaettiin perillisille, kolmelle tyttärelle ja kahdelle pojalle. Miespuoliset perijät saivat kaksinkertaisen osuuden naisiin verrattuna ilman mitään sen kummempaa syytä kuin että ovat miehiä. Missään vaiheessa Dawkins ei kertonut kaikkien uskontoon kuuluvien olevan samanlaisia, yleensä hän muistaa painottaa päinvastaista Robertsonin kaltaisten tyynnyttelyksi.

Viimeisten kappaleiden "epäonnistunut sekularismin vuosisata" taas voidaan kumota muutamalla hyvinkin pienellä pointilla:
-Kun kansanparannus ja rukoilun tehokkuus huomattiin riittämättömäksi, lääketiede kehittyi niin huimaa vauhtia, että viimeisen vuosisadan aikana, jolloin kirkko ei ole enään estänyt ruumiinavauksia tai muuta tieteellistä tutkimustyötä, ihmisten eliniän odotus on noussut lähes kaksinkertaiseksi 1900-luvun alusta. Moderni lääketiede on juurikin evoluutioteorian soveltamista bakteerien kehitykseen tai toimintaperiaatteeseen. Melkein kaikki modernin tieteen virstapylväät poliorokotuksesta puhtaaseen vedenjakeluun kehitysmaissa voidaan listata suoraan sekularististen hallitusten saavutuksiksi. Kun kirkko ei ole vetämässä välistä rahoja, tai jarruttamassa ei-toivottujen, oman jumalansa uhkaavia tutkimuksia, voi tiedeyhteisö keskittyä siihen mikä oikeasti on tärkeää: Ihmisten elämän parantaminen tässä elämässä, koska se on ainoa minkä saamme.
-Vuosisadan suurimmat terroristi-iskut ovat tappaneet tuhansia. Uskonnon nimissä. Edeltävinä vuosisatoina uskonnot tappoivat miljoonia. Sekularismi ei oikeastaan tehnytkään niin huonoa saldoa.

Jatkan kirjeestä numero kaksi, kunhan saan piirianalyysin kurssin suoritettua pois alta. Sillä välin kiinnostuneet voivat tutustua Robertsin kirjeisiin osoitteessa http://www.bethinking.org/science-christianity/the-dawkins-lettersǃ-dawkins-delusion.htm
Suosittelen kuitenkin ensin lukemaan The God Delusionin, englanniksi, koska mielestäni kirjeet, jotka väittävät Dawkinsia vihamieliseksi uskontoja kohtaan, ovat paljon agressiivisemmin ja halventavammin kirjoitettuja.