Okei, okei, myönnän. Tahtois vaan kaiken tän paskan jättää tänne -ja jälkeensä- ilman, että joutuu tyhjänpäällä ajattelemaan itsemurhaa vahingossa hirvikolarissa, kun vaihtaa auton cd-soittimeen vielä huonompaa black metallia. Olis kiva kun joku sanois vihdoin, että hyvin kaikki menee, ei täs hätää. No ei täs hätää, mut tulevaisuuden totaalinen kaaosnäkymä aiheuttaa liikaa asioita pohtailevan päässä täysin mykistäviä sekavuushetkiä halusta enää jatkaa omaa elämäänsä.
Jos sitä jaksais enää yhtään enempää pohtia asioita, pää varmasti halkeais. Lietson itseni ihan yltiömuhkuraisiin saavutuksiin, siis joidenkin mielestä ehkä normaaleihin toimintoihin elämässä selviämiseen, mut miulle ne ovat yltiömuhkuraisia _suorituksia_. Niinkun sähkölaskunmaksu. Nettipankkiin vaan klikkaillen? Jeh. Ehkä, mut ilman tunnareita ja nettiyhteyttä homma vaikeneekin asteen.
Täytyy käyttää päätä. Täytyy käyttää päätä, vieläpä juuri silloin, kun sen käyttökapasiteetti on minimissä ja kuormitus maksimissa. Joskus miettii sitäkin, kuinka helppoa se olis kun ei olis ajatuksia lainkaan. Alan ymmärtää goottikansaa ja zombie-ihailua. En mä tahallani itseäni vangitse ajatuksiin.
Tuntuu, että olo kevenee ja ajatukset kirkastuu moninkertaistuessaan. Yhtäkkiä niitä onkin läjä. Olen voimassa paremmin ja muuttumassa synkemmäksi. Totuus on aina ruminta. Itsepetoksessa oli jotenkin niin kamalan paljon vapaampaa ja olo hämmentyneen hyvä. Luotti tulevaisuuteen. Nyt täytyy kaikki tehdä, yksitellen itse. Tyhmäkin sen ymmärtäis.
Luin viimeyönä viisituntia lakia. Siihen jää niin kamalan koukkuun. On helppoa upottaa itsensä jonnekin sellaiseen, toivottavasti kaikesta tästä on edes joskus hyötyä.
Here my thoughts, ou thee. Take my strenght and make it your own. Keep within myself all the power, all the mind and make my body take the spikes.