Ugah! \,,/
Ja taasen ei ole kertakaikkisen mitään sanottavaa. Ahistaa ehkä. Saikku loppu ja nytkö sit oon kunnossa? No en välttämättä ole. Olis siistii ku olis jossain boheemissa lajissa niin tykki, ettei tartti hautausmailla kirmata elääkseen. Mut en oo ni kai sit on pakko kirmata. Hima alkaa olee viimeistelyä vaille valmis -or not. Kai se viimeistely on sit sen loppuiän projekti. Oikeastaan kaikki projektit on loppuiän, muttei mennä siihen nyt etten itse mene sekaisin.
Kiinnittämään kettinkiä puuhun, jossei se Rymy sit sitä sais purettua poikki. Kaikesta uudesta huolimatta, hehkutan mieluiten uutta takkiani. Pienen paskiaiskuoren alla asuu pinnallinen pikkuprinsessa, joka menee vallan sekaisin kun löytää itellensä täydellisen rotsin. Tällee kesää kohdin on hyvä pistää rahoja takkeihin ja repiä siitä sit se hyvä mieli. Toiset olis kai ostanu perunaa. Ei sillä, vatkasin sen verran alahuulta, ettei ruokahaluakaan onneksi ole, ni eipä sitä tarvi syyäkkään.
Perjantaina Raumalle? Ainakin lauantaina Paimioon, täytyy noita adoptiolapsia ajaa niinkin kaukaa. Jos vaihtais öljyt ni ei pörpöttäis kosla. En minä vaihda, tietenkään, meen tohon tienviereen kokeilemaan sitä hammastahnamainosta, jos vaikka jonoks asti sit olis auttajia. Or not. mut jeij, hyvää synttäriä minä. Mä en kyllä osaa juhlia omia synttäreitä kunnolla, vieläkin ihan paska fiilis ja synttärit oli sentään eilen.
Mut, jos ei sittenkään enempää jaskanpauhantaa, ni oli kait se sitten taas tässä. Elämä on jännää ja hirveetä samaan aikaan. Toiset päättää olla kertomatta, yksi ei uskalla ja loput ei edes älyä. En mä nyt niin pelottava ole. Aina sais sanoa, mut kai se sit on vaikeeta kun se on vaikeeta.