IRC-Galleria

Seisoi kaksi riuskaa kaljupäätä. Ja minä. Oli paikka, maa kuoppa vailla. Päillä kädet taskussa ja perseessä tuulen huuhdos.
Oli aloitettava jostain. Väännettävä rautalangasta, oliko syynä sittenkin se mun toppi? Tuskin, mutta tupakkaa palaa ja paskaa koko armeijan edestä. Siis suusta. Enivei.
Kun oli paikka ja jo kuoppa, vielä kaksi riuskaa kaljua, minulla edelleen lapio.
Kävi mielessä: Kumpaa ensin? Ennenkuin ehdin päättämään, katosi kone ja toinen mies. Nyt ei olis ketään, ei kukaan näkis.

Kolme hentoa naista, minä ja mun lapio. Tampio karkas ennenkuin, kyllä, ennenkuin taas edes ehdin tajuta.
En koskaan enää osta satsumaa, vitun kuoretkin on pakko laittaa niin kireälle! Raatelin juuri rakkaan ravintoni hedelmälihoille.:(

Ketä mä nyt niistä sitten mosauttaisin, kun kerran on kuoppa ja paikkakin? Yhdellä ei ole päässä mitään. Sama kun tennispalloa löis, lähtee vaan pirusti, muttei satu edes ketään. Toisella aina hyvä mieli, vähän päänsärystä tulis paha mieli, yeh? Ja kolmas, sen päästä ei koskaan kuulu mitään, jos kuuluukin, yleensä hyödyllistä tietoa linnuista. Ei siis sitäkään. Ei koskaan tiedä, koska olen kotkastuskaveria vailla. Päätökset on niin perkeleen vaikeita. Olis kun heittäis syötävän omenan maahan, hukkais tilaisuutensa. En mä toki ihmisiä syö. Enkä lyö. En. En lyönyt sit en. Ehkä kaikki johtu satsumasta, sattumasta tai mun päänsisäisestä satumaasta, mutta tilaisuuden mentyä takanani seisoi se saatanan villakangastakki-hintti.
Ehdotan taukoa, silmäkään ei värähdä. No voi nyt vittu, olen kai mä vielä elossa? Kompuroin männyn juureen, ai, olen.
Katselin kuoppaa ja naurahdin, oi kyllä sä olet mun seuraava tupakkataukoni.

Miten voi lopulta aina vihata joka päivää, vaikka aamulla päättää, ettei tänään vielä sekoa. Katsele maalausta, muista musiikki, ei kenenkään tarvi yksin olla. Löysivät kodin, tunkeutuivat päähäni joukolla. Niin monta nimeä, monta naamaa, eri ääniä kuin kuutamolla puolia.

Alan olla väsynyt. Mutta parveke kuuluu taloon kuin taloon, tänäänkin leikin tärkeää, päivystin kahvini kanssa parvekkeella ja kuvittelin valtakuntani.