Myrsky lienee laskenut, turvalliseen arkeen tuntemasta mitään, kuulemasta mitään, oivaltamasta mitään, ja mitä vittua vielä. Perunamuusikaan ole mikään makuelämys järjettömällä hiellä, ilmanvaihdottomaan kaasutuskoppiin keskitysleirityömaalla. Täysin naulaotsa. Mut nopeesti meni päivä kelaillessa, ettei kelailuta mikään. Sit vaan koitin pohtia järkeviä, mut kaikki jotenkin jäi kai kesken, en muista tarkalleen. Jotain satunnaisia läppiä ja tekohymyjä konttaamisen sivussa, mutten mitään järkevää kyllä muista. Erikoisjännä päivä kyllä. Hihittelin äsken takapihalla kameranlinssinläpi kahden oravan ilmeisesti leikkimielistä haastoa pähkinöistä. Tai sitte ne oli nössöt tiku ja taku.Ei sillä nyt niin väliä.
Niin, mutta musiikkiterapiaa, toiminta terapian ohella, vaviskaa naapurit! Koirat tulee ulos, nurmikko lyhenee ja musiikin pitää kuulua ruohonleikkurin äänen yli. Ihan vaan siksi, kun tekin satutte olemaan ulkona. :( Susirajalla tälläinen kesätoiminta oli NIIN paljon kivempaa, naapureista tarvinnu välittää vittujakaan, nyt toi yks ei edes moikkaa. :D
No mut toisaalta, aamulla mä olin just heränny, yritin selvitä heräämisen aiheuttamasta ahdistuksesta aamukahviröökillä, ni eikö teidän pikku-prinsessan pitänyt juuri silloin kokea maailman romahtaminen sisuksissaan. Mä en vaan voi sietää itkevää lasta. Menee viluväreet. Ihme estoja ja kammoja mulla. Varmaan joku defenssireaktio joka puolella olevista pikkulapsista -en ainakaan minä tee lisää. En tee. Taas voin sen luvata.
Hienoa olis joutua linnaan, kun hermo petti ja pieksin lasta. Ei mun moraalilla. Eikä itsekkyydellä. Ah. Eikä tarvii poistattaa tulevia silikonejakaan imettämisen takia.
Pitäis varmaan saada taas kunnolla turpaan, ni lakkaisin olemasta niin helvetin ylimielinen.
Musiikkia siis. Namsnams.
http://www.myspace.com/anaalnathrakh