IRC-Galleria

Jos mä olisin yhtään pirteämpi ihminen, mä luulen, että maseentuisin vakavasti joka päivä. Onhan se toisaalta rankkaa tiedostaa joka päivä oma voimallisuutensa kaiken voimattomuuden keskellä. Miten käteen konkretisoituu elämän mätänevyys, kun iskeytyy kallonpala kauhaan. Mä sentään olen elossa. Luulen silti, että siellä mullan alla on jännempää kun mulla tässä.

Mä saan taas jotain stressi-ahdistus-kohtauksia ja unelmoin viikonlopun duuneista. Jotain on pakko nyt ryhdistäytyä ja palata täysimittaiseen työviikkoon. Tarvii pää niin kaiheasti kontroloitua tekemistä, kun ilman kontrollia, niin no, on aika ilman kontrollia. Huisia. Jep, nää on näitä syvämisielun shrelocki väläyksiä.

Oikeastaan vois taas tehdä elämälle jotakin. Tämä on ahdistavaa, tylsää ja yksinäistä. Ja koko tämä paletti. Luovuttaminen on niin helppoa, tarvitsee kai vielä koittaa löytää sopivaa yrittisekoitetta:

Tunnen tuulet, tunnen tyynet, ahavatkin arvaan aina, muistista myräkät tiedän.
Vaan en ole opissa ollut, en lauluja lasketellut, saanut ulkoa sanoja.
Olen saanut tiedot tuolta toisen puolen kuljkijoilta, maanalisten mantereilta,hämäriltä huhtamailta.
Sieltä sain salasanoja, esiin käänsin kätkettyjä oppeja unohdettuja, rikkauksiakin kokosin, onnea omaksi haalin.