IRC-Galleria

Jälleen varsin sekava päivä. Täysin persefiilis jäi viikonlopusta, vaikka metsästä toki nautittiin karvaloisten kanssa melkoisesti. Samoilu on niin kivaa. Kaikki muu sit tyypillisesti onkin päin vittua ja totuttuun tapaan, yrityksestä toisin -vituttaa aina vaan.

Perhettä ei voi valita. Ei. Mut aina voi kääntää takkinsa, olla kiittämätön paska ja kunnioittaa vain sitä yhtä, joka sen ansaitsee. Tänäänkin mummo viivähti ajatuksissa tovin. Aika raskas tuo huoli on kantaa. Ja huono omatunto siitä, että yrittää elää. Sit vielä huono omatunto, että yrittää elää, eikä sit onnistu siinäkään kuin ylläpitämään elintoimintoja. Nekin sattuu satunnaisesti prakaamaan.

Vittu. Ainainen ihmetyksen aiheeni on ihmiset ja niihin luottaminen. Ihan sama missä ja millon, aina pitäs muistaa, ettei koskaan sais luottaa.Miten voi olla vaikeaa sanoa asioita niinkuin ne on, todella, eikä aina koita tehdä omaa tulkintaa ja kertoa kaunistellusti sieltä täältä ainaista paskatarinaa. Absoluuttinen fakta, joka tiedossa on, on ainoa länkytys mitä siedän ja sekin epäonnistuu 99,9 prosenttia ihmisistä. En kyl siedä montaa tyyppiä ollenkaan. Toisia vielä vähemmän.

Kai meikäläisen kuuluis vaan tottua tähän kosmiseen yksinäisyyteen ja siihen ajatukseen, ettei koskaan tule vastaan ihmistä jolla olis rohkeutta olla rehellinen ja avoin. Kahta sanaa, jota molempia rakkauden ohella käytetään törkeästi väärin oman imagon ja ulosannin kaunistamiseksi. Turhauttaa.

Synnyin yksin, kuolen yksin. Matkalla nussin montaa.

Totuus tulee aina julki. Lierot varokaa. Mulla on mun oma lupa tappaa, enkä vie edes henkeä. Ajattelin ruveta vittupääksi ja kiduttaa lähimmäiseni halki. Veneestä voi aina hypätä, kevyempi se on yksin soutaa. Enhän mä ole vielä vittupää? En. Joten voin ihan hyvin ruveta sellaiseksi.

BB:ssä on jenkkipalloa. Mä luulen, että turrutan tän viikon itteäni sillä. Viikonlopulla laitan fillarin ja otan tiukan kuntokuurin ennen leikkausta, ni kestää veniä sit parannusta.
O`hoi, jeesus, moi.