IRC-Galleria

Jälleen varsin sekava päivä. Täysin persefiilis jäi viikonlopusta, vaikka metsästä toki nautittiin karvaloisten kanssa melkoisesti. Samoilu on niin kivaa. Kaikki muu sit tyypillisesti onkin päin vittua ja totuttuun tapaan, yrityksestä toisin -vituttaa aina vaan.

Perhettä ei voi valita. Ei. Mut aina voi kääntää takkinsa, olla kiittämätön paska ja kunnioittaa vain sitä yhtä, joka sen ansaitsee. Tänäänkin mummo viivähti ajatuksissa tovin. Aika raskas tuo huoli on kantaa. Ja huono omatunto siitä, että yrittää elää. Sit vielä huono omatunto, että yrittää elää, eikä sit onnistu siinäkään kuin ylläpitämään elintoimintoja. Nekin sattuu satunnaisesti prakaamaan.

Vittu. Ainainen ihmetyksen aiheeni on ihmiset ja niihin luottaminen. Ihan sama missä ja millon, aina pitäs muistaa, ettei koskaan sais luottaa.Miten voi olla vaikeaa sanoa asioita niinkuin ne on, todella, eikä aina koita tehdä omaa tulkintaa ja kertoa kaunistellusti sieltä täältä ainaista paskatarinaa. Absoluuttinen fakta, joka tiedossa on, on ainoa länkytys mitä siedän ja sekin epäonnistuu 99,9 prosenttia ihmisistä. En kyl siedä montaa tyyppiä ollenkaan. Toisia vielä vähemmän.

Kai meikäläisen kuuluis vaan tottua tähän kosmiseen yksinäisyyteen ja siihen ajatukseen, ettei koskaan tule vastaan ihmistä jolla olis rohkeutta olla rehellinen ja avoin. Kahta sanaa, jota molempia rakkauden ohella käytetään törkeästi väärin oman imagon ja ulosannin kaunistamiseksi. Turhauttaa.

Synnyin yksin, kuolen yksin. Matkalla nussin montaa.

Totuus tulee aina julki. Lierot varokaa. Mulla on mun oma lupa tappaa, enkä vie edes henkeä. Ajattelin ruveta vittupääksi ja kiduttaa lähimmäiseni halki. Veneestä voi aina hypätä, kevyempi se on yksin soutaa. Enhän mä ole vielä vittupää? En. Joten voin ihan hyvin ruveta sellaiseksi.

BB:ssä on jenkkipalloa. Mä luulen, että turrutan tän viikon itteäni sillä. Viikonlopulla laitan fillarin ja otan tiukan kuntokuurin ennen leikkausta, ni kestää veniä sit parannusta.
O`hoi, jeesus, moi.

1) Oikeaoppinen maahanmuuttajan käyttöopas:
Asut omakotitalossa vaimosi kanssa. Teillä on myös koira nimeltään Fifi. Hieno koira, tosin haukkuu joskus hieman liikaa eikä tottele istumakomentoa. Fifillä ei tosin ole roolia tarinassa, kunhan hieman väritän skenaariota. Anyway, oven ulkopuolella käydään sotaa. Ovikello soi, joku tyyppi pyytää päästä taloon suojaan sodalta. Päästät hänet sisään, sillä olisihan se väärin jättää kaveri ulkopuolelle. Tarjoat hänelle ruokaa ja vaatteita, juotte lasilliset punaviiniä ja juttelette mukavia. Sota ulkopuolella loppuu ja vieras mies kiittää sinua vierainvaraisuudesta ja että hän säästyi kansanmurhalta. Ennenkuin kaveri lähtee ovesta ulos, vaihdatte vielä mese- ja facebooktietoja.

2) Tämänpäiväinen maahanmuuttajan käyttöopas:
Asut omakotitalossa vaimosi kanssa. Skipataan Fifi. Ovikello soi ja sisään astelee joku kaveri, ulkona on joku sota ja hän pelkää kansanmurhaa. Ihan ymmärrettävää, sattuuhan näitä. Tarjoat hänelle ruokaa ja vaatteita. Käväiset töissä, ja kaveri kertoo kuinka joku jengi pölli häneltä kengät. Annat uudet. Seuraavana päivänä palaat töistä, ja löydät vaimosi hakattuna. Kaveri sanoo että näin meillä tehdään. Yrität selittää että meillä kotona noudatat juuri samoja sääntöjä kuin kaikki muutkin. Soitat Astridille ja selität tilanteen, mutta hän haukkuu sinua rasistiksi. Hän kertoo että tällä kaverilla on nyt vähän vaikeaa, joten tällaisia tapaturmia nyt täytyy kestää. Haluat heittää kaverin pihalle, mutta et saa, koska ulkona käydään sotaa. Pian ovikello soi jälleen, ja sisään marssii pakolaisen suku. Olet että WTF, mutta heidät on hyväksyttävä sisään. Pian pakolaiset ihmettelevät miksi heillä ei ole päätösvaltaa asioissa, onhan heitä enemmän. Joten joudut taipumaan joissain säännöissä, vaikka kyse on omasta kodistasi. Pian he ihmettelevät että miksi he eivät saa päättää kaikista säännöistä, onhan heitä 15 ja teitä vain kaksi. Sitten ulkona loppuu sota. Pyydät heitä lähtemään mutta WTF he eivät lähdekkään. Täällä on kuulemma niin hyvä olla.

Mulla taitaa kyllä olla joku yhteiskunnallinen päähänpinttymä. Taidan nauttia aurinkoisesta lauantaista, pöristellen, höristellen ja uhmaten palohälytystä. Narskuen tottakai! Suburban freekshow vol.666 \,,/

Tänä psyykkisesti väsyneenä vihaan lässyttäviä anteeksipyytäjiä. Vittu kun voi jonkun anteeksipyyntökin vaan vituttaa. Ja epävarma lässytys. Voi jorma. Jos enää hankalemmaks kommunikoinnin sais. Maailma varmasti kaatuu siihen, jos sanoo ajatuksensa, näkemyksensä ja mielipiteensä ääneen. Ehkä mä olen ärsyttävä just siks, etten todella jätä omaani kertomatta.

Mä olen kyllä kasvanu vähän vinkkeliin, mut mikäs täs. Kaiken tämän koheltamisen jälkeen, ei mun elämä nyt huonoimmasta päästä ole. Kuustonnia vuodessa keräystä ja penkistä edes oma perse ylös. Obelixin takakontti rempan sain sentää aloitettua! \o/ Haistakaapa paska maailman jokaikinen ilmastonsuojelijahippisihminen, sillä kun kasvattaa herkullisia omenoita(ja ah, naminami punaviinimarjoja), voi hyvin päristellä 38-vuotiaalla herrasmiehellä, joka kuluttaa (paljon myös moottoriöljyä) ~10-11l/100km BUAHAHHAAAH. Ja ei, ei saa turvavyöttömyydestäkään sakkoja. Hienosti ohimennen voipi kusta holhouslaille. Vielä mä kaikki porsaanreijät löydän ja tukin ne itselläni. :]

Kyllä, ajattelin vakavasti pohtia adoptiota ja lapsen _kasvatusta_. Muahaha. Hyvä päivä aloittaa perinnönjako on sitten kun lakkaa luulemasta olevansa ainoa missään suhteessa. Toki tähän heti perään vois raapustaa listan muistakin ehkä adoptiolautakunnan mielestä lapsenkasvatuksen kannalta epäsopivia piirteitäni, mutten aio niin tehdä. Materiaalia on varmasti jo kertynyt pitkälti. Ja kaikille 2plussalaisille lupaan lämpimästä huomaamisesta tehdä heti prosessin alussa nikin, blogin ja alan tosissani testamaan suomen lastensuojelun toimintaa.
Or not.
Ehkä en sentään. Muutetaan katraan kanssa inariin ja kuolleen sebastianin pesämunalla elämme mukavasti luomuelämää, kunnes valtio pakkolunastaa kaiken, perustaa kultakaivosyrityksen ja alkaa louhia kallioon salaista ydinjätteen epäterveellistä dumppausallasta.
Ehkä viel pitää miettii.

Paska päivä, olisin vaan jääny taaskin koivun alle, kahdella metrillä ohi, mä sentään olin koneen kanssa selin tasotukseks, mut ei, en saanu tätä päivämäärää hautakammioni sisäänkäynnille.

Huomenna biltemasta bitumiäänieriste levyä ja takakontin levytys! Ensi kesän festareille valmistautuessa... \,,/

Love my second life. <3

Ah, lauantai. Jätin puhelimenkin illalla alakertaan, etten vaan herää jos se piippaa. Puoli kahdeksan on kai sit ne piiiiiitkät aamut. Jeij. Mitä ihmeen tekemistä on kahdeksalta lauantaiaamuna?
Haha, Reijolla meni hyvin.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Sairaalasta+p%C3%A4%C3%A4stetty+brittipotilas+teurasti+ja+s%C3%B6i+yst%C3%A4v%C3%A4ns%C3%A4/1135249050790

Ah, maakuntamatkailu viikko, eilinen vammalassa, tänään ikaalisissa, huomenna ? lauantaina orivedelle. Mutta MILLÄ kulkuneuvolla. Rekordin laturin hihnaa ohjaava metallipala pitäis askarrella -ei toki minun - mut taas saa keksiä mistä sen kaivaa. Pääsee vihdoin lopullisesti eskosta eroon. Vittu, eskolle leima ja tuikkaan sen perkeleen tuleen. Never trust Ford. Never trust nothing. Less a car. Da`a. Mut enivei. Pointti oli se, että suomi on niin kiva paikka huristaa.

Huomenna aloitan projektin talvea silmällä pitäen. Riippuen tietty kauan talvella menee henkarissa hengailuun, mut jos kumpikaan käsistä toimii niin tuohta, vuohta ja röökiä. Ehkä ostan pakkasen kestävän teltan ja alan harrastaa umpihanki-ikimetsävaelluksia. Ja lumikengät on kai kans hyvä muistaa. No, niitä sit ehkä myöhemmin.
Mut näpertelemään alan. Obelixin sisusta tuli projektiksi, mikä on varsinaisen kulkupelin toinen hyvä puoli. Pakko skarpata.

Alan haalimaan kirjapainovälineet ja kirjoitan lakikirjan. Painoksia tulee olemaan tasan yksi, jonka on lukenut tasan yksi ja noudattamaan tasan yksi, mut ei se huimaa. Ompahan taas näperrystä syysiltoihin. <3

Huoh. Mitä muuta vois sanoo?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1725945

















:

Äänestäkää mut kansleriksi!

Jos mä olisin yhtään pirteämpi ihminen, mä luulen, että maseentuisin vakavasti joka päivä. Onhan se toisaalta rankkaa tiedostaa joka päivä oma voimallisuutensa kaiken voimattomuuden keskellä. Miten käteen konkretisoituu elämän mätänevyys, kun iskeytyy kallonpala kauhaan. Mä sentään olen elossa. Luulen silti, että siellä mullan alla on jännempää kun mulla tässä.

Mä saan taas jotain stressi-ahdistus-kohtauksia ja unelmoin viikonlopun duuneista. Jotain on pakko nyt ryhdistäytyä ja palata täysimittaiseen työviikkoon. Tarvii pää niin kaiheasti kontroloitua tekemistä, kun ilman kontrollia, niin no, on aika ilman kontrollia. Huisia. Jep, nää on näitä syvämisielun shrelocki väläyksiä.

Oikeastaan vois taas tehdä elämälle jotakin. Tämä on ahdistavaa, tylsää ja yksinäistä. Ja koko tämä paletti. Luovuttaminen on niin helppoa, tarvitsee kai vielä koittaa löytää sopivaa yrittisekoitetta:

Tunnen tuulet, tunnen tyynet, ahavatkin arvaan aina, muistista myräkät tiedän.
Vaan en ole opissa ollut, en lauluja lasketellut, saanut ulkoa sanoja.
Olen saanut tiedot tuolta toisen puolen kuljkijoilta, maanalisten mantereilta,hämäriltä huhtamailta.
Sieltä sain salasanoja, esiin käänsin kätkettyjä oppeja unohdettuja, rikkauksiakin kokosin, onnea omaksi haalin.

Hah, parasta pitkään aikaan.
"mä voisin enemmänkin juoda ja kyllä mä silti tottelisin" -raqsu

Huoh!

Vittu mitä paskaa taas. Unohdin syödä ja ihmettelin, miks on jotenki tosi uupunu olo. Päivällä heitin eväsruuat roskiin ku ei maistunu. Miten mua ei kiinnosta ruoka? Kai syöminenkin voi olla kuun asennosta kiinni. Taas on odotettava uuteen kuuhun ennenkun on niin nälkä, että saalistaa jääkaapista kurkkua ja ehramia.
Niin, ei se päivä syömisen takia ole. Jotain kai päänsisäisestä aktiivisuudesta kertoo se, että ostin BB:n (oh, yes, I DID IT!) ja katon tuubista paskaa pornoa samalla pohtien, miksei mitään jaksa kattoa ja jos kuitenkin menis suihkuun, mut ei voi hievahtaa kun ei tiedä mitä jää huomaamatta, jos lakkaa katsomasta bigbrotheria. Vitun vammasta.

Hoin itselleni taas: KERÄÄ ITTES NAINEN. Kunnes muistin olevani jumalani. EI mun tarvi syödä ennen uutta kuuta, ihminen pärjää helposti kuukauden, varsinkin sillä lisäravinnemäärällä mitä minuun pumpataan. Pelkkä töistä selviämiseen vaadittava panacod ja buranamäärä riittää pitämään kolmannen maailman sodan hyvät tyypit elossa. HUOH. Mieltä saa hallittua ravinnevajaita vastaan meditoimalla ja vetämällä perkeleesti kessua. Samalla tulee niin paska olo jatkuvasta nikkariöveristä, ettei edes kaipaa kahvia, vetää, mitään muutakaan. MITÄÄN. Ehkä sitten on kokonaisvaltaisesti niin paska olo ja kunto, että ei tarvi vetää mahaa lisää paskaksi tällä perkeleen lääkityksellä. Tai sillä, mikä olis pitänyt jo aamulla muistaa ottaa. LÄÄKKEET!

Siinäpä se, syön ja otan kipulääkkeeni, runkun kautta unta tapuliin ja huomiseen sadetyöpäivään vitun hyvä mieli ja olo.

Ainiin, tää on päiväkirja -ei psykologi.

Tahdon tutkimusharjoittelijaksi Arandalle.Jos ne maksaa mun kulut täällä ja ruuat siellä ni täts it. Mä vaikka soudan sitä purkkia. En mä kyllä taida päästä. Vaikka pelastinkin pihlajan hengen, taion näkyviin mongolian vaahteraa, kunnioitin sankareitani ennätysajassa ja loin vielä yhden ylimääräisen hegen suojelemaan sosiaalitiloja.
Ja toimii.
Apinoista, oravista, läskeistä ja majavista on tullut mahtis persoonia, joiden kanssa en taatusti ikinä vietä aikaa sen enempää. Tuntuu et törmää aina niihin lohkonsa edustajiin, joihin olen ihmiset päässäni änkenyt. Niinkuin se oranssi-musta-metroissa oranssi-mustaa HD-miestä. Miten voi olla niin täydellin. Tunnelma, maailma, mielentila kaikki. Täydellisen saavuttamaton täydellinen saavuttamattomuus. Elämää jollain tapaa ruokkii se himo -tota pitää saada. Mutta miten? Himoa, miestä vai kaikkia niitä saavuttamattomia mielikuviaan, unelmien hetkiä. Jännä. Kun ei ne ole sillälailla unelmia. Pikemminkin deja-vuita, että niin. TÄMÄ on se ihminen, joka on näitä ja on tälläinen. Jännää, kunnioitettavaa. Tunnen monta eri säälittävyyden alaheimoa, välillä oikein kummastuu siitä, mitä kaikkea shaissea on pakko nähdä.
Ilman näköä eläminen olis musta jotenkin hazardia, mut olis se kiva, kun joku vois etälamauttimella sen randomilla kytkemään pois.
Ehkä sitten kohtelisin ihmisiä mukavemmin, kun ihmisten ajatuksissa oleva ärsyttävin aistini lakkaisi toimimasta. Olisin kyllä mykkä. Tai äiti olis ratkassu jo pienenä siitä ominaisuudesta ja makaisin 8-vuotiaan älykkyysosamäärällä hengityskoneessa.
HAh! SE SE VASTA JÄNNÄÄ OLIS.

Tarttis kyllä lopettaa tupakanpoltto. Ei oo yhtään kivaa ei.
Nyt loppu tämä paska. Töissä on ihanasti taas kivaa. <3