IRC-Galleria

Mun salattu fiksaatio on se, että mihinkään ei mennä yksin. Paitsi..öö..liian usein nukkumaan. Enivei. Yksin. Nöy. Ja jos mä saisin valita, ja saanhan, siis edes tahtoisin kohdata itseni, yksin, mä vaan nyhjäisin kotona, fiilistelisin ja ennenkaikkea kuuntelisin mitä tahansa milloin tahansa. Ehkä pitäisin anti-islamistisen messun, heti 0615, kun aamu on taajamassa pyhästi vasta nousemassa. Ois niin hyvä idea.

Niin, siis, palatakseni aiheeseen, itsensä haastava ihmiseläin. Mä olen aina jotenkin harjoitellut lukemaan aisteja ja tuntemaan itseni turvalliseksi kun voin toisen elävän reaktioista tulkita, milloin tapahtuu jotain tai joku menee jossain. Mä tajusin tänään, että oikeasti se yksinolon hallitsemattomuus tuntuu uhkaavalta kun ei ole mitään essuja. Yksinollessa huomaa myös, miten aikaa ja paikkaa pystyy hallitsemaan paremmin, johon ei pysty, jos keskittyy toisen elävän reaktioista tarkkailemaan yleistä ilmapiiriä. Lähetys tulee ikäänkuin viivellä ja vielä snadisti kaikuu, kun seisois puhelimen kanssa radion vieressä ja puhuis radioon. Everybody must know.
Yksinolessa on kuin eläin, elää astejansa ja tuntee pienkin energianvärähtelyn, ylipäänsä tajuaa itse mitään.
Hieno päivä kerrassaan.

Mä tajusin, ettei mulla ole kiire mihinkään, että pakkasessa on ihana kävellä. Mä tajusin, ettei juuri minun aikani ole merkityksellistä kuin minulle itselleni, näin ollen, voin vapautuneesti käyttää sen miten huvittaa. Olin myöhästyä keikalta kun mulla oli taas niin pirun kivaa itseni kanssa.
Ennen suurta älynvalonvälähdystä mun suunnitelma oli varsin perinteinen -aikataulutettu vapaa. Tänään relailua himassa, nesteenpoistoa, venyttelyä, paljon vettä nauttien palautua viikosta, nukkua hyvin ja heti aamulla lähteä etsimään mun tyylistä ulkoilupukua, jotta voi sitten fiilistellä pakkasta taas rahantuoman onnen, ylellisyyden suojissa. E-hei. Jos sulla on suunnitelma, valmistaudu siihen, että mikään osa sitä ei päde. Ehkä pahin viholliseni. Vaihdan kotiintultua erotiikantappajat ylle, hölisen koirille ja katselen terraarioiden vesitilanteen. Selailen siellä täällä netissä, pää tyhjä. Puhelin soi. Se keikka on perjantaina -ei lauantaina. Perjantaina. Ikäänkuin alkaa tunninpäästä. Mahdotonta? Jännä juttu ei ollenkaan. Hyppäsin suihkuun. Tajusin, ettei mulla ole mikään kiire. Tulin keikalta, nähneenä, kotiin, pysyn tolpillani, mulla on vielä muutama ässä hihassa, kaikenlisäks, mulla on ihan hyvät ulkoiluvaatteet, joten eiköhän tuo liene ihana vapaapäivä huomenna. Taidan ottaa päikkärit olkkarin lattialla, ihan vaan siitä riemusta, että on kotona ja voi niinkin tehdä.
Mut yksin? mulla oli ihan pirun hauskaa, ja kyllä, keskenäni. Hyvä keikka, hyvä fiilis ja minä, askeleen lähempänä unelmieni painajaista.

Öriöri \,,/
http://www.youtube.com/watch?v=7A6vRWh8hXg&feature=related