Hienoinen paluu arkeen on pukeutua niihin megoihin ja olla kärvähtäneenä bambina porin torilla, viideltä yöllä, suoraan hesen luukulta. Ai saatana. Nyt on kosketettu jotain ystävyyden ydintä. Mä olen jälleen vetänyt täydellisen dorkan setin, ollu vaan sekasin ja silti, tuo ihana nainen naureskellen on ilmeisimmin yhä majoittamassa minut. Jeij, en ole koskaan tainnut tanssia Bon Jovin slovaria PK:ssa, siinä presensissä. Noi leijailevat hahmot lienee oire liiasta dokailusta. Kyllä mä käsitän, jos siinä miniskumppaa imiessä pillinläpi alat voida fyysisesti pahoin, älä idiootti jatka. Sen jälkeen meininki on beyond ww3. Ei mut kelaa, ei vaan ollu. Se joku nainen yhä hengailee läheisyydessä. I have a friend here!
Eli oli henkisesti hyvinkin lystikäs viikonloppu. <3 Herkähköä.
Laskuissa takas veren pariin. Veren perintöön. Minirulla. Kuvaile siinä sitten, pää jäässä. Jälki on melkoisen dramaattista. Ei olis edes kannattanut myöntää, että matkassa on kamera. Ei lähe. Oisko äidillä kaljaa? Ai vittu, mut ei sitä voi juoda sunnuntaina 17.00 iltapäivällä kun veli on ensikertaa esittelemässä poikaansa, joka syntyi keskosena ja vietti ensimäiset viikkonsa teholla tarkkailussa. Ai piru kun olen paska ihminen.
Sairasloma on siis hyvä.
Ehdin aamuaurinkoon hengittämään aamuisin, voin hyvin, kaikki kuonat saa liuotettua irti. Mut ei. En mä töihin ole menossa. Keikoille kyllä. Lienee parasta vaan opetella sitä kehon rääkkäämistä. <3
Huoh.
kotosuo