Ihan kuin ei tässä keväässä ois tarpeeksi sulattelua muutenkin. Ni sit tälläsiä muutetaan-ennakkoluulot-unelmien-sielunmessuiksi teemainen pikamiitti ompelukerhon kesken.
Miten mä nyt sit enää tässä vaiheessa osaisinkaan kertoa.Uusin hehkupää Andy sanois että ala puhua. Kirjoita.
Toinen on sokea ja toinen meistä mykkä. Minussa. Saataiskohan meijän päänsisäisen perheen 1 paikkaselle fillarille inva-lupa jo tästä hyvästä. Syytä ois. Hyvinvointiyhteiskunta.
Mä lähdin pois ja takastullessakin sitä pohdin, josko se hyvinvointikin vain tulis muualta kuin yhteiskunnalta itseltään. No politiikka sikseen.
Hyvinvointiyhteiskunta...vittu mitä hirviö. Sananakin.
Jossain määrin hiljaisen päivän kruunaa ehdottomasti special glo. En mä edes halunnu lähteä sinne. Siskon hyvämielentakia seisoisin vaikka sen 48 tuntia päälläni, jos se sit ois se syvästi tyydyttävä uhraus.
Heti aamulla Tukholman auringonnousua paistatellessa naksahti viritin taas päässä päälle. Olin hyvin mukana flow:ssa. Aamupalallakin sen verta kykeni skarppaamaan, että sai juuri ja juuri nieleskeltyä munaa, ihan vaan oksentaakseen sitä sitten 2 tunnin päästä. Mut kaikki muu taas kulki, kutkutti vaan. Heräsin itekseni, mut unohdin teeskennellä ulospäin, että oilisin jotenkin mukana. Siinä vaiheessa kun se neljäs mies seurueesta kyseli mun vetämisistä vasta hokasin, että taidan muistuttaa tai jopa lähinnä olen autistinen alkoholisti. Kaadoin omasta pullosta Disaronnoa klo14 juotavaan aamukahviin kevään kauneimissa hetkissä.
Kävelen urhoollisesti 5 kerrosta rappujen sijaan, molemmissa jaloissa olevista vesikelloista huolimatta. Ja siinä se on, kokonainen muskettisoturikolmikko. Tyylilleni uskollisesti, esittelytilanteessa en vaivautunut moisia rahvaita edes kättelemään, saati kertomaan nimeäni, nyökkäämään vaan. URPO. Johonkin sen autistisen alkoholistin olisi herättävä. Disaronno onneks ajaa taas asiansa. Osaan sentään poistua paikalta. Conferens-osasto ei sovi aivokuolleille. Kaikenlainen mahdollinen tuottava tai edes rakentava toiminta todella kannattaa sijoittaa sille sokealle puolelle. Toimia vaan sen enempiä enää itseään kyseenalaistamatta.
Mut ei nyt. Aurinko porottaa, oksettaa, tupakalle, ulos. Tuuli ja aurinko on ehkä mahtavin parivaljakko taas pitkiin aikoihin. Ja musta nahka, kylmässä tuulessa lämpimässä auringossa, melkoisen helppo löytää sellainen zeniläinen harmonia sisuksen lämpötiloissa.
The important thing is to remember that any chain is freely worn.
Kotiovesta kun tulee ei heti tajua mitä just tapahtu. Tämä maailma on jälleen täysin uusi, joskin hyvin rakas ja tuttu. On se vaan silti, huoh, veikeetä tavata saksalaisia. Jotenkin jokainen saksalais-kosketus on kääntynyt varsin mielenkiintoisiin sfääreihin, eikä tämä tietenkään ole poikkeus. Hipelöin aitoja natsinatsoja, teki mieli nuolasta josko juutalaisen veri vielä maistuis, mut eiköhän tuo isoisän tavara ole sen verran vanhaa, että jatkoin tarjotun oluen litkimissä. Like I said -Pointless drinking. Olin taas tilanteessa jossa sai todeta osuvansa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Se on se sama maailma, jota silloin auringonnoustessa hypistelin, kaikki toimii taas, jopa niskoja saa naksuteltua auki.
2.maailmansodanaikaista hautaa koskevissa elämää suuremmissa jutuissa mä tietysti olen kuin kotonani. Se on niin näppärää kun kerkesi pyörimään siipimutterina hautuumaillakin ja kykenee jopa kokopäivän hiljaisuuten nähden mokeltamaan jotain millä tuntuu olevan paljonkin merkitystä. En ole ennen nähnyt kolmen aikuisen saksalaismiehen itkevän vaatteet päällä.
Kyllä se vaan menee niin, että jos ei olis välillä mukavaakin tämä krapula ois täysin turha. Lähden ehkä uudestaankin mertapitkin, tuntuu et sillä on hyvä buusti näihin mielialoihin. <3
