IRC-Galleria

Opin käyttämään note-a. Tarviis taas back-upata. En pysty siihen. En edes pystynyt muistamaan tätäkään taaskaan ja alkeellisimmatkin asiat näyttävät olevan yhtä kivisellä tiellä lintotornista itään. Saan vihdoin ne kanat. Tai kanalankin oikein. Niinku silläkään nyt enää olis väliä. Mut mä leikin niin hetken, että olis. Ei oo niin ankeeta sillon. Hetkittäin.

Suunnittelin suurella vaivalla kiven, vain saadakseni sähköpostia ettei se ole saatavilla satakuntaan. Suosittelivat muuta toimijaa. Pitäkööt vittu tunkkinsa. Pelimies ois siihen mailiin laittanu, et jos hinnasta sovitaan -- ei. Ei mulle edes toimiteta. Alkosta sai onneks viinejä. Kuten voi kaikesta päätellä. Kuka voi ja kuka ei. Onnistuin olemaan taas ankka, tai kännissä jopa vähän, ja tässä ic-galleriassa ei oo ees alkolukkoa. Onneks. Ois menny itsekritiikkimittarinoten kautta unholaan. Enkä mä nyt ihan kaikkia päiviä tahtois unohtaakkaan. Tätäkään.

Tarkoitus lieni hehkuttaa, että vähän lämpeni, mut ehdin kylmetä, ni siitä polttavimmasta hetkestä ehti kadota hehku jo. Tyypillistä mulle ja mun kynttilöille, hehkua loppuun. Molemmista päistä. Maassa maan tavalla. Auton ovi käy ja mä pelkään paljastuvani juopoks. Kai sitä ihminen nyt suruunsa. Kaikille tuleville suruille oon ottanu. Juhlinnan merkeissä tietenkin. Ja niin alas on vajottu, että Raymos maistuu niin hyvältä, että oikein kikatuttaa vieläkin. Piti taas nähdä kaikenmoisia vanhojakin tuttuja, mut itselleni tyypilliseen tapaan, pakenin pitämään omaa kivaa ja omat pileet. Vähän taas ehkä tassusta oli lähdössä. JA en kestä.

Kyllä sitä tulee miettineeksi kenen ihossa elääkään. Jotain menee tosi pieleen ja väärin. Jatkuvasti. Kyllä ihmisen nyt itseään pitäisi kestää. Mä en vaan. Ja kaikki päätyy kaikkien kidutukseen, kuolemaan ja kadotukseen. Kivat näyt kesää vasten. Vois vaikka mielikuvitella auringon ja meren, lokit kalastavan ulapalla poutapilvenvarjosta. Suolaveden ja auringon kuivattama sammal piilottaa katalan laboranttinsa ja tikun tirskauttama veripisara muistuttaa kaikesta pahasta. Sikisi pyhästä hengestä.

Nyt juhlitaan tulevia jättikurpitsoita. Sirkus Finlandian kiertuetta. Sitäkin, että 10 vuotta voi kulkea, täysin suotta. Joko karkaisin Marokkoon jalkavaimoks. The first lady. Van Damme kuvaa nykyään ihan muualla. Jolie menee naimisiin. Lasketaan liput puolitankoon. Myöhästyin junasta, suunnitelmat kuoli.

Loppuelämäni kliseinen ensimmäinen päivä, enkä mä suostu tähän. Ei mua riepotella sinne ja tänne. Eikä uskotella, että parempi niin. Mun on paras näin. Pieni jännitys tekee ihmiselle ihan hyvää. Ei mun ruumis ole mikään heittopussi. Ja testilaboratorio. Katotaan miten käy. Mä katson miten käy. Ja mä tiedän miten käy. Ei mulle käy mikä vaan. Välillä toki muistan itsekuseskella, mut ei enää julkisesti niin. Ku siitä saa sakkoa. Yhteiskunnalle pitäis voida antaa joku uhkasakko pahoinvoinnin aiheuttamisesta. Jos väittää olevansa hyvinvointi valtio, voin kertoa miten voin hyvin. Nyt en voi. Enkä edess silti nujerru. Väitän. Voimaeläinten määrä on ihan järkyttävä.

Taas siinä pisteessä, että nyt jos koskaan voin tehdäkin mitä vaan. Tekijän kannalta mukavaa. Kaikki on ihan hyvin kun muistan mikä auttaa ja mikä pahentaa. Itsemääräämisoikeuteni luovutin yliminälle etten sotke elämäämme enempää olemalla oma itseni. Keräännyin kun elohope kannustamalla. Uudestaan ja uudestaan. Teletapin ihmemaa. Ra2 myytiin huutokaupasta ja tuhkimolla kengistä kohta kipeä paikka. Lisää vaan kaikkea, mulle varsinkin. Ei kai tätäkään ikuisuuksia, mut toivottavasti pidempiä jaksoja.

Olennaiset taas unohtu. Eikä siinä. Itseltäni mä kaiken riistän. Ja hyvä niin. Tietynlainen minimalismi kaikessa paitsi ihan kaikessa on vaan sopivinta. Juomisenkin lopetan heti huomenna. Ja tässä kuussa poljen hanurin taas kuntoon. Uuden vuosineljänneksen lupauksia.

Huomenna, tai siis tarkemmin 5 tunnin päästä pitäis pysytellä tarakalla. Heiluttaa kakaroille ja päästää pikku-antti oikean moottoripyörän taa. Äiti tarjoaa simat ja munkit ihmisjoukossa ja siitä vaan täytyy kieltäytyä. En kestä simoja ja munkkeja. Illan kavaljeeri tuo mosrey ja cardibac takaavat sen, että jossen en nyt toimi saattaa olla etten tarakan lisäksi ole edes hereillä vaadittavassa ajassa. Nahkasortsit on hukassa ja valkoisissa sukissa jäätävä silmäpako. Sokeat jalat vie. Tai tulee suunnitelmiin muutos. Pysyttelen pantterina pystyssä, nukun hetken ja teen puolet siitä mitä lupasin. Ja varsinkin sen hanurin.

Oikeasti viimeinen lasi, tupakka. Kuolema pois radiosta soimasta. Haluan vaan sitä yhtä mitä näillä kikkailuilla ei koskaan voi saada. Ja kikkailen vaan kun on niin kiva kikkalaikkin vaan. Ei tarvi ajatella. Ei tuntea. Ei nähdä, eikä kokea. Mä olen lomalla sun luomuksesta ja palaan ajoissa.

Täytyy keräillä punasoluja. Kasaanvaan vaikkei kartukkaan. Parannan itseni pahasta. En itke koskaan rahasta, enkä toisten veloista. Palkkansa saa koko kansakunta.olin mä sitä mieltä tai en. Polttakaa vaan kun ette saippuakaan osaa valmistaa. Mullon on jonkun muun muistoja päässä, jonkun toisen ajatukset tulevasta säästä.

Voitin koko elämän, enemmän, itseni. Ja kun vieruspaikkakin täyttyis, kyltyis sekin puoli minusta.