Nöyh, mä tein sen!
Ennen oli kaikki niin mukavasti, että lunta oli talvisin ja kukis oli mettä.
Nykyään on huono maailma terrorismi pauhaa. Nuoriso on pilalla ja
kaipaan haudan rauhaan.
Sorruin taas Pasilaan. Oiei oiei oiei! Sairaslomani taannuttaa minut raudankovasti bisnesälystä suoraan perus sairaspäiväraha-perseenkaivajaksi. Tänään pidin saavutuksenani sitä, että kävin kaupoilla (torstaihin asti ruokaa). Tein mä jotain muutakin, lähinnä tylsyyttä pakoillessani. On se jännä muuten miten kukaan ei enää kyseenalaista mitään tässä maailmassa. Asenne on vähän sitä "ei nyt viitsi itkeä kun ei meillä nyt kuitenkaan _niin_ pahasti ole asiat(,kuin esimerkkimaassa Ruotsissamme on tämä maahamuuttajien kanssa kohdattu, laajasti tiedetty ja tunnustettu -lieveilmiöiminen).
Mitään ei kannata tehdä, kohta mitään ei kannata (koska ei SAA) ajatella. Kuinka lähellä on se päivä, ettei suurimman väkijoukonkaan mielestä suuren väkijoukon kannata elää? Kollektiivinen alitajunta haluaa tehdä itsemurhan. Ketä sitten syytetään kun kansa juo itsensä kuoliaaksi -eikun niin, eihän siitä ketään syytellä, myydään niille viinikin muovipulloista, ni eivät aiheuta sirpaleita pikku munubunu-moo:n kolmelle tasulle, yksihän jalostettiin turhuutensa takia pois rodusta.
Äh, ei jaksa angstailla. Jääkaapissa on lettutaikina tekijää vailla. Kamerakin taitaa olla elossa. Ennenkuin mediaviihdytän itseni kuoliaaksi, taidan oikeassa elämässä hukuttaa pahaa ja masentunutta mieltäni ylensyömällä rasvaa ja sokeria, vittuilla läheiseni sokerihumalassani ikuisesti katkeriksi ja alkaa martyyrin syömälakkoon jeesuksen vaatimiseksi takasin pallolle, että mielettömyydet erottais mulkuista pomoista, ahneista ihmisistä ja selkäänpuukottavista ystävistä.
Mut tänään oli kaikenkaikkiaan kiva päivä. Oli lunta ulkona ja pakkasta, jos kiinnostais, varmaan joku tykkäis. Hehe, musiikkia en kuunnellut, siksi hukassa sopersin. :D
Adios amigos, aamunkoitossa nähdään!