IRC-Galleria

Hähää. Ensi vuonna voitan Stalinin maat. Eiku vittu niin, äijä onkin dööd, no Hitlun sitte! Emmä kyl toisaalta Saksoja halua, meinasin sentakia olla pääsemättä peruskoulusta ulos ja missata hyvät bileet lukemisen takia. Kaikki asiat maailmassa raukeaa persettä nuolemalla, jos ihmiset nuolis enemmän toistnsa perseitä, kaikilla olis parempi mieli!

Ahtisaareksi valaan paikalle. Valaaksi ahtisaaren paikalle. Eikun niin, rauhaa ja rakkautta, sit kun kumpikaan koskaan on olemassaolevien merkitystensä määrässä massakäytössä alan oikeasti rakastaa elämää ja uhkaan yhden päivän nauttiakin. Mut until I get paid a fucking alot, murjotetaan vielä siitä, et on sunnuntai ja monta sateista työpäivää edessä. Ja ei, vaikka mä kenelle vakuuttelisin mitä, ei toi mun olkapää kyllä yhtään paremmalta tunnu kun puolivuotta sitten. Mut ei anneta sen häiritä. Metsoloita on monta levyä katsomatta, ei tänäänkään ole hyvä päivä kuolla.

Lisäys:

Mä mietin, että se on melkein jopa jännän paikka, kun miettii mitä kaikkea ehtii saada aikaiseksi siitäkin huolimatta, että tuntuu rentoutuneen laiskottelulta koko päivä. Talo, piha, istutukset,vieraat syötetty, juotettu ja lähetetty kotiin. Saa hengailla ajatuksissaan, eilen sain valmiiksi asti kolme taulua kun tuli visio. Toki, oli suorituspaineita tästä päivästä, mut tää voittaja palkitsee aina. Ja jumalauta, mä en ehkä tiedä mitä se on olla kun kaikki on paikallaan ja valmista. Jo tulvii uusia ideoita, ja unelmoin rappusiin halogeeneja. Haha, kun kerran olis varaakin. Taidan tosin ostaa uuden kameran ja laatoittaa punttihuoneen lattian.
Räyh. Ehkä ensiviikosta tosiaan tulee mielenkiintoinen. Joka ilta lupaan opetella tuon perkeleen hälytysjärjestelmän toimintaperiaatetta ja pitämään avaimia niin, etten jatkuvasti meinaa lukita itseäni yläkerran parvekkeelle. Tai sit pitäis opettaa Rymy olemaan yrittämään parvekkeen kautta karkuun. Vois kulkijoiden kiusaksi laittaa partsilta hirttonaru roukkumaan tohon terassin päälle, ja onhan se näppärä sit kun menee vitutus taas överiksi. Ei tarttis pamejakaan. :D

Khahaah. Tänäänkin oli hyvä päivä. Sunnuntait on kyl äärettömän ärsyttäviä.

Poskia saa kaupasta, -mustinko maalata kelloja?

Yäh. Umh. Aika meni, enkä edes huomannut. Uusi lääke on tepsinyt, eikä minua haittaa banaania syödä. Olen vihdoin niin elossa, että on mukava tuntea välillä olevansa vähemmän kuollut. Eivät ne minun työyhteisöniväki ilahtunut kovasti kun vitsailin grillibileistä työmaalla, jossa sulateltiin hautakuoppaan maata lämmittimellä. Mut haisi palanut liha, ei mätä niinkään. Hautahiekkaa ja päiväkahviunia. Voiko tyttö elämältä enempää vaatia. Pukki kaalimaalla. I'm on bruises all the time.

Anyway, pelargoniaoita, orvokkeja, omenapuunleikkuuta, miten muuten voisi kello kuuden auringonkullassa kylpeä? Oi, kyllä, niin, tosiaan, valmiissa olkkarissa tuoreen kahvin kera.
Niin, mut hyvää vappua, työnjuhlaa. Niin mitä? Kuka keksi kallopaikan, avaimen ja suuren tulen.

Sydänmato Agathon Antinpoika on kuoriutunut, luikertelee epämaalla, paistattelee sähköauringon alla.Koko Kuningas tehty Boasta.

Ugah! \,,/

Ja taasen ei ole kertakaikkisen mitään sanottavaa. Ahistaa ehkä. Saikku loppu ja nytkö sit oon kunnossa? No en välttämättä ole. Olis siistii ku olis jossain boheemissa lajissa niin tykki, ettei tartti hautausmailla kirmata elääkseen. Mut en oo ni kai sit on pakko kirmata. Hima alkaa olee viimeistelyä vaille valmis -or not. Kai se viimeistely on sit sen loppuiän projekti. Oikeastaan kaikki projektit on loppuiän, muttei mennä siihen nyt etten itse mene sekaisin.

Kiinnittämään kettinkiä puuhun, jossei se Rymy sit sitä sais purettua poikki. Kaikesta uudesta huolimatta, hehkutan mieluiten uutta takkiani. Pienen paskiaiskuoren alla asuu pinnallinen pikkuprinsessa, joka menee vallan sekaisin kun löytää itellensä täydellisen rotsin. Tällee kesää kohdin on hyvä pistää rahoja takkeihin ja repiä siitä sit se hyvä mieli. Toiset olis kai ostanu perunaa. Ei sillä, vatkasin sen verran alahuulta, ettei ruokahaluakaan onneksi ole, ni eipä sitä tarvi syyäkkään.

Perjantaina Raumalle? Ainakin lauantaina Paimioon, täytyy noita adoptiolapsia ajaa niinkin kaukaa. Jos vaihtais öljyt ni ei pörpöttäis kosla. En minä vaihda, tietenkään, meen tohon tienviereen kokeilemaan sitä hammastahnamainosta, jos vaikka jonoks asti sit olis auttajia. Or not. mut jeij, hyvää synttäriä minä. Mä en kyllä osaa juhlia omia synttäreitä kunnolla, vieläkin ihan paska fiilis ja synttärit oli sentään eilen.

Mut, jos ei sittenkään enempää jaskanpauhantaa, ni oli kait se sitten taas tässä. Elämä on jännää ja hirveetä samaan aikaan. Toiset päättää olla kertomatta, yksi ei uskalla ja loput ei edes älyä. En mä nyt niin pelottava ole. Aina sais sanoa, mut kai se sit on vaikeeta kun se on vaikeeta.

Okei, myönnetään, viimeiset pari viikkoa on ehkä sittenkin ollut _kaikkein_ raskaimpia. Jöseses, mä olin lokakuussa varma, ettei huonommin voi mennä. Hah! Menipäs kuitenkin. Mut vielä jaksaa. Epätotuuksien psyykkaaminen ja pilvilinnojenrakentelu todistetusti taas kannatti. Mulla on ihan sama, mitä on edessä, jos tästä nyt kuolee vielä, ni kai sekin helpostus on. Muuten positiivista jännitystä.
Näppärästi menin ja mursin isovarpaani. Aina mulla on ollu jotain varpaitani vastaan, mut eka kerta ihan tarkoituksellisesti potkasin. Kai tiedosti ärsyttävän kivunseurauksen, mut jotenki sillä ei vaan ollu mitään väliä. Aamulla meni selkä jumpatessa sängyn -ei sängyssä- kanssa. olis kai ollu hyvä mennä päivystykseen, mut meinasin, et jos maanataina henki vielä kulkee ni sit ehkä. Eikä toi varvaskaan, vähän särkee ja on turvoksissa, mut siellä se maiharissa unohtuu, niinku muutkin varmaat.
Apteekissa täti ei meinannu uskoa ettei mulla ole lääkitystä. Tai siis, no onhan mulla, mut olikin kyse normi ketorinista. Kai mä sit kumihousuissa kähisevänä vaikutin tasapainoiselta, pilotti päällä. Pilottikin vain siksi, kun oli hyvästeltävä Kitee henkisesti. Ei sillä, perseestä se on enivei ja ihmiset urpoja, mut liukastelin mä eskolla täydessä pyryssä melkein liikennevalotolppaa päin vain siksi kun tajusin, ettei kukaan nää. Haha. Niin, ja Panu Ykkösen firman pihassa melkein herra perusduunarin Audin kylkeen. Oli vielä yleisöä. Mut se oli hauskaa. Oikeastaan olis ollu hauskempaa täräyttää kylkeen ja ruveta hysteerisenä ensin parkumaan ja kun huomio olis taattu ja duunari lohduttelemassa joutua psykoosiin ja ruveta skitsoilemaan kosmisesta vittuilusta.
No joo.
Kaikki on tapani mukaan vitun hyvin organisoitu. Oikeasti istun tässä, koska jotenkin joka tavaran kohdalla tuntuu, ettei tätä ja tätä vielä, eikä tota, ton mä pakkaan sitten etc. Tuntuu karmivalta nypätä tietokoneesta piuhat. Ihan ku elämä loppus.

Vaan, mun tuurilla ei kaikki käy niin mukavasti, että oikein tuleen makamaan, ja vitut, mulla on sentään kaksi parantunutta reikää leuassa, synttärilahjatiedossa ja iso kasa paskaa kokon kyhäämiseen, solong suckers!

Ainiin, huomen aamulla en varmasti torkuta herätystä, en!

cp-hepatiitti aiheuttaa verbal invalidismia, pitkään hoitamaton cp voi aiheuttaa aivokuoleman jatkuvalla sanahelinällä, potilas tulisi pikimmiten tutustuttaa itsemurhatapoihin. Tyhmyydestä ei ole koskaan kuultu paranevan, eikä cp-hetatiittiä ole saatu estettyä tai kitkettyä ali-ihmisten päistä.

Aina ei ole hyvä päivä herätä, ei tänäänkään.

Sinua ohjaava numero on kolmetoista, läsnäolon kosminen sointu, jonka tehtävänä on olemassaolon sietäminen. Tässä soinnussa yhdistyy numerosyklin kaikkien aikaisempien numeroiden yhdestä kahteentoista voima. Et voi jäädä lepäämään laakereillasi, vaan sinulla on pakottava tarve ja velvollisuuskin saada alulle jotakin uutta ja merkittävää. Numero kolmentoista vaikutus saattaa aiheuttaa kosmisen yksinäisyyden tunteita, jotka ilmenevät irrallisuuden ja erillisyyden olotiloina - ‘’olemassaolon sietämättömänä keveytenä’.

Menihän ne pyhät ku istu kiltisti kotona ja katto kellon liikkuvan, kyllä, kellonikin osaa liikkua. Pelottavinta ehkä kuitenkin on se, että istuu yksin himassa, koirat ähnää täs työhuoneenpuolella molemmat, ja kissankellon kilkatuskin kuuluu olkkarin keinutuolilta, mut silti yläkerrassa narahtelee lattia ku siellä joku kävelis. Jännää, ettei heti uskalla mennä katsomaan. Sitä jää väkisinkin miettimään, et okei, jos mä en kuullu harhoja niin yläkerrasta kuuluu askelia. Jos ajatellaan, että siellä on hiiri tms. ne rapisee, sipsuttaa, ei silleen narauta askelilla lattialautoja -eihän. GiantRat! Ehkei siellä ollu mitään. Mut tuo olo kun tuntuu, että suoraan yläpuolelta katottais -it is not a good eye.
Olenko mä tehnyt jotain väärin -ansaitsenko jo kuolla? Ei, ei väärintekemisestä voi kuolemaa ansaita, ei varsinkaan nyt kun kaikki hommani olen sairauslomastani huolimatta hoitanut vähintään kunnolla. Mitä nyt ei tuo varsinainen päätietokone toimi, mut taas toisaalta, ihan hyvä, että teen muutakin kun katon pornoa youtubesta -mikä sinällään ei ole edes viihdyttävää. Alien Anal Attack oli hyvä.

Ehkä ens viikolla nukun jo parempia yöunia. Ostin uuden sängyn, pitää nukkua parempia yöunia.
Kaikki jännittää, mut kaikkeen luottaa, varsinaisten suunnitelmien pettäessä, mulla on kuus muuta -yhtä hyvää - suunnitelmaa. Ei mikään mene pieleen.
Tylsää siltin tietää synttärilahjansa etukäteen. Jos mun synttärilahja elää sen muutamankymmenen vuotta, enkö mä saa silläajalla uusia lahjoja lainkaan? Voi vinde. Täytyy taas keksiä hyvä syy lahjoa itseään, eihän sitä ihminen nyt muuten mitään kivaa ansaitse kun kaiken pitää olla perseestä, mennä päin persettä ja tuntua perseeltä.
Naamakin näyttää perseeltä, joskin tiukan talkkaamisen ansiosta terveelä perseeltä.
Jipijaijee.
Toivottavasti saan koneen kuntoon, enkä hyydy. Voispa ihmisestäkin vaihtaa öljynsuodattimen, ni tietäis, että ainakin sen puolesta uskaltaa ajaa vielä. Nyt ei tiedä. Itseasiassa vituttaa venailla ortopedin lausuntoa. Vituttaa venailla.
Hyvin kaikki varmasti menee, vaikkei sitä kukaan sano, mä uskottelen mielelläni itselleni niin, melkein tuntuis siltä kun olis joku, ketä kattois perään.

Isoveljeä pitää lahjoa. Se on kuitenkin maailmanparhaita tyyppejä ever. Harmi ettei olla niin kovin läheisiä, enkä mä oikein osaa. Vien korilisen kaljaa ja sanon: Nyt jumalauta kuuntelet kun avaudun, oot hiljaa ja juot, ja lopuks kerrot, että kaikki on ihan hyvin, jookosta? " -ehkäpä. Rauma. Perjantai. Mun saappaat. It must be Onnella I quess.

Hui, kauhia naama pamahtaa ruudulle kun tulee päiväkirjaosioon. Viimeistään nyt on hyvä senkin puolesta hyvä hölistä tyhjänpäiväisiä aivopieruja.

Tää täydenkuunaika on aina yhtä helvettiä, jossei muuten ni vaikka siks kun on täysikuu. Heräsin viideltä päivällä ja kuulostan muumilaaksonmöröltä. Kieltämättä tukkakin oli omanlaisensa ilmestys kun käveli alas eteiseen. Söpösti könötti kiehkura silmään, siinä sit kaikessa notkeudessani kompuroin rautakangen elefanttibalettitaidoillani nilkan ikävästi särkemään. Se kyl meni onneksi jo. Edes mun keho ei jaksa kipuloida enää. On niin turta joka raaja. Naamakin tuntuu paisuneelta kasalta. Vois kuvitella, että tältä tuntuu botox-ruiskeen jälkeen. Ei tunnu missään, hyvä sekin on tietää, jos kuitenkin selviää vuodesta -12. Ehtiihän sitä kyl kieltämättä menemään ikävästi ruttuun jo tossakin ajassa, ihmekkös tuo toisaalta kuitenkaan, jatkuvasti kun vituttaa ni ei paljon hymyilytä. Onneks pää särkee tasaseen tahtiinsa, ni ihan pienestä vitutuksesta ei edes näkökenttää haittaa.

Enivei.

Kana tietä kulkee sipsuttaa,
tie on liukas,
jalkaa lipsuttaa.
Vastaan tulee jyrä suuri,
kävipä kanalla huono tuuri.
Jyrän alle kana jää,
pyörän alta näkyy pää.
Jyrä painaa vauhdilla hanaa,
ei se huomaa pientä kanaa.
Kun kana pääsee jyrän alta,
tuntuu olo mahtavalta.
Sulat pöyhii ja kuntoon laittaa,
päänsä somasti kenoon taittaa.
Kun on kunnossa viimeinen sulkatukko,
huokaa kana: Olipa kerrankin kunnon kukko!

Pitäkää pääsiäislomanne.

Apteekissa ei ollukkaan 1.8mm neulaa. Ei Kiteellä, ei Tohmiksella, ei edes joensuun yliopiston apteekissa. Noh, siinä vittuuntuessani yllättäviin vastoin käymisessä itseni rei'ittämisen tiellä, päätin ottaa sit sen kinkkuneulan. 2,1 mm. Petyin sen pahuudettomuuteen. Meni täydellisesti, pienellä räpellyksellä renkaiden seikkaillessa. Ei ollut sit torstaiks mitään hyvää leffaakaan telkusta. :/
Olo sekavan hupaisa, kaikki vaan siksi kun oli taas pakko mennä kokeilemaan, että kuinka pitkälle omillaan pärjää. Seuraavaksi testaan jalan amputointia metsäolosuhteissa.
Niin,tai silikonien omaoperointi, lahjois apteekkarin ja morfiini päissään asettelis ite silikonipyssyllä sopivan määrän. Kai joku frendi nyt sen verran voi jeesaa, et ompelee sen sit kiinni. Varmaan itellä alkaa jo mennä sit sit psykoosin puolelle siinä vaiheessa. En kyl tiedä. Olis jännä kokeilla. Tai siirtää itse perseestä rasvaa tisseihin. Osaan mä nyt näköjään neulaa käyttää, ni miksei?

Ihan loistoideoita taas tänään. :)

Huomenna kokeilen sitä kuuluisaa naulalävistystä otsaan.