IRC-Galleria

Perjantai,perjantai,perjantai. Ja palkkakuitti. Ja henki kulkee. Kukaan läheisyysriippuvainen dorka ei pilaa mun viikonloppuja. Enää.

Sain mitä halusin, eläintarhan johtajan paikka on antoisaa duunia. Tiistaina sain mateiljaosastoon uuden silmäterän. 1,5 vuotiaan kuningatarBoan. Veikeää ja jännää samaan aikaan. Ämmä on rauhallinen, eikä juuri edes haikaile piiloon, vaikka uusissa hajuissa pyöritäänkin. Huomenna shoppailemaan jotain lisämuksaa terraarioon.

Ja kyllä. Voin hankkia mitä vain ja kuvitella hukuttamalla itseni tekemiseen, ettei maailma haittaa. Eikä se haittaa, kun kissa sylissä seuraa Sofia Agathonin kotiutumista. Se on niin ihana. Osuvasti on valikoitunut kyllä eläinkanta. Ne on kaikki _niin_ kovin ihania. <3

Vittu. Ei sais koskaan mennä lipomaan, ennenku selvästikki valuu. Tai luottaa toisen ihmisen kanssa tehtyyn suulliseen sopimuksenkaltaiseen yhteisymmärrykseen toimintaperiaatteista. Ei. Mikään, mikä ei ole mustalla valkosella, ei päde. Ei vaan vittu päde. Jos päivä on mainio, ilta on mitä kurjin. Perkele. Semmostakaan pysty kääntämään. Huoh. Tarvii varmaan yrittää edes. Vaikeeta ku ei jaksais. Vapaailta vitutukseen, ji-vitun-pii!
Vittuku on syntyny pilluvärkkisenä, ni ei sitten kykene omaa pyörää muka kevät huoltamaan. My ass. Älä koskaan kysy mieheltä mitään, se saattaa kuvitella, että tarvitset enemmänkin "apua" (arpapeliä,pätemistä, sorkkimista, kaiken saman tekemistä suurella lesotuksella ja "asiantuntemuksella" -kuin mitä itsekin olisit saanut aikaan). Mjoo. No mitä vielä.
On sentään uusi peilimikro, mut jos sinne laittaa lapsen..niin..eikun niin, ei saa laittaa lapsia mikroon. :(

Mun valtakunnassa olis aivan eri periaatteita.

Hah! Pränikkä mikro, eikä maksanu ku sukuhuorauksen n. 6 tuntia. Kerrankin jotain parempaa kuin osasi kuvitella, eikä tarvinnut edes itse maksaa itseänsä solmuun. Pienistäkin voi iloita. Tietokonepöytä on tahmea, liekö syynä päärynäpillimehu, mut korvatkin soi, eikä suinkaan musiikista.
Ihmisten kestitseminen on aina oma urakkansa, ja heräsinhän sentään jo ennen viittä aamulla.

Nyt musiikkia, jotain rentouttavaa ja tonne ukkoseen ottamaan illan viimeiset d-vitamiinisäikeet. Itseasiassa ihanan hyvä olo pitkästä aikaa, ehkä jopa kiusaan naapureita vielä ja leikkaan nurtsan kumeissa. Buahahaa. Sopivasti näytti jopa siltä, että niillä on vielä vieraita. Black Metallia siis. :)

Sitä en tosin tiedä mihin noi kaikki left over ruuat tungen. o.O

closing your eyes to disappear
you pray your dreams will leave you here
but still you wake and know the truth

say goodnight
don't be afraid
calling me calling me as you fade to black

Vittu! Taas tämne päivä. En kest. Mut ei siin mitää, pakkelit kylkeen ja mänöks. Jossei heilaa helluntaina, ni ei ikän. Haha. Pakanat.

Da boom na da noom na namena
Da boom na ba noom na namena
Da boom na da noom na namena
Da boom na ba noom na namena
Da boom na da noom na namena
Da boom na ba noom na namena
Da boom na da noom na namena
Da boom na ba noom na namena
Da boom na da noom na namena
Da boom na ba noom na namena
Da boom na da noom na namena

Seisoi kaksi riuskaa kaljupäätä. Ja minä. Oli paikka, maa kuoppa vailla. Päillä kädet taskussa ja perseessä tuulen huuhdos.
Oli aloitettava jostain. Väännettävä rautalangasta, oliko syynä sittenkin se mun toppi? Tuskin, mutta tupakkaa palaa ja paskaa koko armeijan edestä. Siis suusta. Enivei.
Kun oli paikka ja jo kuoppa, vielä kaksi riuskaa kaljua, minulla edelleen lapio.
Kävi mielessä: Kumpaa ensin? Ennenkuin ehdin päättämään, katosi kone ja toinen mies. Nyt ei olis ketään, ei kukaan näkis.

Kolme hentoa naista, minä ja mun lapio. Tampio karkas ennenkuin, kyllä, ennenkuin taas edes ehdin tajuta.
En koskaan enää osta satsumaa, vitun kuoretkin on pakko laittaa niin kireälle! Raatelin juuri rakkaan ravintoni hedelmälihoille.:(

Ketä mä nyt niistä sitten mosauttaisin, kun kerran on kuoppa ja paikkakin? Yhdellä ei ole päässä mitään. Sama kun tennispalloa löis, lähtee vaan pirusti, muttei satu edes ketään. Toisella aina hyvä mieli, vähän päänsärystä tulis paha mieli, yeh? Ja kolmas, sen päästä ei koskaan kuulu mitään, jos kuuluukin, yleensä hyödyllistä tietoa linnuista. Ei siis sitäkään. Ei koskaan tiedä, koska olen kotkastuskaveria vailla. Päätökset on niin perkeleen vaikeita. Olis kun heittäis syötävän omenan maahan, hukkais tilaisuutensa. En mä toki ihmisiä syö. Enkä lyö. En. En lyönyt sit en. Ehkä kaikki johtu satsumasta, sattumasta tai mun päänsisäisestä satumaasta, mutta tilaisuuden mentyä takanani seisoi se saatanan villakangastakki-hintti.
Ehdotan taukoa, silmäkään ei värähdä. No voi nyt vittu, olen kai mä vielä elossa? Kompuroin männyn juureen, ai, olen.
Katselin kuoppaa ja naurahdin, oi kyllä sä olet mun seuraava tupakkataukoni.

Miten voi lopulta aina vihata joka päivää, vaikka aamulla päättää, ettei tänään vielä sekoa. Katsele maalausta, muista musiikki, ei kenenkään tarvi yksin olla. Löysivät kodin, tunkeutuivat päähäni joukolla. Niin monta nimeä, monta naamaa, eri ääniä kuin kuutamolla puolia.

Alan olla väsynyt. Mutta parveke kuuluu taloon kuin taloon, tänäänkin leikin tärkeää, päivystin kahvini kanssa parvekkeella ja kuvittelin valtakuntani.

My dreams, dreams of violence, see them coming true.

21:33

Mummu sano aina, ettei kukaan saa enempää kuin ketä jaksaa kantaa. Mä en taida olla näin vahva, mä en jaksais millään enää. Mitä vielä voi kysyä mitä vielä:n jälkeen? Jotenki ei edes haluais tietää enempää, vaikka se edes jeesais. Vittu ku droppaa niin huolella, kivakin on huolella aina siellä missä minä en. Hallitsen kaikkea, mutten kontroloi mitään. Yhtä vitun höyrypäistä kuolleenkin päässä pyörii. Asioita huomaa tekevänsä vaan ollakseen tekevinään jotain. Eikä millään oo mitään väliä ja silti on tekevinään jotain. Hyvinä itsekusetuspäivinä tekee kun on kiva tehdä, ettei huomaa vaan olevansa tekevinään. Huonoina päivinä sen aina näkee, kuu on vittu taas väärässä asennossa, eikä mikään luonnollisesti ole hyvin. Kyllä susi vittu suden tuntee, miksei ees itteensä kuuntele? Elää niinku sotii eikä koskaan sodi elääkseen.
Vois ruveta kaikista aivovammoista syyttämään isää. Siellä se kierii morfiineissa syövänpeitossa, eikä tasan tee mitään, edes kuollakseen. 20 vuoden jälkeen meni auton takajarrulevyt mersusta rikki. Pakko myöntää, ihan pikkusen olen katkera pikkuprinsessa. Mut kuolis edes, sais rahaa. Vois olla saikulla, et pääsis vihdoin sinne leikkaukseen. Olis varaa maksaa kahdesta talosta. Pystyis käymään, missä huvittaa milloin huvittaa, vaikka hankkimassa henkkarit, eikä niin, että jos työmalta kerkii. Ei ehdi. Ei maailmasta työ tekemällä lopu. Mut mä en suostu sitä tajuamaan. Ehei, mä otan lisäduunia, unelmoin uusista ja haaveilen kehään pääsystä. Ei oo tervettä. Ja mä haluaisin viettää enemmän aikaa koissujen kanssa. Mut ei. Mä yritän tehdä töitä. Kun en vittu muuta osaa.

Pitää vissiin joku yö nukkua enemmän kuin sen 4 tuntia. Ei ihminen kestä. Tai oikeastaan, niin, vittumaisinta on, että ihminen perkele kyllä kestää -vaikka mitä tekis- mut maha ei sitä kahvin ja ketomexin yhdistelmää, mikä vaaditaan, jos meinaa vielä itseänsä kiduttaa.
Mut kipu on ystävä. Ei tässä mitään. Lasi vettä tuntuu yleellisyydeltä. Alkaa tuntua kun olis luolamiehen tasoa. Vittu vielä eunukin luolamiehen. Morjens.
Ei siitä sen enempää, vaikka voisin kirjoittaa yhden sinuhe egyptiläisen eunukista luolamiehestä. Side of me.
Koskakohan mä saan vision olla rikas, rakas, uskamaton ja paras?

Vedän röökin läpi enemmän ilmaa, mitä hengitän raikasta kun tuntuu väärältä olla niin kauan paikallaan, että ehtis hengähtää. Ja onhan se hyväpuoli siinä myöskin, että saattaa saada keuhkosyövä. Puhua käheällä äänella ja polttaa tupakkaa kaulankautta suoraan keuhkoihin. You know, siitä mikä se nyt on, kaulareikä.

Nyt on taas hyvä hetki mennä röökille.

Moi, huomenna on kuitenkin parempi päivä. Ja sekös angstia pelottaa.

Kaikkee. Aivan kaikkee.

Epätasapainoisesti kaikki on tasapainoisimmillaan. Tietty vain hetken, mut vitut siitä. Mä onneksi olen hetki-ihminen. Kuka tietää, kuka ei.

Moni kakku päältä kaunis ja 101 yhtä monta särkynyttä kuvitelmaa. Ei sitä aina tiedä, mitä saa, kun pistää silmät kiinni ja toivoo parasta. Olis niin helppoo käydä sanomaan, neuvomaan. Mähän tiedän aina parhaiten.

Kai siksi on niin raskas taakka kantaa kun kaikkea tietoa ja näkyä pitää mukanaan. Voimistuu heikko luonto, pullistuu pää, tieto avartaa. Tieto tappaa. Sen mitä kuolema täydentää elämää, tieto tuupertaa. Vähän kromia, magnesiumia ja vettä. Elohopealiuos ja kuu on tulipunainen vielä niin kauan kun jaksaa katsella.

Mut ei mitään, joko karvaisten äitien päivää tai karvaisten äitien päivää, sama se. Oli ihana nähdä kaikkia tänään.

Tää ei taaskaan ole niitä päiviä mihin olis kannattanut herätä. Aina kun herää tapahtuu enivei pahaa, teki mitä tahansa. Aamulla niin toivoin, ettei satais vettä, mä ajattelin, etten kestäis, en jaksais, haluaisin vaan pois. Mut jes, ei mitään paskaa fiilistä, ei satanu vettä -paistoi aurinko. Okei. Siinä kun ihmettelin kallon puoliskoja, huomasin nurtsilla enemmänkin luunkappaleita, no mitä kumman muuta tyttö vois tehdä kun leikkiä bonesia, ollaanhan me molemmat aika sisäänpäinkääntyneitä tunnevammaisia naisia, ketä kiinnostaa ainoastaan teoreettiset olosuhteet. Suurin vitutus oikeastaan tulee siitä, että teoriassa joku voi olla täydellistä, mut käytännössä mikään ei koskaan ole lakina. Pettämättömällä lailla ei olis käytäntöä. En ikinä saa omaa valtiota, kukaan ei ikinä suostu alistumaan minun itsekkäisiin haluihin ja satunnaisiin unelmiin -saati sitten enemmänkin jengiä. Mitä maailmassa 3.maailman sodan jälkeen nyt onkaan. Ei tyypit ydintalvesta selvinneinä ole kiinnostunut miellyttmään minua. Se se vasta persettä onkin.
Äh, niin, enivei.
Siidä puuhastellessani skeletoria kokoon huomasin pystyyn noustessani, että laatta lentäis ja oikeastaa olis kiva, jos olis vuotäröstä ylöspäin tunnoton. Tai vaikka vittu torso. Mitä helvettiä mä teen päällä kun mulla on pillukin? Suusta ei tule koskaan mitään ympäripyöreää kehäpäätelmää fiksumpaa ajatusta -saati ajatusta ollenkaan, useimmiten kommunikointini perustuu paniikkihäiriökohtauksessa tehtyjä aivopieruja. Laatan sekaista aivopierentää. Jep, kaikesta tästä, voi vaan kuvitella, että ilman sitä jumalatonta pakkelimäärää mun on turha kuvittella, ettei kukaan tule pyytämään nimikirjoitusta. "Hei, ootsä se friikki-tyttö sieltä kiertävästä sirkuksesta?". Joo, se sirkus kiertää, ympyrää, ei maantieteellistä mutta kulttuurillisesti ja sisällöllisesti täysin tyhjä kulissi olla kummallinen työtön. No ei se mitään, duuni ku duuni, "-joo, kyllä olen, enkä myöskään voi koskea kuulakärkikynää, kun sitten minulle tulee taas se himo grillata pieniä poikia."
Nyt olkpäistä oikeakin vihloo. Mä NIIN toivoin, et mä kestäisin duunissa syksyyn asti. Tekis mun päälle niin hyvää tehdä vaan töitä eikä taiteilla. Onneksi maailmassa on sentään kipua lievittävää, ja tiedänhän mitä se on kun se menee tuon vasemman kanssa samaan kuntoon. Nyt kun mä jo tiedän, mä voin kikkailla niin, että mulla on enemmänkin kuin 6 kuukautta siiten, et vihlonta tuntuu vaan ku liikahtaa vähääkään.
Ja Kela. Voi jumalauta mikä paskalaitos. Tiesin mä sen, en edes pettyny, mut jotenkin vaan hylätyn päätöksen jälkeen aina tekee mieli ottaa selvää tämän uuden kelan lääkärin mielipiteen synnystä siinä vaiheessa kun on röntgen -ja ultraäänikuvat otettu, b-lausunto ja epikriisissä maininta, sekä konsultoinnista ortopedia jne.jne päivänselvä juttu. Ei kun ei. Tyttö, mä olen kelan lääkäri ja mä olen sitä mieltä, ettei sulle siitä 12.2-9-5. ajalta makseta mitään, ku se olis hoitunu särkylääkkeillä.
:O
:O
:O
Ehkä mulla sit on matala kipukynnys kun en saa unta kun luuntirso hinkaa kättäliikutettaessa tulehtuneeseen lihakseen, jonka lihaskalvosta vuotaa kudosnestettä turvotukseksi. No juu, söinhän mä jo kesästä asti 800 buranoita ja paljon muuta, pelkästään sen takia, ettei järki pysyny päässä. Ehkä se mun omalääkäri, radiologi, röntgenhoitaja ja ortodpedi on todella tulkinnut tilanteen umpi väärin. HOITOVIRHE! Ehkä tää kelan uusi lääkäri on vaan niin vitusti isomunasempi jätkä, ettei mun kuvissa näy mitään, vaikkei ole nähnyt minua, kuviani taikka konsultoinut ketään lääkäreistäni. Mhmh. Järjellistä. Sil on vaan iso muna. Onhan se Kelan lääkäri ja voi kiusata ahdistuneita pikkutyttöjä. Pitääkö sitäkin saatana panna? Vitun urpot.
Alan kaveeraamaan veljeni kanssa ja saan maailman näyttävimmän venetsialaistulituksen joka saatanan kuntaan missä vaan KELA seinässä lukee.
En mä tietenkää kaveeraa veljeni kanssa, kun sekin on niin saatanan umpiurpo.
Kaikki on. Siksei mulla kai kavereita olekaan.

Mä olin sit kuitenkin se, ketä ruokatunnilla konsultoitiin asiasta, jossa pohdittiin, että pitääkö menneisyyden virheita antaa anteeksi, vaikka ne vielä koskis kuinka. Vitut olen sitä mieltä.

Jumala laati lakeja ja antaa rikkomukset anteeksi.
Minä en, teoreettisesti täydellinen on mahdollista. Toivottavasti huomenna ei sada vettä. Mä haluan tällä viikolla skeletorin valmiiksi.
Päädynköhän mä niuvaniemeen Jammun kämppäkaveriks vai Kakolaan amatsoniksi? Jammun kans olis ehkä herkempää.
Te tuomitsette jumalanne lailla, niin ikävän kärkkäästi. Mut niinkun mummu aina sanoi, mikäpä pahan tappais -jossei paha ite. ikävintä tässä on vaan se, ettei enää silleen jaksa edes hajota, kaikki on vaan ihan sama. Mulla on jo se, mikä on vitalia.

Hähää. Ensi vuonna voitan Stalinin maat. Eiku vittu niin, äijä onkin dööd, no Hitlun sitte! Emmä kyl toisaalta Saksoja halua, meinasin sentakia olla pääsemättä peruskoulusta ulos ja missata hyvät bileet lukemisen takia. Kaikki asiat maailmassa raukeaa persettä nuolemalla, jos ihmiset nuolis enemmän toistnsa perseitä, kaikilla olis parempi mieli!

Ahtisaareksi valaan paikalle. Valaaksi ahtisaaren paikalle. Eikun niin, rauhaa ja rakkautta, sit kun kumpikaan koskaan on olemassaolevien merkitystensä määrässä massakäytössä alan oikeasti rakastaa elämää ja uhkaan yhden päivän nauttiakin. Mut until I get paid a fucking alot, murjotetaan vielä siitä, et on sunnuntai ja monta sateista työpäivää edessä. Ja ei, vaikka mä kenelle vakuuttelisin mitä, ei toi mun olkapää kyllä yhtään paremmalta tunnu kun puolivuotta sitten. Mut ei anneta sen häiritä. Metsoloita on monta levyä katsomatta, ei tänäänkään ole hyvä päivä kuolla.

Lisäys:

Mä mietin, että se on melkein jopa jännän paikka, kun miettii mitä kaikkea ehtii saada aikaiseksi siitäkin huolimatta, että tuntuu rentoutuneen laiskottelulta koko päivä. Talo, piha, istutukset,vieraat syötetty, juotettu ja lähetetty kotiin. Saa hengailla ajatuksissaan, eilen sain valmiiksi asti kolme taulua kun tuli visio. Toki, oli suorituspaineita tästä päivästä, mut tää voittaja palkitsee aina. Ja jumalauta, mä en ehkä tiedä mitä se on olla kun kaikki on paikallaan ja valmista. Jo tulvii uusia ideoita, ja unelmoin rappusiin halogeeneja. Haha, kun kerran olis varaakin. Taidan tosin ostaa uuden kameran ja laatoittaa punttihuoneen lattian.
Räyh. Ehkä ensiviikosta tosiaan tulee mielenkiintoinen. Joka ilta lupaan opetella tuon perkeleen hälytysjärjestelmän toimintaperiaatetta ja pitämään avaimia niin, etten jatkuvasti meinaa lukita itseäni yläkerran parvekkeelle. Tai sit pitäis opettaa Rymy olemaan yrittämään parvekkeen kautta karkuun. Vois kulkijoiden kiusaksi laittaa partsilta hirttonaru roukkumaan tohon terassin päälle, ja onhan se näppärä sit kun menee vitutus taas överiksi. Ei tarttis pamejakaan. :D

Khahaah. Tänäänkin oli hyvä päivä. Sunnuntait on kyl äärettömän ärsyttäviä.

Poskia saa kaupasta, -mustinko maalata kelloja?