IRC-Galleria

Lost.
Mitä mää sanoin:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Obama+haluaa+parantaa+v%C3%A4lit+islamilaiseen+maailmaan/1135246488961
The Orakel has spoken. Yhteyksiä löytyy näppärästi asioista, missä niitä ei ole.
Buah.
Paska päivä, kaikinpuolin. Sekeltoriltakin puuttuu monta selkä nikamaa, oikea käsi, vasemmankäden kämmen, latiosta paloja, sekä jaloista sieltä täältä. Jalkateriä löydän tuskin koskaan. :( Ei mee tasan ei. Mut ehkä mulla on juhannuksena kaveri.

//Sitä paitsi. On vaan niin vitun vaikea olla vihaamatta ihmisiä. Kunten luin tuolta jostain -vapaasti lainaten; Pitäkää suunne kiinni minulle puhuessanne.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Pingviinin+kakka+n%C3%A4kyy+avaruudesta/1135246455703

Pingiivini vittu! Mä haluan pigviiniin, sillä olis koti arkkupakastimessa, talvellahan sitä vois pitää ulkona. Ostais sellaset mukuloitten valjaat. Ottais sen jokapaikkaan. Ei kaupassakaan oleei-saa-tuoda-pingviiniä -kylttiä. Kunhan et vie haisevaa piskiäs tai pingota rulliksilla. Ensi kerralla menen kelaan kun S.Agathon on täysimittainen. Pidän sitä puolivuotta nälässä ja heitän rotanverta virkailijan päälle. Onneksei mulla ole asiaa Kelaan. Ei taas jaksais typeritsä syistä hävetä typerää tuomiota. Eli jos joskus vahingossa tapan, jonkun ihmisen joka liittyy Kelaan, minun kuuluisi saada murhasyyte koska puhun siitä nyt?
Onneksen ole tappajatyyppiä.

Tarttis olla kovempi jätkä tai isommat lelut ni sais helpotettuu duunien määrää. Tällee iltasellla saunanjälkeen sitä pohtii, josko olis mukavempi elämä kun ei elannosta tarvis ressailla. Sais keskittyy harrastamiseen, whei, heti keksin sata asiaan mitä olis siisti oppia ja puuhastella.
Olis kiva kun olis joku ihminen.

3. maailmansota alkaa odotettua aikaisemmin.

Helppoo, lukee vaan hesarista. Kone kadonnut -> jenkkien ydinasetesti -p-koreaa vastaan ja emp-mikäsähkö-impulsista kone hukkaan ja kadoksiin. Nyt ne on siellä, että "Klunks", kohta ne tekee jotain "maailmanrauhaa edistävää", todennäköisesti jatkavat namibialaisten pommitusta riisisäkeillä.
Hyvä et on noita kaikkia järjestöjä. P.S.Meillä, teidän, hulluillakin on muuten oma.

Note to self -etkä puhukkaan itsellesi. Eikun niin minä puhun minullle. Joo moi.

Hahah, vittu mite loistava päivä!
Sofiaa jo vähän enemmän hipeltelin ja hui hitsi kun siihen ihastuu koko ajan lisää. Ihana pötkö mulla. Lälläslää. Se on niin saatanan ilkeen näköinen leveällä hymyllään -ja sit kuitenkin pitäis tunkee hikinen räpylä sen naaman eestä kun se on vielä niin arka, et pelästyttäminen olis viimeinen asia. Mut kun ei olekaan sormet kidassa, ni on se kieltämättä kiva tunne. Tonne kun laitoin uudistettuun, siivottuun ja kasvi-istutusten jälkeen, masu piukeena lampun alle, ni se jo pyrki uteliaisuuttaan ulos ja oli käsittelyssä vielä omasta ulostulostaan. Kivoja juttuja.

Kiinnosti kekeäkin.
Tervetuloa bongaamaan lintuja pihastani. Iitustakin on tullut ihan oikea mammantyttö, jopa uskollisuusmielessä. Ihanaa kun koira lenkillä hakeutuu huomioon ja lähelle kun ohimenevän terrierin. Nyt vasta. En kyl tajua, miten sitä on kohdeltu vanhalla omistajalla, mutta vasta nyt alkaa oikeasti tuntumaan yhtään luottoa siihen. Rymyyn ei tietenkään tehoa mitään. Se on kusipää ja saa aina lopulta kaiken.

Hitsivitsi. Ku jaksais huomisen töissä, menis kattomaan autonromutusta ja jotain saunahäppenikiä, ni kai sitä taas jaksais viikonloppuun asti. Paraisille en kyllä taida perjantaina olla lähdössä. Mitä mä venekursseilla teen, kun ei mulla ole omaa val..-saarta. Joku grönlannin valtia olis kyl kiva olla. Jäätikön huipulta aina arpois kuka saa elää ja kuka ei. Siks mua ei päästetä. Musta ei koskaan tiedä kuka saa, jos kukaan vai tappasinko itteni.
Mut joo, nämä lidl:stä ostetut toffee karkit toimii kahvin kanssa hyvin. :)

Ahtung ja sinappia perseeseen! \,,/
http://www.youtube.com/watch?v=zJZTrBSKl_g&NR=1

Aah, vihdoinkin sielunrauha. Voi opetella hengittämään uudestaan. Jospa vaikka ärtyneet, paisuneet, rakkaat imusolmukkeeni kaulalta suostuisivat luopumaan turvotukselta. Ehkä tämä, näppärästi ruokahalua nipistävä, jatkuva ylämahan poltto rauhottuisi ja saisi vihdoin syötyä tulisen kebabin -kokiksen kera. Ehkä voi jopa juoda kupillisen kahvia, ilman, että pitää muistaa juoda piimää, ottaa mahalääkettä ja rahkaa, ennenkuin uskaltautuu aamuaurinkoon röökille ja kahville. Ehkä töissä ei vituttais niin paljon, ku päässä ei jatkuvasti olis niin perkeleesti painetta. Ehkä rakastami työ olis vihdoin hauskaa ja kepeää treeniä vapaa-aikaa ajatellen.
Ehkä täytyy mennä huomenna terveyskeskuksessa käymään, jos vaikka joku osaisi tehdä tuolle turpoavalle, kipeälle ja kylmälle peukulleni jotain. Ehkä työnnän sen perseeseen.

Sofialle sulattelin hiirtä. Pohdin kauan, että elävää vaiko kuollutta, mutta kai minun tulevana kyttänä pitää noudattaa myös eläinsuojelulakia ja antaa vaan kuolleina. Ehkä siltin, voisin itse pitää ravintoketjua yllä. Ja olishan se nostalgista kun kellarissa olis rottia. Niinku ennen vanhaan, jää oli maassa, vainajia säilytettiin ulkona, ulkorakennuksissa, kunnes kevät avasi maan nukkuville.

Löysin mekon itselleni, kuinka epäminua ja vähän kinkyllä tavalla roolileikkiä. Leikin normaalia. Korrektia. Ajattelin käyttäytyä hyvin, hymyillä ja jutella niitä näitä -mekossa. Toivottaa onnea elämään, ihmiselle, jonka näin kerran, mutten muista siitäkään paniikin takia juuri yhtään mitään. Mut pääsee pois täältä, kusiaisten aivokuopasta. Henkisestä lehmäpaskasta, surraavia kärpäslaumoja, tuhoavaa bakteeria. Kaikki katoaa lopulta, hajoaa. Minä en kuoleman kulttiin liity. En vaikka henki menis. Noita piilojeesuksia on vammoineen joka vitun puolella, eikä mihinkään voi luottaa, ei minkään jälkeen.
Kumpi kusettaa itseään, vai kampi?
Vituttaa maksaa monta sataa sähkölaskua ja huomata pitäneensä silmiä kiinni koko ilman. Koko vitun illan. Eikä yhtään ahdista. Ei yhtään. Mut himassa on hyvä olla.
Välilä jopa mukavani, minä niin pidän yleellisyyksistä, vaikka vihaankin koneellista ilmastointia, joka tappaa hengen kuin hengen talosta kuin laivasta. Muuten ihan kiva, muttei näin voi elää.

On elämässä sentään jotain hyvääkin. Kuten tilipäivä perjantait. Saa hihitellä hetken tilinsaldoa ja sanoa vihloville olkapäille haistakaapa vitut. Ei ole ketään kysymässä, tarttisikkos särkylääkettä, ja siltin, tili napsahti näppärästi euroina tunnustuksena sinnittelystä ja periksiantamattomuudesta. Voi hetken tuntee ittensä, edes jossain kohtaa läpimurtaneena, jossei muuta kuin itsensä. Olis niin herkkua jäädä saikulle. Mut mä tykkään mun yleellisyyksistä, ja oikeastaan duuneistakin, mä tykkään kun voi mennä kauppaan, eikä tarvi joka vitun hikistä ropoa päässään summata yhteen -riittääkö.
Mut aina tulee joku, joskus jopa aina se sama, joka pilaa kaiken. Myrkyttää, omii, vie, sulkee ulkopuolelle ja puukottaa selkään. Miks helvetissä kukaan täysimielinen kuvittelee mitään antamatta saavansa? Voi kai sitä mitä milloinkin tyrkyttää, mäkin voin tyrkyttää persepanoa, mut ei se silti ratko sitä perustavaalaatua olevaa ajatusta, joka lähtee oma-aloitteisesta ajatustyöstä ja tunteesta.
Kaiken sais, mutkun mikään ei kelpaa. Ehkä tunnistan siinäkin eniten itseäni, ja kyllä, olen vähän sellainen, ettei mikään kelpaa. Mut toisaalta, en mä vieläkään rupea elämässäni mihinkään tyytymään. Tyytymistä on kaikki sen jälkeen kun tajuan, että on olemassa parempaakin. En minä nöyrry kompromissiin kuin pakollisissa asioissa, useimmiten sekin vain yhteiskunnanpakosta. Mut eikai voi prinsessa kestää silmitöntä idiotismia ihmiseksi pukeutuneena. Välillä sellainenkin tuijottaa pinnoista takaisin, kai senkin takia olen kova laittamaan tavaroita ja paikkoja paskaksi.

Jos nyt kuitenkin keskittyis pitämään kaiken kunnossa.

Perjantai,perjantai,perjantai. Ja palkkakuitti. Ja henki kulkee. Kukaan läheisyysriippuvainen dorka ei pilaa mun viikonloppuja. Enää.

Sain mitä halusin, eläintarhan johtajan paikka on antoisaa duunia. Tiistaina sain mateiljaosastoon uuden silmäterän. 1,5 vuotiaan kuningatarBoan. Veikeää ja jännää samaan aikaan. Ämmä on rauhallinen, eikä juuri edes haikaile piiloon, vaikka uusissa hajuissa pyöritäänkin. Huomenna shoppailemaan jotain lisämuksaa terraarioon.

Ja kyllä. Voin hankkia mitä vain ja kuvitella hukuttamalla itseni tekemiseen, ettei maailma haittaa. Eikä se haittaa, kun kissa sylissä seuraa Sofia Agathonin kotiutumista. Se on niin ihana. Osuvasti on valikoitunut kyllä eläinkanta. Ne on kaikki _niin_ kovin ihania. <3

Vittu. Ei sais koskaan mennä lipomaan, ennenku selvästikki valuu. Tai luottaa toisen ihmisen kanssa tehtyyn suulliseen sopimuksenkaltaiseen yhteisymmärrykseen toimintaperiaatteista. Ei. Mikään, mikä ei ole mustalla valkosella, ei päde. Ei vaan vittu päde. Jos päivä on mainio, ilta on mitä kurjin. Perkele. Semmostakaan pysty kääntämään. Huoh. Tarvii varmaan yrittää edes. Vaikeeta ku ei jaksais. Vapaailta vitutukseen, ji-vitun-pii!
Vittuku on syntyny pilluvärkkisenä, ni ei sitten kykene omaa pyörää muka kevät huoltamaan. My ass. Älä koskaan kysy mieheltä mitään, se saattaa kuvitella, että tarvitset enemmänkin "apua" (arpapeliä,pätemistä, sorkkimista, kaiken saman tekemistä suurella lesotuksella ja "asiantuntemuksella" -kuin mitä itsekin olisit saanut aikaan). Mjoo. No mitä vielä.
On sentään uusi peilimikro, mut jos sinne laittaa lapsen..niin..eikun niin, ei saa laittaa lapsia mikroon. :(

Mun valtakunnassa olis aivan eri periaatteita.

Hah! Pränikkä mikro, eikä maksanu ku sukuhuorauksen n. 6 tuntia. Kerrankin jotain parempaa kuin osasi kuvitella, eikä tarvinnut edes itse maksaa itseänsä solmuun. Pienistäkin voi iloita. Tietokonepöytä on tahmea, liekö syynä päärynäpillimehu, mut korvatkin soi, eikä suinkaan musiikista.
Ihmisten kestitseminen on aina oma urakkansa, ja heräsinhän sentään jo ennen viittä aamulla.

Nyt musiikkia, jotain rentouttavaa ja tonne ukkoseen ottamaan illan viimeiset d-vitamiinisäikeet. Itseasiassa ihanan hyvä olo pitkästä aikaa, ehkä jopa kiusaan naapureita vielä ja leikkaan nurtsan kumeissa. Buahahaa. Sopivasti näytti jopa siltä, että niillä on vielä vieraita. Black Metallia siis. :)

Sitä en tosin tiedä mihin noi kaikki left over ruuat tungen. o.O

closing your eyes to disappear
you pray your dreams will leave you here
but still you wake and know the truth

say goodnight
don't be afraid
calling me calling me as you fade to black

Vittu! Taas tämne päivä. En kest. Mut ei siin mitää, pakkelit kylkeen ja mänöks. Jossei heilaa helluntaina, ni ei ikän. Haha. Pakanat.

Da boom na da noom na namena
Da boom na ba noom na namena
Da boom na da noom na namena
Da boom na ba noom na namena
Da boom na da noom na namena
Da boom na ba noom na namena
Da boom na da noom na namena
Da boom na ba noom na namena
Da boom na da noom na namena
Da boom na ba noom na namena
Da boom na da noom na namena

Seisoi kaksi riuskaa kaljupäätä. Ja minä. Oli paikka, maa kuoppa vailla. Päillä kädet taskussa ja perseessä tuulen huuhdos.
Oli aloitettava jostain. Väännettävä rautalangasta, oliko syynä sittenkin se mun toppi? Tuskin, mutta tupakkaa palaa ja paskaa koko armeijan edestä. Siis suusta. Enivei.
Kun oli paikka ja jo kuoppa, vielä kaksi riuskaa kaljua, minulla edelleen lapio.
Kävi mielessä: Kumpaa ensin? Ennenkuin ehdin päättämään, katosi kone ja toinen mies. Nyt ei olis ketään, ei kukaan näkis.

Kolme hentoa naista, minä ja mun lapio. Tampio karkas ennenkuin, kyllä, ennenkuin taas edes ehdin tajuta.
En koskaan enää osta satsumaa, vitun kuoretkin on pakko laittaa niin kireälle! Raatelin juuri rakkaan ravintoni hedelmälihoille.:(

Ketä mä nyt niistä sitten mosauttaisin, kun kerran on kuoppa ja paikkakin? Yhdellä ei ole päässä mitään. Sama kun tennispalloa löis, lähtee vaan pirusti, muttei satu edes ketään. Toisella aina hyvä mieli, vähän päänsärystä tulis paha mieli, yeh? Ja kolmas, sen päästä ei koskaan kuulu mitään, jos kuuluukin, yleensä hyödyllistä tietoa linnuista. Ei siis sitäkään. Ei koskaan tiedä, koska olen kotkastuskaveria vailla. Päätökset on niin perkeleen vaikeita. Olis kun heittäis syötävän omenan maahan, hukkais tilaisuutensa. En mä toki ihmisiä syö. Enkä lyö. En. En lyönyt sit en. Ehkä kaikki johtu satsumasta, sattumasta tai mun päänsisäisestä satumaasta, mutta tilaisuuden mentyä takanani seisoi se saatanan villakangastakki-hintti.
Ehdotan taukoa, silmäkään ei värähdä. No voi nyt vittu, olen kai mä vielä elossa? Kompuroin männyn juureen, ai, olen.
Katselin kuoppaa ja naurahdin, oi kyllä sä olet mun seuraava tupakkataukoni.

Miten voi lopulta aina vihata joka päivää, vaikka aamulla päättää, ettei tänään vielä sekoa. Katsele maalausta, muista musiikki, ei kenenkään tarvi yksin olla. Löysivät kodin, tunkeutuivat päähäni joukolla. Niin monta nimeä, monta naamaa, eri ääniä kuin kuutamolla puolia.

Alan olla väsynyt. Mutta parveke kuuluu taloon kuin taloon, tänäänkin leikin tärkeää, päivystin kahvini kanssa parvekkeella ja kuvittelin valtakuntani.