IRC-Galleria

Tänä psyykkisesti väsyneenä vihaan lässyttäviä anteeksipyytäjiä. Vittu kun voi jonkun anteeksipyyntökin vaan vituttaa. Ja epävarma lässytys. Voi jorma. Jos enää hankalemmaks kommunikoinnin sais. Maailma varmasti kaatuu siihen, jos sanoo ajatuksensa, näkemyksensä ja mielipiteensä ääneen. Ehkä mä olen ärsyttävä just siks, etten todella jätä omaani kertomatta.

Mä olen kyllä kasvanu vähän vinkkeliin, mut mikäs täs. Kaiken tämän koheltamisen jälkeen, ei mun elämä nyt huonoimmasta päästä ole. Kuustonnia vuodessa keräystä ja penkistä edes oma perse ylös. Obelixin takakontti rempan sain sentää aloitettua! \o/ Haistakaapa paska maailman jokaikinen ilmastonsuojelijahippisihminen, sillä kun kasvattaa herkullisia omenoita(ja ah, naminami punaviinimarjoja), voi hyvin päristellä 38-vuotiaalla herrasmiehellä, joka kuluttaa (paljon myös moottoriöljyä) ~10-11l/100km BUAHAHHAAAH. Ja ei, ei saa turvavyöttömyydestäkään sakkoja. Hienosti ohimennen voipi kusta holhouslaille. Vielä mä kaikki porsaanreijät löydän ja tukin ne itselläni. :]

Kyllä, ajattelin vakavasti pohtia adoptiota ja lapsen _kasvatusta_. Muahaha. Hyvä päivä aloittaa perinnönjako on sitten kun lakkaa luulemasta olevansa ainoa missään suhteessa. Toki tähän heti perään vois raapustaa listan muistakin ehkä adoptiolautakunnan mielestä lapsenkasvatuksen kannalta epäsopivia piirteitäni, mutten aio niin tehdä. Materiaalia on varmasti jo kertynyt pitkälti. Ja kaikille 2plussalaisille lupaan lämpimästä huomaamisesta tehdä heti prosessin alussa nikin, blogin ja alan tosissani testamaan suomen lastensuojelun toimintaa.
Or not.
Ehkä en sentään. Muutetaan katraan kanssa inariin ja kuolleen sebastianin pesämunalla elämme mukavasti luomuelämää, kunnes valtio pakkolunastaa kaiken, perustaa kultakaivosyrityksen ja alkaa louhia kallioon salaista ydinjätteen epäterveellistä dumppausallasta.
Ehkä viel pitää miettii.

Paska päivä, olisin vaan jääny taaskin koivun alle, kahdella metrillä ohi, mä sentään olin koneen kanssa selin tasotukseks, mut ei, en saanu tätä päivämäärää hautakammioni sisäänkäynnille.

Huomenna biltemasta bitumiäänieriste levyä ja takakontin levytys! Ensi kesän festareille valmistautuessa... \,,/

Love my second life. <3

Ah, lauantai. Jätin puhelimenkin illalla alakertaan, etten vaan herää jos se piippaa. Puoli kahdeksan on kai sit ne piiiiiitkät aamut. Jeij. Mitä ihmeen tekemistä on kahdeksalta lauantaiaamuna?
Haha, Reijolla meni hyvin.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Sairaalasta+p%C3%A4%C3%A4stetty+brittipotilas+teurasti+ja+s%C3%B6i+yst%C3%A4v%C3%A4ns%C3%A4/1135249050790

Ah, maakuntamatkailu viikko, eilinen vammalassa, tänään ikaalisissa, huomenna ? lauantaina orivedelle. Mutta MILLÄ kulkuneuvolla. Rekordin laturin hihnaa ohjaava metallipala pitäis askarrella -ei toki minun - mut taas saa keksiä mistä sen kaivaa. Pääsee vihdoin lopullisesti eskosta eroon. Vittu, eskolle leima ja tuikkaan sen perkeleen tuleen. Never trust Ford. Never trust nothing. Less a car. Da`a. Mut enivei. Pointti oli se, että suomi on niin kiva paikka huristaa.

Huomenna aloitan projektin talvea silmällä pitäen. Riippuen tietty kauan talvella menee henkarissa hengailuun, mut jos kumpikaan käsistä toimii niin tuohta, vuohta ja röökiä. Ehkä ostan pakkasen kestävän teltan ja alan harrastaa umpihanki-ikimetsävaelluksia. Ja lumikengät on kai kans hyvä muistaa. No, niitä sit ehkä myöhemmin.
Mut näpertelemään alan. Obelixin sisusta tuli projektiksi, mikä on varsinaisen kulkupelin toinen hyvä puoli. Pakko skarpata.

Alan haalimaan kirjapainovälineet ja kirjoitan lakikirjan. Painoksia tulee olemaan tasan yksi, jonka on lukenut tasan yksi ja noudattamaan tasan yksi, mut ei se huimaa. Ompahan taas näperrystä syysiltoihin. <3

Huoh. Mitä muuta vois sanoo?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1725945

















:

Äänestäkää mut kansleriksi!

Jos mä olisin yhtään pirteämpi ihminen, mä luulen, että maseentuisin vakavasti joka päivä. Onhan se toisaalta rankkaa tiedostaa joka päivä oma voimallisuutensa kaiken voimattomuuden keskellä. Miten käteen konkretisoituu elämän mätänevyys, kun iskeytyy kallonpala kauhaan. Mä sentään olen elossa. Luulen silti, että siellä mullan alla on jännempää kun mulla tässä.

Mä saan taas jotain stressi-ahdistus-kohtauksia ja unelmoin viikonlopun duuneista. Jotain on pakko nyt ryhdistäytyä ja palata täysimittaiseen työviikkoon. Tarvii pää niin kaiheasti kontroloitua tekemistä, kun ilman kontrollia, niin no, on aika ilman kontrollia. Huisia. Jep, nää on näitä syvämisielun shrelocki väläyksiä.

Oikeastaan vois taas tehdä elämälle jotakin. Tämä on ahdistavaa, tylsää ja yksinäistä. Ja koko tämä paletti. Luovuttaminen on niin helppoa, tarvitsee kai vielä koittaa löytää sopivaa yrittisekoitetta:

Tunnen tuulet, tunnen tyynet, ahavatkin arvaan aina, muistista myräkät tiedän.
Vaan en ole opissa ollut, en lauluja lasketellut, saanut ulkoa sanoja.
Olen saanut tiedot tuolta toisen puolen kuljkijoilta, maanalisten mantereilta,hämäriltä huhtamailta.
Sieltä sain salasanoja, esiin käänsin kätkettyjä oppeja unohdettuja, rikkauksiakin kokosin, onnea omaksi haalin.

Hah, parasta pitkään aikaan.
"mä voisin enemmänkin juoda ja kyllä mä silti tottelisin" -raqsu

Huoh!

Vittu mitä paskaa taas. Unohdin syödä ja ihmettelin, miks on jotenki tosi uupunu olo. Päivällä heitin eväsruuat roskiin ku ei maistunu. Miten mua ei kiinnosta ruoka? Kai syöminenkin voi olla kuun asennosta kiinni. Taas on odotettava uuteen kuuhun ennenkun on niin nälkä, että saalistaa jääkaapista kurkkua ja ehramia.
Niin, ei se päivä syömisen takia ole. Jotain kai päänsisäisestä aktiivisuudesta kertoo se, että ostin BB:n (oh, yes, I DID IT!) ja katon tuubista paskaa pornoa samalla pohtien, miksei mitään jaksa kattoa ja jos kuitenkin menis suihkuun, mut ei voi hievahtaa kun ei tiedä mitä jää huomaamatta, jos lakkaa katsomasta bigbrotheria. Vitun vammasta.

Hoin itselleni taas: KERÄÄ ITTES NAINEN. Kunnes muistin olevani jumalani. EI mun tarvi syödä ennen uutta kuuta, ihminen pärjää helposti kuukauden, varsinkin sillä lisäravinnemäärällä mitä minuun pumpataan. Pelkkä töistä selviämiseen vaadittava panacod ja buranamäärä riittää pitämään kolmannen maailman sodan hyvät tyypit elossa. HUOH. Mieltä saa hallittua ravinnevajaita vastaan meditoimalla ja vetämällä perkeleesti kessua. Samalla tulee niin paska olo jatkuvasta nikkariöveristä, ettei edes kaipaa kahvia, vetää, mitään muutakaan. MITÄÄN. Ehkä sitten on kokonaisvaltaisesti niin paska olo ja kunto, että ei tarvi vetää mahaa lisää paskaksi tällä perkeleen lääkityksellä. Tai sillä, mikä olis pitänyt jo aamulla muistaa ottaa. LÄÄKKEET!

Siinäpä se, syön ja otan kipulääkkeeni, runkun kautta unta tapuliin ja huomiseen sadetyöpäivään vitun hyvä mieli ja olo.

Ainiin, tää on päiväkirja -ei psykologi.

Tahdon tutkimusharjoittelijaksi Arandalle.Jos ne maksaa mun kulut täällä ja ruuat siellä ni täts it. Mä vaikka soudan sitä purkkia. En mä kyllä taida päästä. Vaikka pelastinkin pihlajan hengen, taion näkyviin mongolian vaahteraa, kunnioitin sankareitani ennätysajassa ja loin vielä yhden ylimääräisen hegen suojelemaan sosiaalitiloja.
Ja toimii.
Apinoista, oravista, läskeistä ja majavista on tullut mahtis persoonia, joiden kanssa en taatusti ikinä vietä aikaa sen enempää. Tuntuu et törmää aina niihin lohkonsa edustajiin, joihin olen ihmiset päässäni änkenyt. Niinkuin se oranssi-musta-metroissa oranssi-mustaa HD-miestä. Miten voi olla niin täydellin. Tunnelma, maailma, mielentila kaikki. Täydellisen saavuttamaton täydellinen saavuttamattomuus. Elämää jollain tapaa ruokkii se himo -tota pitää saada. Mutta miten? Himoa, miestä vai kaikkia niitä saavuttamattomia mielikuviaan, unelmien hetkiä. Jännä. Kun ei ne ole sillälailla unelmia. Pikemminkin deja-vuita, että niin. TÄMÄ on se ihminen, joka on näitä ja on tälläinen. Jännää, kunnioitettavaa. Tunnen monta eri säälittävyyden alaheimoa, välillä oikein kummastuu siitä, mitä kaikkea shaissea on pakko nähdä.
Ilman näköä eläminen olis musta jotenkin hazardia, mut olis se kiva, kun joku vois etälamauttimella sen randomilla kytkemään pois.
Ehkä sitten kohtelisin ihmisiä mukavemmin, kun ihmisten ajatuksissa oleva ärsyttävin aistini lakkaisi toimimasta. Olisin kyllä mykkä. Tai äiti olis ratkassu jo pienenä siitä ominaisuudesta ja makaisin 8-vuotiaan älykkyysosamäärällä hengityskoneessa.
HAh! SE SE VASTA JÄNNÄÄ OLIS.

Tarttis kyllä lopettaa tupakanpoltto. Ei oo yhtään kivaa ei.
Nyt loppu tämä paska. Töissä on ihanasti taas kivaa. <3

Ahh. Sunnuntai mielenterveyden lepopäivä.

Samael-viiniä ja vaikka http://www.youtube.com/watch?v=RPzkYhKAjB8, namsnams. Hyvää sunnuntaita minulle. <3

JesJesJes!

http://www.finnkino.fi/movie/6787/

VITTU JES! En mä ollu tajunnu lainkaa, kun ei mua silleen kiinnosta vittujakaan, mut positiiviset yllätykset kelpaa aina. Takuuvarma aivojen offtila tiedossa ~2.21h. Kahden vuoden sisällä ei ole tullut elokuvaa, jota olisin halunut nähdä ja nyt, pim! Nää on näppäriä nää uuni-mirkoaaltouunit nykyjään. Tulee vaikka mitä, kun ei vaan seuraa ympäristöään. Hyvin voi ihminen pärjätä täysin ilman ajatusta, hyvin lähtee selkärangasta elonkarma. Merkitsevää on se, kuinka tarkasti ampuu ensimmäisen luodin, ja millä tekniikalla lähtee viimeinen lyönti. Taas lähti lapasesta.

Ei mut vittu töissä käyminen ressaa. Töissä vituttaa ku ei voi olla himassa tekemässä jotain hyödyllistä, osittain pakollista ennen lumentuloa ja kotona vituttaa kun vois olla enemmänkin töissä, että olis enemmän rahaa. Pääasia, että aina vituttaa. Kamera on kulkenut lupaukseni mukaan joka paikkaan, enkä muista mikä päivä sain viimeksi vision. Ahdistaa. Ei musta kyllä saa mitään irti. En oo yhtään mukavana ollut. Totaalimulkku. You become one like others can`t be.

Mulla on niin kauhea kiire saada kaikki mahdollisimman äkkiä kuntoon, että olen ikuisesti siinä pisteessä, että jokin on aina kesken. Ehkä ihmisellä on hyvä olla puuhaa. Ois jotenki pelottavaa kun ehtis, tai edes jaksais tehdä mitään luovaa. Tylsyyden tuottamaa harhaa, vaikkapa taidetta. Uusin maalaus välineet ottaakseni offline-aikaa, enkä ole saanut työhuonetta edes valmiiksi, saati tarvikkeita ostomuovikassistaan. Ensimmäinen vitun kallis paperikin tuhraantui kun istuin tietokoneella, puhelimessa ja piti kirjoittaa KUULAKÄRKIkynällä nimi, päivämäärä ja puhelinnumero. Joo, oli se printtaantunut siitä siihen toiseenkin paperiin. No onpahan paperilla käyttöä, mut vitun siistiä varmaan lukea oma puhelinumerossa tallipihan seinältä. Toki haaveilin ostavani koko paskan ja sinne tulee sellanen urbaani keskitysleiri, että oksat pois. Pientä mutkaa matkassa toki on, että se on joku kultturikohde tampereen kaupungille, ei myynnissä, ja jos olisikin, ei mun oman valtion bruttokansantuote riitä kattamaan sen ostoa. Yhtään ei helpottanut kävellä porttikonkii sissään kun keskellä pihaa venäläiset haitaripoijjaat veteli ja takaa siinti iso komea suomenhevos, kai ori? , jolla ehkä siisteimmän mustakiiltävät kärryt perässä. Hetken melkein pilvet peitti päivän yöksi, tallin kulma laski varjon takapyörän kulmaan ja esiin asteli Jack, kiiltelevä, myrkkyhampaan terävä skalpelli kädessä. Thisisnottruethisisnottrue. Voiton vei suklaapuodin kyltti.


Kaikki alkaa auringosta,
kuun tieto tukena tälle.
Tarkkaa kuuta taivahalla
tutkien säteitä öiden.
Yläkuu on kasvamista,
alakuulla kaikkoo sirppi.
Yläkuulla valta kuulla
pellon päällä kasvavihin.
Kerää silloin, kylvä, niitä,
aloittele uudet toimet:
pano pellon, kasken kylvö,keruu yrtin, vastan vääntö.
Alakuulla sirpin voima
varjossa muhevan mullan.
Veso silloin, kynnä, nosta.
Vaan pimeimmän yön ylitse
suojaa, vaarasta varoita.
Silloin sirppi viivanohut
saattaa suistaa noidanyöhön.