IRC-Galleria

Voi kesäteatterin ihanat sääolosuhteet!

Tuplani teki tänään päivänäytöksen, ja kun tulin Tanulaan esityksen jälkeen, hän kertoi kaatuneensa loppukiitoksissa. Nauroin räkäisesti. No, en nyt hirveän räkäisesti kuitenkaan, ja sanoin heti nauruni perään, että kaadun kuitenkin itsekin iltanäytöksessä, koska maa on sateen takia niin liukas.

Aluksi kaikki sujui hyvin. Kaikki sujui hyvin niin kauan, kunnes minun piti juosta viimeisessä kohtauksessa näyttämön halki. Piikkikorot tarttuivat ihanalla tavalla liejuun, ja sain nostella polviani kuin työmies ikään. Eipä siinä sitten mitään, kohtaus meni kuitenkin ihan kivasti. Paitsi sen loppuosa. Juoksen pois lavalta, ja kas-kas, kenkäni jumittui liejuun ja irtosi jalastani. Repesin ansiokkaasti vastanäyttelijäni kanssa. Samoin teki yleisö.

Takahuoneessa riisuin korkkarini. "Parempi tehdä loppukiitokset paljain jaloin, jotta kenkä ei taas irtoa." Miten mestarilliseen ajatustyöhön kykenenkään! Yleisöstä kuului naurahduksia, kun katsojat huomasivat Lauran tanssahtelevan ilman kenkiä. "Taisi tyttö oppia läksynsä."

Vaan kohtalolla oli jälleen tarjottavanaan minulle myös herkullinen jälkiruoka. Juostessani ensimmäisen kerran pois kiitoksista liukastuin ja mätkähdin maahan niin, että helmat vain hulmahtivat. Räkätin taas, kuten varmaan teki yleisökin, en tosin ole varma, koska en omalta naurultani kuullut mitään.

Esityksen jälkeen loppukiitoksissa laulava näyttelijä tuli sanomaan minulle, että oli säikähtänyt pahasti, kun olin kaatunut. "Mun ääni oikein pomppas. Sit lauloinkin biisin loppuun silmät kiinni, jotten näkisi lisää yllättäviä tapahtumia."

Irrottaessani mikkiä huomasin sen tuulensuojan kadonneen. Etsin sitä aikani, mutta jouduin lopulta sanomaan äänimiehelle, että olin kadottanut sen. "No, niitä on tilattu uusia." Minulle jäi vähän paha mieli siitä, että olin ollut kovin huolimaton.

Sitten lähdin kotiin vastanäyttelijäni ja hänen isäänsä näyttelevän miehen kanssa. Ei suotta ollut hysteerinen automatka. Kaikki huipentui siihen, kun Jari ja minä nauroimme jollekin jutulle niin keskittyneesti, että Jari ajoi sen paikan ohi, jossa yleensä jään pois. "Monica jäi!" huusi Markku takapenkiltä. Sitten naurettiin taas lisää. "Olisit sä voinut Kristiinaankiin tulla viikoksi", sanoi Jari, mutta minusta tuntui, että neljä teatteritonta päivää on viisainta hyödyntää tapaamalla muita miehiä.

Kotona purin esitysvaatteeni, ja kas, mikin tuulensuoja löytyi sukkahousuistani. Innokkaana tekstasin äänimiehellemme. "Joo, eipä mitään, on se joltakin löytynyt paidankin alta." Jee, en olekaan niin huolimaton!

Että näin tänään. Keskittymiseni oli jossakin hevonkuusessa koko päivän. Johtunee siitä, että ennen esitystä annoin energiaa enemmän silikoneista puhumiselle kuin Lauran esiiin kaivamiselle. Väliajalla puolestaan keskityin puimaan Samin kanssa elämän syvimpiä kysymyksiä. Kuten esimerkiksi sitä, miksi minulle on niin helppoa puhua, vaikka vaikutankin toisinaan psykopaatilta.