Tossa just kelailin, et jos tekiski niin, että lavastais ikäänkuin oman ”luonnollisen” kuolemansa. Se ois veikeetä. Tekis niinku Elvikset. Elvishän elää. Tai sit mä olen välillä harhoissa. Mut kuitenkin. Jos ei sit sais olla ihan itekseen, ni millon sitten. Joku afrikkaan savimajaneekeriksi-ehdotus nyt ei sinänsä toimi kun kuolen siellä savannilla ensimmäiseen malariahyttyseen.
Jes! Lennätin juuri Vichyt ympäriämpäri.... välillä vaan puhtaasti vituttaa olla minä.
Etelä-Amerikka, sinne mä menen, pärjään muutaman phytonin ja boan kanssa, ehkä jopa olen niin sivistynyt, että osaisin erottaa jopa yleisimmät myrkkykäärmeetkin sieltä alueelta. Nada problemos!
Sitäpaitsi, ne latino-inkkarimiehet vasta komeita onkin! Hah! Jos ei Maoria voi saada, ni sellainen sitten. Jotain jumalallista on meneillään tässä. Kukakohan tämänkin risteymämatkan maksais, siinä vasta pulma. Tai jos, oma maatila Unkarissa. Siel on kohtalaisen hyvä, siskoa lainatakseni ”boogie”. Joku sellaisessa ikuisessa kurjuudessa, silent hill-mäisessä maisemassa kiehtoo. Ikuinen sumu. Semihämärä.
Nosturilla oli jännä ns. semihämärä. DHG on kova. Ei, sitä ei vieläkään käy kiistäminen. Jotain ihmisiä näin. Jeij. Mut saikku jatkuu. Ja muuten, tulee jatkumaankin. Ehkä jo kohta vois alkaa unelmoimaan Onkalosta. Pääsis edes hetkeks pois. Tarttis kai siivota kun ahdistaa näin, mut jotenkin tämä kämppä on sellainen jatkuva tilapäismajoitus. Mä olen ihan lähdössä kokoajan. Mun mielestä vaatehuoneeseen lisä-hyllyjen ostaminen on turha sijoitus ja osa kankaista on pahvilaatikoissa. Tää välitilassa roikkuminen ei tee kovin hyvää. Mut ehkä tääkin sit taas tästä. Ainakin pajuissa on silmuja.
Käytiin ihastelemassa hinaajia. <3