Elämä yksistäänkin on silmiähivelevän pöyristyttävää, vaan jatkuvasti pöyristyneenä kuoleman väsyy. Joku addiktio on havaittavissa tähän elämänylläpidon ihmeelliseen maailmaan, väki lisääntyy ja aika vähenee. Ne kun väittää, että mulla ois tulevaisuuden suunnittelemissa vammoja, ei voi olla nyt saamatta erään asteista lupausta siitä, että jälleen olisin yrittävinäni parhaani. Sannille 12-vuotis synttärilahjaksi kasvatuksessa elämää itseään. Että siinä tulevaisuuden suunnitelma, tytön ollessa vasta 7(?). Peräti 4-5 vuotta siis. Huoh. Ei ihan 10-vuotissuunnitelmaa sentään. Huihai.
Pitäis välillä nukkua, mut jotenkin tahtoisin tämänkin kattavasti saattaa loppuun, tai edes alkuun. Kaikki se, mistä piti aloittaa taas katosi kahvitippumishetkessä. Eli jos ei ole odottava, ei kovin pitkä aika. Luotettavista luotettavimman ja oleellisen tutkimuksen valossa, pienetkin muistihäiriöt lyhentävät elinikää. Olenkohan mä ehtinyt syntyä ennen kuolemaani ollenkaan kun lähes kaikkea harrastan ilomielin, joista se ikä lyhenee. Tässäiässä, tai tuossaiässä, kuka puhuu ja kelle -riippuvaisesti, ehtii vielä sillekin naureskella.
Ja mitä tulee mun munuaisiin, ne on kai rikkisitten. Siks ei mikään toimi. Tohtori sanoa, ja näytti ristillä merkittyä päivämäärää 6kk päähän jos ei varaosia löydy. Se on se kauppa, missä menen hukkaan ja ihastelenkin vaan kuulema-nostalgisia, ennen syntymääni tehtyjä, aitoja alkuperäisosia avaamattomissa alkuperäispaketeissaan. Siitä se sitten lähti. Se ihmis_ kunnan mopo lapasesta. Ei ois pitänyt mopoja tehdä ei. Evoluutioteoreetikot on oikeasti sadisteja luonteeltaan. Ei mitään romantiikkaa. Kuivana kakkoseen ja mahtuumahtuu on kuuluisia sanontoja. Vaikkei wikipediasta lue.
Sietääkseen monenlaista olosuhdetta ihminen kuitenkin kääntyy sisäänsä hallitakseen ulkoisiakin tulevia tiloja ja välittyviä tiloja. Mestareina pidetään taipuvaisia joogeja ja muita jugurtteja.
Joten, miten toimii toimikas minä? Kävelee kampissa ja tulee henkisesti joogistisen ihmisen kamppaamaksi. I got suprised. Vaikka noihin pitäis aina osata olla yllättymättä, kylläpäs hykährellen taas loikin ruohonjuuren oven ohi kohti presidenttiä. Eikai vähempää koskaan. Kuvaavampaa kuin moni tai edes minä etukäteen osais kuvitella. Hyvässä tai pahassa kelkka on kääntynyt kyllä sinne elämänpuolelle, kaikessa konkreettisuudessaan. Se tunnistettava, kuuluisa, hukassa oleva, seinissä piilotteleva, lapuille ilmestyvä, kuvista puuttuva, spiritti, intohimo ja rakkaus on niin päätähuimaavan mukaansatempaava, hurrikaanimainen vuosisade, ettei siihen imauduttuaan kykene haluamaan mitään muuta. Jano ja sammummisen viileys on traptsi, jonka päällä keekoilusta voi joko ottaa ilon irti, tai kynsin hampain roikkua kiinni, vain välttääkseen pudotuksen. Siel on verkko tai ei, useimmiten ei.
Niin siks. Soul,sex&Intimacy - Soul, Sex, Bliss - Soul,Sex,Ecstacy -Soul,Sex,Magic ja S,S,S =Wohoo!
Koko tämän poppoon muuttaminen (taas) on niin hirvittävän perseestä, et se on kertalaaki ja sit on enää viimeinen matka. . etelän matka, ei mikään via dolorosa vielä. Vaikka voishan sitäkin tässä samalla jeesustella, miten siistiä, että on niin ihana ja kiva, et on kaikkea ihanaa saanu pidettyä elämässä mukana, vaikken osaa läsnäolla. Pikku-Antti osasi kirjoittaa tädin nimen. Mummon keittiössä, Apu-lehden yläkulmaan. En varmaan unohda siskoni ilmettä koskaan. Poika osaa kirjoittaa, muttei äitinsä nimeä. Kieroa. Jos tämä esimerkki eläminen antais sille siskollekin jotain hyvää. Yhtään kritisoimatta, lapset on kuitenkin tahtotila ja mahdollisuus, ei mikään pakollinen tapa selvitä tai elää. No mut joo, uskoihan se Sannikin tädin mielipiteellä olevan niin suuri vaikutus, että pyysi suoraan keskustellessa, josko sanoisin äidilleen, että hän haluais pikkusiskon. Mikäs siinä. Pentutehtailija Siskosein ei suostunu. Höh.
Kyllähän niitä kestää kun eivät ole omia,mut ovat "omia".
Aurinkokin paistais, eilen vielä satoi. Voi olla ettei sekään hetki hukkaanmennyt. Pimeällähän mä oikeastaan tykkään ajaa. lehmän värisiä hevosia pelolla ilman aitaa. Oli pakko pysähtyä.
Joltain jälkeenjäänyt levy pyörii autossa. Ei ole mitään muutakaan. Yöllistä ajoa rantaa, on parempi sit koittaa ottaa äitille hyvä merinen mustavalkokuva uuden keittiön välitilaa koristamaan. Enenkuulematonta, että äiti olisi erikseen halunnut edes katsoa yhtään tekemiäni valokuva-aiheisia taidepläjäyksiä. Työtarjouksista haastavin. Muutenhan tilanne on hieno. Tänä vuonna on onni omilla teillään ja näytetään kulkevan samoja ojanphjia.
