IRC-Galleria

closing your eyes to disappear
you pray your dreams will leave you here
but still you wake and know the truth

say goodnight
don't be afraid
calling me calling me as you fade to black

Vittu! Taas tämne päivä. En kest. Mut ei siin mitää, pakkelit kylkeen ja mänöks. Jossei heilaa helluntaina, ni ei ikän. Haha. Pakanat.

Da boom na da noom na namena
Da boom na ba noom na namena
Da boom na da noom na namena
Da boom na ba noom na namena
Da boom na da noom na namena
Da boom na ba noom na namena
Da boom na da noom na namena
Da boom na ba noom na namena
Da boom na da noom na namena
Da boom na ba noom na namena
Da boom na da noom na namena

Seisoi kaksi riuskaa kaljupäätä. Ja minä. Oli paikka, maa kuoppa vailla. Päillä kädet taskussa ja perseessä tuulen huuhdos.
Oli aloitettava jostain. Väännettävä rautalangasta, oliko syynä sittenkin se mun toppi? Tuskin, mutta tupakkaa palaa ja paskaa koko armeijan edestä. Siis suusta. Enivei.
Kun oli paikka ja jo kuoppa, vielä kaksi riuskaa kaljua, minulla edelleen lapio.
Kävi mielessä: Kumpaa ensin? Ennenkuin ehdin päättämään, katosi kone ja toinen mies. Nyt ei olis ketään, ei kukaan näkis.

Kolme hentoa naista, minä ja mun lapio. Tampio karkas ennenkuin, kyllä, ennenkuin taas edes ehdin tajuta.
En koskaan enää osta satsumaa, vitun kuoretkin on pakko laittaa niin kireälle! Raatelin juuri rakkaan ravintoni hedelmälihoille.:(

Ketä mä nyt niistä sitten mosauttaisin, kun kerran on kuoppa ja paikkakin? Yhdellä ei ole päässä mitään. Sama kun tennispalloa löis, lähtee vaan pirusti, muttei satu edes ketään. Toisella aina hyvä mieli, vähän päänsärystä tulis paha mieli, yeh? Ja kolmas, sen päästä ei koskaan kuulu mitään, jos kuuluukin, yleensä hyödyllistä tietoa linnuista. Ei siis sitäkään. Ei koskaan tiedä, koska olen kotkastuskaveria vailla. Päätökset on niin perkeleen vaikeita. Olis kun heittäis syötävän omenan maahan, hukkais tilaisuutensa. En mä toki ihmisiä syö. Enkä lyö. En. En lyönyt sit en. Ehkä kaikki johtu satsumasta, sattumasta tai mun päänsisäisestä satumaasta, mutta tilaisuuden mentyä takanani seisoi se saatanan villakangastakki-hintti.
Ehdotan taukoa, silmäkään ei värähdä. No voi nyt vittu, olen kai mä vielä elossa? Kompuroin männyn juureen, ai, olen.
Katselin kuoppaa ja naurahdin, oi kyllä sä olet mun seuraava tupakkataukoni.

Miten voi lopulta aina vihata joka päivää, vaikka aamulla päättää, ettei tänään vielä sekoa. Katsele maalausta, muista musiikki, ei kenenkään tarvi yksin olla. Löysivät kodin, tunkeutuivat päähäni joukolla. Niin monta nimeä, monta naamaa, eri ääniä kuin kuutamolla puolia.

Alan olla väsynyt. Mutta parveke kuuluu taloon kuin taloon, tänäänkin leikin tärkeää, päivystin kahvini kanssa parvekkeella ja kuvittelin valtakuntani.

My dreams, dreams of violence, see them coming true.

21:33

Mummu sano aina, ettei kukaan saa enempää kuin ketä jaksaa kantaa. Mä en taida olla näin vahva, mä en jaksais millään enää. Mitä vielä voi kysyä mitä vielä:n jälkeen? Jotenki ei edes haluais tietää enempää, vaikka se edes jeesais. Vittu ku droppaa niin huolella, kivakin on huolella aina siellä missä minä en. Hallitsen kaikkea, mutten kontroloi mitään. Yhtä vitun höyrypäistä kuolleenkin päässä pyörii. Asioita huomaa tekevänsä vaan ollakseen tekevinään jotain. Eikä millään oo mitään väliä ja silti on tekevinään jotain. Hyvinä itsekusetuspäivinä tekee kun on kiva tehdä, ettei huomaa vaan olevansa tekevinään. Huonoina päivinä sen aina näkee, kuu on vittu taas väärässä asennossa, eikä mikään luonnollisesti ole hyvin. Kyllä susi vittu suden tuntee, miksei ees itteensä kuuntele? Elää niinku sotii eikä koskaan sodi elääkseen.
Vois ruveta kaikista aivovammoista syyttämään isää. Siellä se kierii morfiineissa syövänpeitossa, eikä tasan tee mitään, edes kuollakseen. 20 vuoden jälkeen meni auton takajarrulevyt mersusta rikki. Pakko myöntää, ihan pikkusen olen katkera pikkuprinsessa. Mut kuolis edes, sais rahaa. Vois olla saikulla, et pääsis vihdoin sinne leikkaukseen. Olis varaa maksaa kahdesta talosta. Pystyis käymään, missä huvittaa milloin huvittaa, vaikka hankkimassa henkkarit, eikä niin, että jos työmalta kerkii. Ei ehdi. Ei maailmasta työ tekemällä lopu. Mut mä en suostu sitä tajuamaan. Ehei, mä otan lisäduunia, unelmoin uusista ja haaveilen kehään pääsystä. Ei oo tervettä. Ja mä haluaisin viettää enemmän aikaa koissujen kanssa. Mut ei. Mä yritän tehdä töitä. Kun en vittu muuta osaa.

Pitää vissiin joku yö nukkua enemmän kuin sen 4 tuntia. Ei ihminen kestä. Tai oikeastaan, niin, vittumaisinta on, että ihminen perkele kyllä kestää -vaikka mitä tekis- mut maha ei sitä kahvin ja ketomexin yhdistelmää, mikä vaaditaan, jos meinaa vielä itseänsä kiduttaa.
Mut kipu on ystävä. Ei tässä mitään. Lasi vettä tuntuu yleellisyydeltä. Alkaa tuntua kun olis luolamiehen tasoa. Vittu vielä eunukin luolamiehen. Morjens.
Ei siitä sen enempää, vaikka voisin kirjoittaa yhden sinuhe egyptiläisen eunukista luolamiehestä. Side of me.
Koskakohan mä saan vision olla rikas, rakas, uskamaton ja paras?

Vedän röökin läpi enemmän ilmaa, mitä hengitän raikasta kun tuntuu väärältä olla niin kauan paikallaan, että ehtis hengähtää. Ja onhan se hyväpuoli siinä myöskin, että saattaa saada keuhkosyövä. Puhua käheällä äänella ja polttaa tupakkaa kaulankautta suoraan keuhkoihin. You know, siitä mikä se nyt on, kaulareikä.

Nyt on taas hyvä hetki mennä röökille.

Moi, huomenna on kuitenkin parempi päivä. Ja sekös angstia pelottaa.

Kaikkee. Aivan kaikkee.

Epätasapainoisesti kaikki on tasapainoisimmillaan. Tietty vain hetken, mut vitut siitä. Mä onneksi olen hetki-ihminen. Kuka tietää, kuka ei.

Moni kakku päältä kaunis ja 101 yhtä monta särkynyttä kuvitelmaa. Ei sitä aina tiedä, mitä saa, kun pistää silmät kiinni ja toivoo parasta. Olis niin helppoo käydä sanomaan, neuvomaan. Mähän tiedän aina parhaiten.

Kai siksi on niin raskas taakka kantaa kun kaikkea tietoa ja näkyä pitää mukanaan. Voimistuu heikko luonto, pullistuu pää, tieto avartaa. Tieto tappaa. Sen mitä kuolema täydentää elämää, tieto tuupertaa. Vähän kromia, magnesiumia ja vettä. Elohopealiuos ja kuu on tulipunainen vielä niin kauan kun jaksaa katsella.

Mut ei mitään, joko karvaisten äitien päivää tai karvaisten äitien päivää, sama se. Oli ihana nähdä kaikkia tänään.

Tää ei taaskaan ole niitä päiviä mihin olis kannattanut herätä. Aina kun herää tapahtuu enivei pahaa, teki mitä tahansa. Aamulla niin toivoin, ettei satais vettä, mä ajattelin, etten kestäis, en jaksais, haluaisin vaan pois. Mut jes, ei mitään paskaa fiilistä, ei satanu vettä -paistoi aurinko. Okei. Siinä kun ihmettelin kallon puoliskoja, huomasin nurtsilla enemmänkin luunkappaleita, no mitä kumman muuta tyttö vois tehdä kun leikkiä bonesia, ollaanhan me molemmat aika sisäänpäinkääntyneitä tunnevammaisia naisia, ketä kiinnostaa ainoastaan teoreettiset olosuhteet. Suurin vitutus oikeastaan tulee siitä, että teoriassa joku voi olla täydellistä, mut käytännössä mikään ei koskaan ole lakina. Pettämättömällä lailla ei olis käytäntöä. En ikinä saa omaa valtiota, kukaan ei ikinä suostu alistumaan minun itsekkäisiin haluihin ja satunnaisiin unelmiin -saati sitten enemmänkin jengiä. Mitä maailmassa 3.maailman sodan jälkeen nyt onkaan. Ei tyypit ydintalvesta selvinneinä ole kiinnostunut miellyttmään minua. Se se vasta persettä onkin.
Äh, niin, enivei.
Siidä puuhastellessani skeletoria kokoon huomasin pystyyn noustessani, että laatta lentäis ja oikeastaa olis kiva, jos olis vuotäröstä ylöspäin tunnoton. Tai vaikka vittu torso. Mitä helvettiä mä teen päällä kun mulla on pillukin? Suusta ei tule koskaan mitään ympäripyöreää kehäpäätelmää fiksumpaa ajatusta -saati ajatusta ollenkaan, useimmiten kommunikointini perustuu paniikkihäiriökohtauksessa tehtyjä aivopieruja. Laatan sekaista aivopierentää. Jep, kaikesta tästä, voi vaan kuvitella, että ilman sitä jumalatonta pakkelimäärää mun on turha kuvittella, ettei kukaan tule pyytämään nimikirjoitusta. "Hei, ootsä se friikki-tyttö sieltä kiertävästä sirkuksesta?". Joo, se sirkus kiertää, ympyrää, ei maantieteellistä mutta kulttuurillisesti ja sisällöllisesti täysin tyhjä kulissi olla kummallinen työtön. No ei se mitään, duuni ku duuni, "-joo, kyllä olen, enkä myöskään voi koskea kuulakärkikynää, kun sitten minulle tulee taas se himo grillata pieniä poikia."
Nyt olkpäistä oikeakin vihloo. Mä NIIN toivoin, et mä kestäisin duunissa syksyyn asti. Tekis mun päälle niin hyvää tehdä vaan töitä eikä taiteilla. Onneksi maailmassa on sentään kipua lievittävää, ja tiedänhän mitä se on kun se menee tuon vasemman kanssa samaan kuntoon. Nyt kun mä jo tiedän, mä voin kikkailla niin, että mulla on enemmänkin kuin 6 kuukautta siiten, et vihlonta tuntuu vaan ku liikahtaa vähääkään.
Ja Kela. Voi jumalauta mikä paskalaitos. Tiesin mä sen, en edes pettyny, mut jotenkin vaan hylätyn päätöksen jälkeen aina tekee mieli ottaa selvää tämän uuden kelan lääkärin mielipiteen synnystä siinä vaiheessa kun on röntgen -ja ultraäänikuvat otettu, b-lausunto ja epikriisissä maininta, sekä konsultoinnista ortopedia jne.jne päivänselvä juttu. Ei kun ei. Tyttö, mä olen kelan lääkäri ja mä olen sitä mieltä, ettei sulle siitä 12.2-9-5. ajalta makseta mitään, ku se olis hoitunu särkylääkkeillä.
:O
:O
:O
Ehkä mulla sit on matala kipukynnys kun en saa unta kun luuntirso hinkaa kättäliikutettaessa tulehtuneeseen lihakseen, jonka lihaskalvosta vuotaa kudosnestettä turvotukseksi. No juu, söinhän mä jo kesästä asti 800 buranoita ja paljon muuta, pelkästään sen takia, ettei järki pysyny päässä. Ehkä se mun omalääkäri, radiologi, röntgenhoitaja ja ortodpedi on todella tulkinnut tilanteen umpi väärin. HOITOVIRHE! Ehkä tää kelan uusi lääkäri on vaan niin vitusti isomunasempi jätkä, ettei mun kuvissa näy mitään, vaikkei ole nähnyt minua, kuviani taikka konsultoinut ketään lääkäreistäni. Mhmh. Järjellistä. Sil on vaan iso muna. Onhan se Kelan lääkäri ja voi kiusata ahdistuneita pikkutyttöjä. Pitääkö sitäkin saatana panna? Vitun urpot.
Alan kaveeraamaan veljeni kanssa ja saan maailman näyttävimmän venetsialaistulituksen joka saatanan kuntaan missä vaan KELA seinässä lukee.
En mä tietenkää kaveeraa veljeni kanssa, kun sekin on niin saatanan umpiurpo.
Kaikki on. Siksei mulla kai kavereita olekaan.

Mä olin sit kuitenkin se, ketä ruokatunnilla konsultoitiin asiasta, jossa pohdittiin, että pitääkö menneisyyden virheita antaa anteeksi, vaikka ne vielä koskis kuinka. Vitut olen sitä mieltä.

Jumala laati lakeja ja antaa rikkomukset anteeksi.
Minä en, teoreettisesti täydellinen on mahdollista. Toivottavasti huomenna ei sada vettä. Mä haluan tällä viikolla skeletorin valmiiksi.
Päädynköhän mä niuvaniemeen Jammun kämppäkaveriks vai Kakolaan amatsoniksi? Jammun kans olis ehkä herkempää.
Te tuomitsette jumalanne lailla, niin ikävän kärkkäästi. Mut niinkun mummu aina sanoi, mikäpä pahan tappais -jossei paha ite. ikävintä tässä on vaan se, ettei enää silleen jaksa edes hajota, kaikki on vaan ihan sama. Mulla on jo se, mikä on vitalia.

Hähää. Ensi vuonna voitan Stalinin maat. Eiku vittu niin, äijä onkin dööd, no Hitlun sitte! Emmä kyl toisaalta Saksoja halua, meinasin sentakia olla pääsemättä peruskoulusta ulos ja missata hyvät bileet lukemisen takia. Kaikki asiat maailmassa raukeaa persettä nuolemalla, jos ihmiset nuolis enemmän toistnsa perseitä, kaikilla olis parempi mieli!

Ahtisaareksi valaan paikalle. Valaaksi ahtisaaren paikalle. Eikun niin, rauhaa ja rakkautta, sit kun kumpikaan koskaan on olemassaolevien merkitystensä määrässä massakäytössä alan oikeasti rakastaa elämää ja uhkaan yhden päivän nauttiakin. Mut until I get paid a fucking alot, murjotetaan vielä siitä, et on sunnuntai ja monta sateista työpäivää edessä. Ja ei, vaikka mä kenelle vakuuttelisin mitä, ei toi mun olkapää kyllä yhtään paremmalta tunnu kun puolivuotta sitten. Mut ei anneta sen häiritä. Metsoloita on monta levyä katsomatta, ei tänäänkään ole hyvä päivä kuolla.

Lisäys:

Mä mietin, että se on melkein jopa jännän paikka, kun miettii mitä kaikkea ehtii saada aikaiseksi siitäkin huolimatta, että tuntuu rentoutuneen laiskottelulta koko päivä. Talo, piha, istutukset,vieraat syötetty, juotettu ja lähetetty kotiin. Saa hengailla ajatuksissaan, eilen sain valmiiksi asti kolme taulua kun tuli visio. Toki, oli suorituspaineita tästä päivästä, mut tää voittaja palkitsee aina. Ja jumalauta, mä en ehkä tiedä mitä se on olla kun kaikki on paikallaan ja valmista. Jo tulvii uusia ideoita, ja unelmoin rappusiin halogeeneja. Haha, kun kerran olis varaakin. Taidan tosin ostaa uuden kameran ja laatoittaa punttihuoneen lattian.
Räyh. Ehkä ensiviikosta tosiaan tulee mielenkiintoinen. Joka ilta lupaan opetella tuon perkeleen hälytysjärjestelmän toimintaperiaatetta ja pitämään avaimia niin, etten jatkuvasti meinaa lukita itseäni yläkerran parvekkeelle. Tai sit pitäis opettaa Rymy olemaan yrittämään parvekkeen kautta karkuun. Vois kulkijoiden kiusaksi laittaa partsilta hirttonaru roukkumaan tohon terassin päälle, ja onhan se näppärä sit kun menee vitutus taas överiksi. Ei tarttis pamejakaan. :D

Khahaah. Tänäänkin oli hyvä päivä. Sunnuntait on kyl äärettömän ärsyttäviä.

Poskia saa kaupasta, -mustinko maalata kelloja?

Yäh. Umh. Aika meni, enkä edes huomannut. Uusi lääke on tepsinyt, eikä minua haittaa banaania syödä. Olen vihdoin niin elossa, että on mukava tuntea välillä olevansa vähemmän kuollut. Eivät ne minun työyhteisöniväki ilahtunut kovasti kun vitsailin grillibileistä työmaalla, jossa sulateltiin hautakuoppaan maata lämmittimellä. Mut haisi palanut liha, ei mätä niinkään. Hautahiekkaa ja päiväkahviunia. Voiko tyttö elämältä enempää vaatia. Pukki kaalimaalla. I'm on bruises all the time.

Anyway, pelargoniaoita, orvokkeja, omenapuunleikkuuta, miten muuten voisi kello kuuden auringonkullassa kylpeä? Oi, kyllä, niin, tosiaan, valmiissa olkkarissa tuoreen kahvin kera.
Niin, mut hyvää vappua, työnjuhlaa. Niin mitä? Kuka keksi kallopaikan, avaimen ja suuren tulen.

Sydänmato Agathon Antinpoika on kuoriutunut, luikertelee epämaalla, paistattelee sähköauringon alla.Koko Kuningas tehty Boasta.

Ugah! \,,/

Ja taasen ei ole kertakaikkisen mitään sanottavaa. Ahistaa ehkä. Saikku loppu ja nytkö sit oon kunnossa? No en välttämättä ole. Olis siistii ku olis jossain boheemissa lajissa niin tykki, ettei tartti hautausmailla kirmata elääkseen. Mut en oo ni kai sit on pakko kirmata. Hima alkaa olee viimeistelyä vaille valmis -or not. Kai se viimeistely on sit sen loppuiän projekti. Oikeastaan kaikki projektit on loppuiän, muttei mennä siihen nyt etten itse mene sekaisin.

Kiinnittämään kettinkiä puuhun, jossei se Rymy sit sitä sais purettua poikki. Kaikesta uudesta huolimatta, hehkutan mieluiten uutta takkiani. Pienen paskiaiskuoren alla asuu pinnallinen pikkuprinsessa, joka menee vallan sekaisin kun löytää itellensä täydellisen rotsin. Tällee kesää kohdin on hyvä pistää rahoja takkeihin ja repiä siitä sit se hyvä mieli. Toiset olis kai ostanu perunaa. Ei sillä, vatkasin sen verran alahuulta, ettei ruokahaluakaan onneksi ole, ni eipä sitä tarvi syyäkkään.

Perjantaina Raumalle? Ainakin lauantaina Paimioon, täytyy noita adoptiolapsia ajaa niinkin kaukaa. Jos vaihtais öljyt ni ei pörpöttäis kosla. En minä vaihda, tietenkään, meen tohon tienviereen kokeilemaan sitä hammastahnamainosta, jos vaikka jonoks asti sit olis auttajia. Or not. mut jeij, hyvää synttäriä minä. Mä en kyllä osaa juhlia omia synttäreitä kunnolla, vieläkin ihan paska fiilis ja synttärit oli sentään eilen.

Mut, jos ei sittenkään enempää jaskanpauhantaa, ni oli kait se sitten taas tässä. Elämä on jännää ja hirveetä samaan aikaan. Toiset päättää olla kertomatta, yksi ei uskalla ja loput ei edes älyä. En mä nyt niin pelottava ole. Aina sais sanoa, mut kai se sit on vaikeeta kun se on vaikeeta.

Okei, myönnetään, viimeiset pari viikkoa on ehkä sittenkin ollut _kaikkein_ raskaimpia. Jöseses, mä olin lokakuussa varma, ettei huonommin voi mennä. Hah! Menipäs kuitenkin. Mut vielä jaksaa. Epätotuuksien psyykkaaminen ja pilvilinnojenrakentelu todistetusti taas kannatti. Mulla on ihan sama, mitä on edessä, jos tästä nyt kuolee vielä, ni kai sekin helpostus on. Muuten positiivista jännitystä.
Näppärästi menin ja mursin isovarpaani. Aina mulla on ollu jotain varpaitani vastaan, mut eka kerta ihan tarkoituksellisesti potkasin. Kai tiedosti ärsyttävän kivunseurauksen, mut jotenki sillä ei vaan ollu mitään väliä. Aamulla meni selkä jumpatessa sängyn -ei sängyssä- kanssa. olis kai ollu hyvä mennä päivystykseen, mut meinasin, et jos maanataina henki vielä kulkee ni sit ehkä. Eikä toi varvaskaan, vähän särkee ja on turvoksissa, mut siellä se maiharissa unohtuu, niinku muutkin varmaat.
Apteekissa täti ei meinannu uskoa ettei mulla ole lääkitystä. Tai siis, no onhan mulla, mut olikin kyse normi ketorinista. Kai mä sit kumihousuissa kähisevänä vaikutin tasapainoiselta, pilotti päällä. Pilottikin vain siksi, kun oli hyvästeltävä Kitee henkisesti. Ei sillä, perseestä se on enivei ja ihmiset urpoja, mut liukastelin mä eskolla täydessä pyryssä melkein liikennevalotolppaa päin vain siksi kun tajusin, ettei kukaan nää. Haha. Niin, ja Panu Ykkösen firman pihassa melkein herra perusduunarin Audin kylkeen. Oli vielä yleisöä. Mut se oli hauskaa. Oikeastaan olis ollu hauskempaa täräyttää kylkeen ja ruveta hysteerisenä ensin parkumaan ja kun huomio olis taattu ja duunari lohduttelemassa joutua psykoosiin ja ruveta skitsoilemaan kosmisesta vittuilusta.
No joo.
Kaikki on tapani mukaan vitun hyvin organisoitu. Oikeasti istun tässä, koska jotenkin joka tavaran kohdalla tuntuu, ettei tätä ja tätä vielä, eikä tota, ton mä pakkaan sitten etc. Tuntuu karmivalta nypätä tietokoneesta piuhat. Ihan ku elämä loppus.

Vaan, mun tuurilla ei kaikki käy niin mukavasti, että oikein tuleen makamaan, ja vitut, mulla on sentään kaksi parantunutta reikää leuassa, synttärilahjatiedossa ja iso kasa paskaa kokon kyhäämiseen, solong suckers!

Ainiin, huomen aamulla en varmasti torkuta herätystä, en!