IRC-Galleria

Päivi Räsäsen puheesta on paljon poristu ja kohuttu, mutta en oikeen tiedä miten siihen tulisi suhtautua. Läppänä se on kyllä hyvä: "Päivi sanoi ettei lakia tarvi noudattaa :P". Sinällään kuitenkin ymmärrän Päiviä. Jos huomioidaan ensiksi se ettei laki ole absoluuttinen ja että lain tarkoitus on palvella ihmisiä. On myös paljon huonoja lakeja ja oikeiskäsitys muuttuu, jolloin on syytä muuttaa lakia. Periaatteessa on ikävää, jos laki pakottaa ihmiset toimimaan vastoin omaatuntoaan, mistä Räsänen puheessaan oikeastaan puhuu. Siis siitä miten lääkäreillä pitäisi olla oikeus olla tekemättä aborttia, jos omatunto ei salli sitä. Sinällään mielestäni tämä on hyvä ajatus, niinkauan kuin ajatellaan myös sitä abortin hakiaa, että hänelle turvataan kuitenkin se mahdollisuus aborttiin. Hyvänä ohjenuorana pitäisin itse tässä lain ja moraalin pohdinnassa sitä, että kohtelee muita niin, kuin haluaisi itseään kohdeltavan, eli kunnioituksella. Räsäsen puheesta löytyy tosin myös se ongelmallinen puoli, eli jumalan sana menee lain edelle. Mitä jos jonkun ihmisen mielestä jumalan sanaan kuuluu vääräuskoisten tappaminen esimerkiksi? Ehkä tämä on se puoli mikä aiheuttaa ihmisten mielissä kuohuntaa tämän puheen kuullessaan. Vaikea sanoa mitä Räsänen sitten lopulta on tarkoittanut.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013071017247352_uu.shtml

Hmm jännittävää, että tästä on noussut tällänen kohu O_o meidän protuleirillä kukaan leiriläinen ei edes käynyt sekasaunassa :P ohjaajat siellä aina vaan hengasivat keskenään xD näin kanssa ohjaajana vaikka itse en osallistunutkaan sekasaunaan niin en koe, että olisin jäänyt jotenkin ulkopuoliseksi siksi tai että minulla olisi ollut painetta mennä sinne. En sitten tiedä miten 15-vuotias asian kokisi. Meillä oli aikoinaan riparilla sekasauna uikkareissa ja oli se vähän jännittävää. Mutta en muista että se olisi sielläkään ollut pakollista. Käsittääkseni protullakaan saunominen alasti ei ole pakollista. Ei edes oman sukupuolen kanssa. Pakollista on lähinnä peseytyä leirin aikana suht säännöllisesti edes jotenkin xP Onkohan jollain leiriläisellä sitten tullut jotain huonoja fiiliksiä siitä sekasauna mahdollisuudesta vai spekuloiko nyt jotkut ulkopuoliset vaan oman fiiliksen mukaan? O_o Itse ainakin koitan vahvistaa oikean oman valinnanvapauden tunnetta niin, ettei se jäisi pelkästään näennäiseksi. Eikös se protussa ole vähän perusideana se vahvistaa omaa ajattelua? Toisaalta kyl aina vähän sellaset ohjelmat jotka tuntuu siltä et kaikki/lähes kaikki muut osallistuu niin tuntuu vähän tyhmältä jäädä siinä ulkopuolelle.

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/11950-prometheus-leireillae-leirilaeiset-ja-vetaejaet-alasti-sekasaunoissa

Update 24.7.2013: Täytyy nyt itse muuten päivittää tätä sen verran et tosiaan ryhmäpaine on kyllä olemassa. Kun sillon jäin koulutuksessa pois mahautumisesta niin kyllä siinä jäi fiilis et jäi vähän ulkopuolelle. Toisaalta pitää löytää tasapaino siinä, ettei kaikkea hauskaa voi jättää poiskaan sen takia, että jollekkin tulee vähän epämukava fiilis(?). Toisaalta sitten tää sekasauna on mielestäni vielä eri luokkaa verrattuna mahautumiseen. Siinäkin voi syntyä ryhmäpainetta, jos sekasaunomisesta tulee se leirin stantardi. Ohjaajat ovat ehkä se merkittävin osa jotka voi oikeasti vaikuttaa asiaan edes jollain tavalla. Sinällään voi vaatia paljon ohjaajilta, jotka usein ovat vapaaehtoisia vailla muuta erityisosaamista.

Näimpä tietyllä tapaa jännittävän unen. Olimme jonkun kaverinkanssa katselemassa jotain erikoista rakennusta joka oli rakennettu niin että se nousi korkealle mäelle. Kävimme ylhäällä ja alhaalla ja taas ylhäällä. Hetken aikaa uni muuttui harry potter uneksi, jossa kolmikko etsi korkeista rakennelmista salaisen kirjaston ovea. Löysin sen. Oven takana oli vain tyhjää raunioita, mutta kun astui sisää, kaikki meni yhtäkkiä mustaksi ja sitten esiinilmestyi kirjaston käytävät. Joku vanhempi oli heillä mukana, joka käski Ronin langettaa loitsu salaiselle ovelle. Jokin mikä pitäisi muita poissa. Tässä kohtaa tuli lista esimerkkejä, kuten että jästit karttaa tai ovesta astuminen tuntuu kuin pitkien portaiden kapuamiselta. Sitten maisema vaihtui samalla, kun keskustelimme miksi rakennetaan korkeita portaita? Sitten olimme taas ystäväni kanssa kapuamassa kukkulalla katselemassa taloja. Päädyimme siihen tulokseen, että portaita korkeita portaita rakennetaan siksi, että harvempi haluaa kiivetä niitä, ja juuri se tekee siitä arvokkaampaa, mitä huipulla onkaan. Kun olimme päässeet jälleen ylös, minulle iski kauhea korkeanpaikan kammo. Keskustelimme siitä mitä kautta pääsisi parhaiten alas ja lähdimme laskeutumaan. Sanoin että olen saanut demonin uneeni. Alaslaskeutuminen oli tälläkertaa hankalaa, sillä rinne oli muuttunut pystysuoraksi. Pääsimme tasanteelle, josta ajattelin hypätä alas. Kaverini oli huolissaan minusta "älä hyppää". Sanoin että mehän voisimme käyttää vaikka lentoloitsua. Kaveristani se ei ollut hauskaa. Sanoin hänelle, että oikeastaan on ihan sama mitä teemme sillä tämähän on vain unta. Kieleke oli kuin jonkun painajaismaisen rakennuksen parveke ilman kaiteita. Tein jonkin eleen, niinkuin vapauttaakseni itseni unesta. Sitten meni tosi randomiksi. Olimme päässeet ovesta sisään ja kaverini oli siellä suojassa. Ovi oli auki ja siellä ulkopuolella oli arkkidemoni lohikäärme. Yritin vakuutella kaverilleni ettei hätää, minkä jälkeen pärähti soimaan hyvin tarttuva biisi mordorista, pyhästä maasta ja kuinka joku random posse kävi sen vallottamassa. Sitten heräsin.

Erityisen jännittävää minusta tässä on se, että ensimmäistä kertaa unessani yritä selittää jollekkin toiselle, että tämä on unta, ja tämä toinen ei meinaa uskoa asiaa. En tiedä oikeen kuka kaverini oli: sami, hanna-kaisa, joku muu, vaihteleva, sekotus? Ehkä unissa asuu demoni ;)

Olimme tutkimusretkikunnan kanssa jollain hiekkarannalla tutkimassa rannan vesistöä. Monet kahlasivat. Sitten vedestä ilmestyi lonkeroita, joista yksi kietoutui erään naisen ympärille ja nosti ilmaan. Vedessä oli valva mustekalamainen olento. Se nousi vedestä lentoon ja kierteli siinä ilmassa. Se oli maailman luoja, joka puhui suoraan mieleen. Se lisääntyi muiden lajien kautta saattamalle ne raskaaksi, kunhan ne olivat sopivan kokeisia synnyttämään pieniä mustekaloja. Se palautti naisen ennen kuin palasi syvyyksiin...

Seuraavassa kohtauksessa olimme takaisin kotimaassa. Joissain juhlissa, joissa oli tärkeitä ihmisiä. Yritimme kertoa ihmisille havainnoistamme ja saada heidät tulemaan katsomaan taltioimaamme materiaalia. Videokuvaa valtavasta mustekalasta... joka lensi! Sitten yhen toisen miehen kanssa vikittelimme tutkimusretkikunnan johtajan vaimoa, joka ei voinut enää vastustaa niin sovittiin yöksi tapaaminen, että saadaa asia hoidettua pois alta.

Luin sosiologiaa ja siitä tuli mieleen kun kaikki missit sun muut ehdottelee hirttoköysien jakamista narkkareille ja yliopistojen yksityistämistä, niin tajuaakohan ihmiset mihin meiän pohjoismainen hyvinvointivaltio perustuu.

Hyvinvointivaltion idea on siinä, että valtio pitää huolen kansalaistensa sosiaalisista oloista. Tämä perustuu uskoon siitä, että sosiaaliset ongelmat ja yksilölliset epäonnistumiset johtuvat osittain yhteiskunnan vaikutuksesta, eikä omasta syystä, ja siksi yhteiskunnan pitää osallistua niiden ongelmien ratkomiseen. Ensimmäisenä yhteiskunnan vaikutuksesta tuli mieleen lama. Tietyin väliajoin toistuva lama kuuluu kiinteänä osana kapitalistiseen talousjärjestelmään, eikä sen tulemista kukaan yksittäinen ihminen voi oikeastaan estää. Sen seurauksena monia ihmisiä irtisanotaan väkisinkin, siis täysin ilmaa omaa syytä. Ilman sosiaaliturvaa syntyisi super lamoja kun kysyntä romahtaisi entisestään kun oikeen kellään ei olisi varaa kuluttaa. Julkisen sektorin on tarkoitus tasoittaa eroja ja lieventään laman vaikutusta niin, että useammilla säilyisi vakaa ostovoima.

Hyvinvointivaltioista on myös erilaisia malleja. USA:ssa malli perustuu yksityisiin vakuutuksiin. Valtion vaikutus vedetään minimiin ja keskitetään lähinnä tarvehankintaan. Puutteita paikataan hyväntekeväisyydellä. Saksan ja itävallan mallissa sosiaaliturva on sidottu työsuhteisiin ja niihin liittyviin yksityisiin vakuutuksiin niin, että mitä enemmän maksaa sitä parempi turva. Tulonsiirroilla voidaan paikata puutteita. Pohjoismainen hyvinvointivaltio puolestaan perustuu universaaliuden aatteelle, että sosiaaliturva kuuluu kaikille. Toki eri mallit eivät ole täysin puhtaasti näitä.

Kouliikunta on keino taistella ylipainoisuutta vastaan. Koululiikunnan tehtävänä on saada lapset ja nuoret innostumaan liikunnasta sekä tutustuttamaan eri lajeihin, joista voisi löytyä se oma liikuntajuttu.

Koululiikunta on epäonnistunut. Se kannustaa niitä liikkumaan, jotka liikkuvat jo muutenkin ja vieroittaa niitä, jotka liikuntaa tarvitsisivat. Monelta löytyy varmasti painajaiskokemuksia siitä, kuinka salibandy harrastajat lesottavat liikunta tunneilla ja se kaikista huonoin, joka todella tarvitsisi innostusta liikuntaan valitaan viimeisenä joukkueeseen. Ei sillon paljoa jaksa kiinnostaa! Porukka jakaantuu: harrastajat juoksevat pallonperässä ja muut syrjäytyvät nurkkaan hengaamaan.

Mielestäni tässä suurin ongelma löytyy ryhmähengessä. Tässä kohtaa näkisin parhaimpana ratkaisuna lähteä hajottamaan porukkaa. Koululiikunta voisi olla vapaamuotoisempaa. Koululaiset saisivat ihannetapauksessa tutustua liikuntaharrastukseen hyvässä porukassa tai vanhempien seurassa. Voitaisiin esimerkiksi tarjota jonkinlainen liikuntaharraste-merkki, joka pitäisi suorittaa lukuvuoden aikana. Harrastemerkkien ideana on siis yleensä, että pitää suorittaa tietty määrä tehtäviä, mikä tässä voisi olla lista eri liikuntaharrastus käynneistä. Tässä kohtaa kysymykseksi nousee pitäisikö merkin vaatia erilaisia liikuntaharrastus käyntejä vai voisivatko liikunnan harrastajat suorittaa merkin omalla harrastuksellaan. Tässä voitaisiin myös miettiä sellaista, että etsittäisiin yhteistyökumppaneita erilaisilta liikunnantarjoajilta, ja voitaisiin esimerkiksi tarjota tietynlainen liikuntaseteli, jolla aikuinen pääsisi lapsen kanssa puoleen hintaan, ja lapsi ilmaiseksi. Voisi olla kohtuullista tarjota vanhemmille enemmän vastuuta ja kannustusta viedä lastaan liikkumaan. Kuitenkin edelleen koulu voisi tarjota liikuntakäyntejä myös koulun puolesta. Ideana olisi, että vanhemmat voisivat joko itse järjestää lastensa liikuntaharrasteet, tai koulu järjestäisi liikuntamahdollisuudet enemmän retkityyppisesti. Tavoitteena olisi saavuttaa pienemmät ryhmäkoot näille retkille, joille osallistuisivat ne, jotka eivät syystä tai toisesta pysty tai halua suorittaa liikuntaa omatoimisesti.

Uudistusideoissa tulee kysymykseksi aina myös tahdon lisäksi kustannukset. Nykyinen järjestelmä onkin varmasti taloudellinen. Jottei uudistuksen kustannukset paisuisi tässä pitää miettiä sitä, saisiko yrityksiä tai yhdistyksiä yhteistyökumppaneiksi neuvoteltua parempia sopimuksia, sekä mikä voisi olla vanhempien panos. Vähävaraiset vanhemmat voisivat esimerkiksi saada tukea sosiaalitoimelta.

Jotain pitäisi muuttaa. Kutsun teidät kaikki mukaan ideoimaan parempaa koululiikuntaa!

Ihmisten elinikä nousee kokoajan. Sekä sairaat, että toimintakykyiset elinvuodet lisääntyvät. Silti eläkeikää ei saada nostettua, joten eliniän lisääntyminen menee puhtaasti eläkeläisten eliniän pidentämiseen. Samalla työuria koitetaan epätoivoisesti pidentää lyhentämällä opiskeluaikoja, eli tarkoituksena lyhentää ihmisten opiskeluun käyttämää elinikää ja siirtää sitä työuriin. Kuulostaako hassulta?

Syy tähän käytäntöön löytyy yksinkertaisesti siitä, että iso osa suomen väestöstä on ihmisiä, jotka lähestyvät eläkeikää. Lisäksi vanhukset ovat aktiivisia äänestämään, kun ei ole muutakaan tekemistä. Nuoria on vähän ja nuorilla on paljon muita intressejä, jotka menevät valitettavan usein äänestyksen ohi. Nuoret ovat tässä valitettavan alivoimaisessa asemassa, eikä fiksuja päätöksiä aina saada tehtyä.

Mitä nykyisellä politiikalla saavutetaan? Fiksumpia opiskelijoita? Eläkeläisiä, joilla on enemmän elinvuosia matkustella? Sinä päätät, mikä on tulevaisuus.

http://yle.fi/uutiset/suomalaisten_elinian_odote_kasvaa_vuosi_vuodelta/5911968

http://www.stat.fi/tup/vl2010/vaelak_findi_vaik.html

http://www.syl.fi/2012/05/18/opintoaikoja-lyhentamaan-kuumia-kivia-vai-not/

"SIRPA PIIRA | 15.5.2012 09:34
Miksi monet uskovaiset väittävät avioliiton kuuluvan vain miehelle ja naiselle, vaikkei avioliitolla ja avio-sanalla ole mitään tekemistä kirkon kanssa. Raamattu ei tunne avioliittoa lainkaan, vaan antaa ymmärtää luomiskertomuksessa, että mies ja nainen luotiin pariksi jatkamaan sukua, mutta avioliitosta Raamatun alussa ei mainita mitään.

Raamatussa nainen oli miehen omaisuutta ja hän tuli arvoasteikossa karjan jälkeen eli naisella ei ollut käytännössä mitään arvoa, miksi siis hänet olisi asetettu miehen rinnalle aviopuolisoksi korkeaan asemaan, kun hänellä ei ollut mitään muuta arvoa kuin olla jälkeläisten tuottaja.

Vanhan Testamentin puolella ei lue missään kohtaa, että mies ja nainen olisi vihitty avioliittoon eli papin suorittamaa vihkimistä ja avioliittoa ei tunnettu.

Varhaiskristillisellä ajalla v. 30-325 ei tunnettu myöskään kirkollista vihkimistä papin suorittamana ja parin yhteenmeno oli yksityisasia, eikä tuolloin ollut hääseremonioita ja avioliitossa uskonnollista taustaa. Miehet keskenään tai naiset keskenään saivat solmia avioliittoja, kunnes keisari Konstantinus Suuri laillisti kristinuskon ja hänen poikansa kristityt keisarit Konstantius II ja Constans asettivat lain vuonna 342 Roomassa, jonka mukaan samaa sukupuolta olevat avioliitot olivat kiellettyjä kuolemanrangaistuksen uhalla.

Kirkko vihki miespareja ystävyysliittoon vielä 1 000-luvulla mutta 1 300-luvulla se alkoi suhtautua kielteisesti homoseksuaalisuuteen.

Kristityt vihkivät oletettavasti Vähä-Aasiassa kristittyjä homoja, koska siitä on viitteitä 300-luvulla. Tuohon aikaan kulttuurillisesti homous oli kreikkalaisille ja roomalaisille aivan luonnollinen asia. Kirkko vihki miespareja ystävyysliittoon vielä 1 000-luvulla mutta 1 300-luvulla se alkoi suhtautua kielteisesti homoseksuaalisuuteen.

Käytännössä voitaneen olettaa, että homoliitot lakkasivat vasta, kun kirkon hallinto pystyi takaamaan hallitsevan keskusjohtoisen doktriinin noudattamisen, eli vasta kun kirjapainotaito levisi 1 500-luvulla. Tunnetaan useita kristittyjen homoavioliittoja alkuseurakunnissa, ja avioliitot olivat hyvin yleisiä.

Mitä itse avio-sanaan tulee, niin avioliitto ei ole alunpitäen ollut lainkaan kirkon sanastoon kuuluva sana, eikä sillä ole ollut kirkollista merkitystä ennen kuin kirkko sai vihkioikeudet valtiolta. Suomen kielessä sana avioliitto on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1 605.

Avioliitolla on juridinen alkuperä, eikä uskonnollinen, ja sillä on haluttu taata leskelle ja perillisille toimeentulo perheen pään ja elättäjän kuoltua. On arveltu, että avio sanana tarkoitti lakia tai normia, koska avioliitolla haluttiin taata myös naiselle laillisia oikeuksia. Joidenkin mielestä avio sanana olisi johdos samasta ava, josta on muodostettu verbi avata. Tämän selityksen mukaan avioliitto olisi siis avoin, julkinen liitto, eikä että avioliitto sanana merkitsisi lasten siittämistä aviovuoteessa ja lisääntymistä. Avio tarkoittaa kahden ihmisen liittoa olivatpa nämä samaa tai eri sukupuolta.

Mikael Agricola kehitti suomen kieleen sanat aviomies, aviovaimo, aviovuode ja aviolapsi. Näitä sanoja ei siis ollut suomen kielessä ennen 1500 -lukua ja Agricolaa, eikä Raamattu tunne avioliittoa. Raamatun aikaan naisella ei ollut mitään oikeuksia ja hän oli miehen omaisuutta tuli arvoasteikossa karjan jälkeen. Mies otti hänet ainoastaan perheeseensä ja saattoi hyälätä ilman mitään muodollisuuksia. Avioliittoja ne eivät olleet.

Suomen kuuluessa Ruotsin valtakuntaan vuoden 1734 laki määräsi avioliiton päättämisen kirkollisella vihkimisellä pakolliseksi. Aikaisemmin se oli ollut Suomessakin yksityinen, rituaalinen toimitus.

Vuodesta 1917 lähtien on Suomessa ollut toisena vaihtoehtona siviilivihkiminen, jonka toimittaa maallinen viranomainen. Siviilivihkiminen on useissa maissa ainoa oikeudellisesti tunnustettu avioliiton päättämismuoto. Itsenäisessä Suomessa annettiin avioliittolaki 1929, ja se astui voimaan 1930. Viimeksi sitä muutettiin vuonna1987.

Näin ollen mies voi mennä miehen kanssa avioliittoon tai nainen mennä naisen kanssa avioliittoon, koska sana avio tarkoittaa normia tai lakia, eikä sillä ole alun pitäen mitään tekemistä kirkon kanssa tai lisääntymisen kanssa.

Olisi siis huomattava, että Raamatun aikaan ihmiset elivät avoliitossa, eikä avioliitto sanaa löydy Raamatun alkuperäisteksteistä, vaan avioliitto sanat on lisätty sinne vasta 300-luvun jälkeen muokattaessa ja kirjoitettaessa uudelleen Raamatun tekstejä, jotka ovat tänä päivänä täysin muuta, mitä alkuperäistekstit olivat ja mitä niiden tarkoitus oli.

Raamattu ei kerro kuin yhden juutalaissuvun tarinan, jonka kantaisä jumala Jahve eli Jahve niminen jumala arvonimen omannut kuningas oli. Vanhoissa kirjoituksissa Jahvella oli myös Ashera niminen vaimo aivan Raamatun alkulehdillä, jolle tämä toteaa monikkomuodossa luokaamme ja tehkäämme."

"FABIAN NIEMITZ | 15.5.2012 16:44
Avioliitto ei ole kristitty keksintö. Itse asiassa Jeesuksen opetusten mukaisesti, jokaisen tulisi jättää perheensä ja seurata häntä. Perhekäsite ja avioliitto otettiin osaksi kristinuskoa kun huomattiin, ettei Jeesus palannutkaan, maailmanloppu lykkääntyi määrittelemättömäksi ajaksi ja jostain oli pakko saada yhteiskuntajärjestystä tukevia uskonkappaleita.

Näin ollen jokaisella uskontokunnalla ja uskontoihin kuulumattomilla on tasa-arvoinen oikeus solmia avioliitto toisen täysivaltaisen ihmisen kanssa. Kristityt voivat jatkossakin päättää vihkiä vain heidän maailmankatsomukseensa sopivat rakastavaiset ja meillä muilla on oikeus vihkiytyä omaan maailmankatsomukseemme sopivan seremonian keinoin.

Kertauksena:
1) avioliitto ei ole kristitty keksintö eikä kirkolla tai kristityillä ole määrittelyoikeutta siihen mikä on avioliitto ja kuka sen saa solmia.
2) avioliiton määrittelee Suomen laki (ei raamattu tai kirkko eikä varsinkaan kukaan yksittäinen kristitty tai ryhmä kristittyjä)
3) nykyinen avioliitto laki on lisäksi perustuslain kuudennen pykälän vastainen (ns. tasa-arvopykälä). Näin ollen avioliittolaki on syytä muuttaa tai tasa-arvopykälään on lisättävänä syrjinnän olevan sallittua seksuaalisen suuntautumisen osalta (käsi ylös kuinka moni kristitty uskaltaa myöntää haluavansa tätä).
4) tutkimustulokset jenkeistä osoittavat, että homoparien lapset voivat paremmin (tämä tosin johtuu vain siitä, että kyseiset parit käyvät läpi rankemman valikointiprosessin ja edustavat näin "vanhemmista parhaita" http://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_adoption#References (täältä referenssilistan tutkimukset ovat hyvä paikka aloittaa itsensä sivistäminen)"

https://www.avoinministerio.fi/ideat/124-tasa-arvoinen-avioliittolaki

1. Luku eli mihin tietoon, millaisiin arvoihin tämä kirjoitus pohjaa

Tieteellinen tutkimusmenetelmä on pätevä tiedonhankinnan väline.

Lähtökohtaisesti jokaisen yksilön vapaus on arvokasta, ja sitä vapautta rajoittavia keinoja tulee käyttää aina vain tarkoin harkitusti.

Huumekauppa on tärkeä tulonlähde järjestäytyneelle rikollisuudelle, ja se tulee lukea yhdeksi huumeiden ongelmaksi. Rikollisten elintason sijaan, laillisista huumeista saatuja verotuloja voitaisiin käyttää esimerkiksi päihdevalistukseen, katkaisuhoitoon ja terveydenhuoltoon.

Huumeiden käyttäjä ei ole sama asia kuin huumeongelmainen. Eihän alkoholin juontikaan tee itsessään ketään alkoholistiksi. Siihen tulee liittyä aina jokin ongelmakäyttäytyminen, kuten se että päihde hallitsee ihmistä, eikä ihminen päihdettä.

Tieteellinen huumeiden haitallisuustutkimus osoittaa huumeiden todellisen vaikutuksen paremmin kuin mututuntuma. Ohessa taulukko huumeiden vertailusta ja kriminalisointi luokituksista: http://www.bestsyndication.net/images_com/2007/03-March/23/032307_harm_chart.jpg vertailukriteereinä on käytetty riippuvuuden syntymistä, fyysistä ja sosiaalista vahinkoa.

2. Luku eli lääkkeiden ja huumeiden pakollinen erottelu

Lääkkeet ja huumeet ovat hyvin samankaltaisia, sillä molemmilla on tarkoituksena vaikuttaa ihmiseen fysiikkaan tai psyykeen. Raja voidaan asettaa siihen, että lääkkeen tarkoitus on palauttaa ihminen luonnolliseen tilaan, kun huumeen tarkoitus on tuottaa nautintoa. Näin lääkettä voidaan käyttää huumeena ja huumetta lääkkeenä, riippuen käyttötarkoituksesta. Nykyisellään huumausaineena kielletyt aineet, on vapautettava lääketieteelliseen tutkimukseen ja käyttöön, jolloin ne lääketieteellisessä käytössä kuuluisivat lääkelainsäädännön piiriin.

3. Luku eli huumausainepolitiikan rationalisointi

Huumausainepolitiikan tulee perustua tutkittuun tietoon ja rationaalisuuteen. Päihteiden yhteiskunnallinen vaikutus tulee tutkia, ja asettaa verolle sen mukaan. Eli mitä suurempi haitta, sitä suurempi vero. Jos jotkin päihteet havaitaan erityisen vahingollisiksi, ne voidaan sillä perusteella kieltää.

Nykyisellään sallittuja aineita ovat tupakka ja alkoholi. Silloin loogisesti myös näitä päihteitä vähemmän haitalliset huumeet tulee tehdä sallituksi. Päihteiden jakeluun sovelletaan alkoholi- ja tupakkalainsäädännön henkeä eli niitä saa ostaa vain täysi-ikäinen henkilö. Päihteitä saa myydä vain myyntiluvan hakeneet ja saaneet liikkeet. Väärinkäytöksiä valvotaan.

Mitä mieltä sinä olet? Keskustelen mielelläni kanssasi aiheesta :)

Kirjoittaja taistelee oikeudenmukaisemman ja paremman maailman puolesta. Kirjoittaja ei itse käytä juuri päihteitä, paitsi ehkä kola juomia.

PS: uusi brittitutkimus alkoholi vaarallisin päihden kun käyttäjälle koituvien haittojen lisäksi lasketaan muille koituvat haitat http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Brittitutkimus+Viina+on+vaarallisin+p%C3%A4ihde/1135261337367 uusi päihteiden vaarallisuus tilasto http://media.economist.com/sites/default/files/20101106_WOC504_0.gif
PPS. Toinen taulukko riippuvuudesta ja fyysisestä vahingosta http://www.drugs-forum.com/photopost/data/641/Nutt_D_King.png



http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/49495-kova-huumevaite-ekstaasi-%E2%80%9Dyhta-vaarallista-kuin-ratsastus%E2%80%9D

Kun sanotaan, että Jumala on tie onneen, niin miksi ihmiset on kuitenki uskosta riippumatta yhtä kurjia tai yhtä onnellisia? Sitä kuulee vaan tarinoita tyypeistä joiden elämä oli tosi kurjaa, mutta sitten kun he tulivat uskoon, heidän elämistään tuli ihan normi kurjia/onnellisia. Mutta entäs ne joiden elämä oli tosi kurjaa, mut sit se parani ilman uskoontulemistakin? Niistä uskovaiset ei myyntipuheissaan puhu. Voisko olla, et se uskoontulo on ollu vaan sellanen joku stepping stone, mistä ne ihmiset on saanu hetkeks sitä voimaa laittaa asiansa järjestykseen. Koska siitä et ihminen rupee saamaan asioita kuntoon tulee ihmisen voimautuminen ja sellanen positiivinen kierre. Kurjuuteen kun liittyy aina oikeestaan sellanen kurjuuden kierre. Missä sit on suurin haaste siinä, et siitä kierteestä pääsis pois. Et ehkä uskoontulo itsessään on ollu vaan niin voimauttava kokemus, eikä se liitykkään Jumalaan mitenkään.

Tuntuu, että Jumala ja onnellisuus ei kuljekkaan käsikädessä. Itse keksin tähän kaks mahollista selitystä: 1. Jumalaa ei ole 2. Jumala rakastaa kaikkia yhtäpaljon riippumatta uskosta.

Miten sinä uskot?