Kuvat toistuvat tutkijan kännykästä tiede-dokumentin ja internetin läpi läppäriini niin hyvin, että taustalla näkyy levittelevän suuria käsiään, suuri levä, pinta tummana. Kun tarkennan kuvan 25 vuotta vanhalla ohjelmalla, joka tuli tupakka-askin kokoisen, pierun verran maksaneen kiinalaisen? kameran mukana. Kuollut, varsinkin jos nuo harmaana näkyvät saaret ovat sen "käsien" päitä, eikä noita leviä noin suurina eläkään enää, en tiedä elääkö noin hämähäkkimäisiäkään enää. (Mustia hämähäkkimäisiä sanotaan sieniksi)
yksiköt saattavat olla sen levä-"hämiksen" käsiä, mutta ovat hieman hämmentäviä ja outoja muodoiltaan. Aivan kuin ne olisivat moniin erilaisiin tarkoituksiin tehty, ne kätöset. Ikäänkuin oikea käsi tuhoaisi sitä, mitä vasen käsi on rakentanut. (Ikäänkuin se tilanne elokuvassa Terminaattori III, kun kone oli ohjelmoitu 2 ristiriidassa keskenään olevalla käskyllä, ja se pysähtyi. Ehkä kaikki pysähtyi, samasta syystä, maapallolla? :) Avaruudessa yhtä sinistä kättä käytetään hyvin suuren liman ampumiseen kohteeseen, korjaava, sulattava tai pyydystyslima, en tiedä. Se on kuin kone, ihmeellinen kone. Keskellä on pieni pää. Laitan kuvan, jos voisin laittaa. Uusin kuva, jonka tein, koskee saman asetelman hassuja yksityiskohdan mielikuvitus-tapahtumia.
(Eräässä Mars-kuvassa, mustavalkeat Mars-kuvani aivan ensimmäisten blogikuvieni joukossa, on tuota vihreää "sarvi-"/"amme-" -saarta muistuttava, mutta (korkeintaan metrin pituinen ehkä?) "amme"/"ruuhi" ... samassa Mars-lähi-maisemassa rötköttää maassa kuin pehmeä hauki, jonka toisessa päässä on 2 osan "tarttuma-rukkanen". Tuo vihreä "saari" ... se on kiinni maassa ehkä 2 osan sellaisella tarttumarukkasella ? Samanlaisia asioita samoissa kuvissa.Yhteenlaskettuna edelliset: hämähäkkimäinen levä tai sieni ampuu vasemmasta raajastaan saaren, joka on kuin sarvimainen amme. Se kiinnittää sen rukkasmaisella päällä pohjaan tai ehkä limajuureen. Peittelee päällyksen 1/2 saaren kokoisilla kuplilla joita tulee muista raajoista, niin että rikkihapot vaan sihisevät. Kun on valmis, irtoaa vasen käsi sarvesta, ja oikea käsi rikkoo sarven pohjassa tai limajuuressa kiinni olevan kärjen. En tiedä, loiko emo saaren kokoisen, sen päällä makaavan äyriäisen, vai uiko maljan päälle viimeksi mainittu, vai oliko maljassa pieniä jälkeläisiä, tai että olisiko koko malja tai saari sitten kellunut ja seilannut meriä. Toinen punalevä aivan muualla kasvatti ammeita ympärilleen saariksi. Ei eteensä, vaan sivuille. Se oli kehittyneempi, uudempi ja pienempi, ja ammeet pursuivat selkärankaisia muistuttavia alkuja. Tämä tässä on tehnyt"Mars-mallisen" ammeen. Marsissa sellaisen lähistöllä oli "tulppaanimaisia varrellisia simpukoita". Summataan taas: saan hanhenkaulamaisen olennon, jonka äiti, jos on levämäinen, niin äiti on silloin 2-päisen eläinjuuren toinen pää, se leväpää.Toinen pää olisi niinkuin kasvilla, juurena.
________________________________
P.S. Alla näkyvässä on vielä tutkailtavaa. Ehkä jotkut tiedemiehet tunnistavat nuo eräät leveät "pihdit" ... minä en oikein, mutta näyttävät hieman tutuilta. Mietin, että jos ympäriltä lätkittiin laattoja tuohon, niin onko siinä sama kuin myöhemmissä pienemmissä yhdyskunnissa, että massa tietää mikä sen pitää juuri siinä kohdassa olla. Miten se edes olisi mahdollista, että tietäisi, lättykasassa?! Yhdyskuntamassassa palaset maagisesti asettuvat kohdalleen. Näen kuvassa yläviistosta samaa kuin Uuden Seelannin vuorissa näkyi sivusta: Vuoren päällä makasi valtava äyriäinen, silmistä roikkuvine äyriäisläppineen. Ihankuin 1 olisi tehnyt pyöreällä kitalaen lätkällään reikiä tuohon... mitäs se se on? Viittaa syömiseen, mutta toiset sitten ovat rakentaneet viimeiseen asti, eivätkä rei'ittäneet. Ja yht'äkkiä kaikki on pysäytys-kuvaa vain. Ehkä oikeasti tuli jokin katastrofi hyvin nopeasti... Miksi rakentavien lättyjen reunoissa on polttavaa happoa? En ihan vähällä suostu uskomaan syömisestä olevan kysymys. Ehkä rakentajallekin tulee nälkä, ennen massakuolemaa? Siinä on mielestäni radiolaria-sarvi, jota täytettiin ympäriltä ... niveljalkaisen rakentamiseksi ... lopulta se meni pienempinä versioina niin, että jotkut rakennetut, pienet, niinkuin 1cm tai alle? olivat kuin se tikkujalkainen "käpyolento", jolla on kuin ihmisen naama ja viitta. Noita saaria, varsinkin noita vedenalaisia, pitäisi tutkia ja kuvata, jotta saisi selville, että minkälaisia kaikkia eliöitä ne muistuttavat. Ja että mitä sitä oikein puuhattiin niine kitalaesta lennähtävine lätkineen ja muineen.
Ai niin tämä piti vielä sanoa: tuossa kun olisi sellainen asetelma, että veden alta käsin lennätetään rakennus- ja geeni-materiaalia maapläntin päälle, joka on hanhenkaulaa muistuttava suuri sarvi, niin: Grönlannin jokien (jokien, limajokien, vuonojen, whatever) rannoilla lötköttää kuin litteitä hanhenkauloja, lötkötti, ja vedestä käsin kurkittiin ylös maan päälle ja viskeltiin niiden päälle jotain vappuhuiskia muistuttavia asioita, jotka jäivät kohteeseensa. Tai siltä se ainakin näyttää, että sellaisia eli siinä ja niin tapahtui. (Himalajalla oli myös sellaisia outoja hanhenkaulaa muistuttavia litteitä mailoja... siitä tulee mieleen, että sellaisen pullukan mailan voi pakata mutkalle kiekkoon, ja silloin kapeassa päässä oli yorgian karvanenä" ... palasia on, ja olen käyttänyt niitä parhaani mukaan eliökartassani. Vaaditaan parempi kartta ja aikarenkaita, jos meinaa ängetä cenote-kaivo -mantereen tekijät karttaan.
Matelijamaisia, jotka rakensivat "leguaani-merietanan". (Siinä on jotain mantereita ja saaria tms) Tämä on tosi jännä. Ei tällä kertaa jordgubbe-rotifer-matoja, vaan käärmemäisiä. Luotu "manner"/saari koostuu cenoten sisäseinissä metrien kokoisista otuksista, mielestäni. Näyttävät chi-hua-hua -naamaisilta leviltä ja lepakoilta, kaloilta, ja ties miltä. Hönkäiltyjen näkymättömien lehtien (on niillä paksuutta) reunat sulattivat isojen kaivojen rivit ? Punalevän happoa? Jos ei syövyttänyt, niin miten reiät sitten tulivat? Ne laittoivat samalla perimänsä sinne. Jälkeläinen on ikäänkuin kiinni jossain jatkumossa, mitä ne ovat jotain radiolaria-sienijuuri-jatkumoita. Jossain vaiheessa maasta päästiin irti. Se mitä nuo tekevät yhteistuumin, sitä tapahtuu avaruudessakin, kohteissa joita sanotaan galakseiksi. Tai en nyt muista, että puhalletaanko avaruuden suurissa mittakaavoissa lehtiä, vaan ainakin siellä on niskaan kiinnittymistä. Tämä eroaa siten, että puhaltaa limalätyn sisältään, eikä itse yhdy siihen yhteis-luomukseen.
Otus koostuu otuksista. Poriferamainen massa on "saari-merietanalla".Ne ovat melkein päinvastaisia kuin me: oudot möhkäleet koostuvat pikku-ukoista. Me koostumme oudoista möhkäleistä, ja olemme isompia ukkoja.
Isompiakin reikiä tuossa saaressa, eikä vain kaivoja. Se on kuin leguaani-karhukais-merietana, kiinni jossain sienijatkumossa. Puhaltajat näyttävät jopa selkärankaisilta, eivätkä meritupilta.
Muistutan, että Alpeilla kulkee jossain luolien suulla lammikon reunalla jatkumo, jossa on paketeissa peräkkäin sienijuurimaisesti "kanoja ja siilejä", yhden paketin päällys-läpät ovat kuin joidenkin oikosarvien "päätyläpät". Kiveä lienee nykyään.