Otus on sukua bakteereille, ekskavaateille, huokoseläimelle, jättimäisille muinaisille suurisuu-kaloille, punalevälle, tursaalle ja paperivene-tursaalle.
F I S H - - KALOJEN (ym. niille läheisten) SUKUPUU
Revealing line of noses... En tiedä, onko toukiksi muuttuneella emolla ollut muitakin lisääntymistapoja, niinkuin vaikka tuollainen (toukkakotelon eli ammoniitin?) valmistus porukalla. Mielestäni Alpit tai niiden päällykset on tehty vähän samaan tapaan, kuin NÄYTTÄÄ ammoniitin kuori tehdyn: lujat sienirivit lähetetään kahdelta (neljältä) puolelta kohtaamaan huipulla. Tämä on "vähän" sekavaa ... Kuutamossa tahdoin, sulle kirjoittaa, mutta minkä mahdoin, työ on hankalaa. Kun ei kynää mulla, eikä kynttilää. Voinko toimeen tulla, kirjeenvaihto jää. Onhan tuossa paperiakin. Kerias = kynttilä.
Vasemman yläkulman mikrobin, ekskavaatin, vahvistettu "balettitossu" vahvistaa otuksen olevan oikealla paikallaan, paperiveneen lähellä, ja päinvastoin.
Kuva on 24 % koko tekemästäni uudesta elämän sukupuusta, ainakin pinta-ala -laskulla (seassa vuorten nimiä), kun töhrökset mitataan viivoittimella paperilta. :) Eliöiden lukumäärä-laskulla tämä on samaten 24% kokonaisuudesta, kun pöytäliinalle ripotellut irtonaiset paperinpalat lasketaan. Olen järjestänyt 14 millimetrin paperilappuja puoli vuotta.
Ennen uiskennelleen "kala-bakteerin" (ehkä puoli-metrinen lihakönttimäinen bakteeri, jolla oli pyrstö ja ehkä muitakin eviä) minä kuvittelen nähneeni Ylen viime talvena tai keväänä julkaisemassa / julkaisemissa rantakuvissa. Artikkeli kertoi ehkä jotain matkailuun liittyvää, että joku mies, ehkä jonkin kunnan johtaja? iloisena uskoi sitä ja tätä. Muistelen. Siinä näkyi rantakiviä, ja jonkin lahden yli näkyi metsikköä. En tiedä, millä hakusanoilla sitä artikkelia pitäisi hakea, ja niinpä en löydä niiden kivien kuvia. Toinen kuva sellaisesta oli siellä luolakuvassa, otin sen tuohon, mutta pienensin, oli niin epäselvä, että on lähes yhtä tyhjän kanssa. Uskon, että sellainen uija on ollut olemassa, vaikka siitä on vain 2 epämääräistä havaintoa minulla, ne Suomesta. Järjestys antaa paikan sellaiselle olennolle. Tiedekin kyllä kertoo uivista pyrstöllisistä "lihakönteistä", vähän kuin majava-piisami -häntäisistä taskumateista, sanoivatkohan jopa että suuria. Itseasiassa tuon kuvan valashain näköisiä, täsmälleen. Lienevät jotakuinkin samoja. Minusta suomalainen olisi säkin näköinen, säkin, jonka suu on sidottu, ja jossa on ohjusmaisen vauhdikkaan näköisiä eviä. :)
Nyt tiedän, mistä ne "vinot sammalen silmät" ainakin ovat voineet aikanaan tulla. Kun menee dna-mainen iso varhaisen elämän kaksoiskierre ... kun lanka saavuttaa pesän leveimmän kohdan, se jatkaa pienen pätkän vielä matkaa, tekee siihen kulman. Sen jälkeen se katkeaa, tai lepää ja jatkaa putken sisältä uudella langalla pihdin kiinni. Kierteen pari menee aivan kuin toiseen suuntaan, ja sen tekemä putken kulman jälkeinen pää on pesän toisessa päässä. Sellainen 180 asteen vino peilaus. Jos pesän sisältö = 2 mahat vastakkain nukkuvaa karhukaista tai hepokattia, ja niiden pääpuoli on samaan suuntaan, tulee toisesta toisenlainen kuin toisesta. Putken pään kohdalla saattaisi olla otuksen lisääntymiselimet. Siten ne olisivat samoin, kuin pienillä Artemia-äyriäisillä: koiraalla pääpuolessa, ja naaraalla peräpäässä.
En tiedä, onko kukaan muu "täys-lettu", mutta anomalocarikset kai ainakin olivat. Sitten kun otukset risteytyivät keskenään, niin ne rakenteethan ovat sekoittuneet.
Hmm... Leppävirran vinoneliön muotoisissa saarissa on sellaiset kulman sisältävät putket reunoina, mutta kulman suut osoittavat SAMAAN SUUNTAAN ! Noh, ehkä tässä on enemmän järkeä. Että symmetrisesti etenee 2 lankaa samaan suuntaan. Mutta entä jos joutuukin vierekkäin vallan eri parit... nyt minä muistan, että jossain valui alas pareja, ja ne eivät kaikki pysyneet oman parinsa seurassa.
_____________________________________________________
Tämä 1/2 lettua ja 1 koko lettu -idea alla olevassa kuvassa (keksin pari tuntia sitten) perustuu siihen faktaan, että karhukaisilla ja Tetrigidae -hyönteisillä on panssari, jonka sivussa on alhaalla holvikaari. (Jos mureenan esi-isä on kuvassa, niin sillä olisi pitänyt olla muinoin toisessa kyljessä moisen kokonaisen pyöreän aukon jäänteet, samaten kuin kampelalla ja rauskulla selässään tai vatsassaan, tai ehkä häipyneet...). Eli kuvan karjalanpiirakka-lettu olisi karhukais-kaksoset. Toinen mureenan maha, ja toinen mureenan selkä. Ja me vain puolikas, karhukais-pahanen. Mutta kas, saahan tälläkin hyvin selkärangan kun joku porukasta fuusioituu tuon kanssa > https://images.wisegeek.com/floating-marine-algae.jpg
Se on tainnut saada joltakin selkärangan, näyttää ihan siltä.
I meant structure, not "stuckture".
(Niitä anomalocariksia tiedetään olleen monen muotoisia. Lienevät olleet lähinnä äyriäisen kaltaisia. Mutta uskon niitä olleen myös alkeellisempia, kaksoiskierrettä muistuttavia, jotenkin maksasammaleisiinkin päin olleita. Mutta tästäkin on minulla uutta ...)
Olenkohan itsekään ihan varma tuosta lätty-asiasta. En tiedä. Valkenee kaukainen ranta, kun kirjoittaa hakuun punalevä. Paitsi että loputon viidakko tulee eteen, ja ensimmäiset eliöt ja tuokin (fossiili?)-kuva tuossa on sellainen mess että ... Mutta noin se elämä menee, tai tuohon tapaan eliöt ovat läheisilleen sukua, just noin. Joka hemmetin eliö on silminnähden sukua vieressään oleville, ja kaikki risteytyneet.
On iso homma tehdä eliöjärjestys -kuva tänne. Minulla on uusi, muka-oikein järjestys nyt. (Siihen kuuluvat myös "suuret teuras-rivit"... että eivät oo poies jääneet, jos joku niin luulee... )
On tuossa ammoisten aikojen sanataulukkokin tehty (planeettojen, kuiden, ja kaiken maailman karttojen välissä, vaikka en mikään ahkera ole koskaan ollut olevinani.
Tiesin että on mahdollista ja helpohkoa, yhdistää se mitä kartoissa näkyy, elämään, ja todistaa ne asiat, mutta en tiennyt, että jykältäisin karttojen kimpussa niin kauan, enkä tiennyt, onnistuisinko saamaan minkään "hännästä" kiinni kunnolla.