IRC-Galleria

(Actually thought: "A leaf makes a round chamber, leaf transfers its materia to the fetus (because looks so very thin, when dies). White, a little plump fetus comes out, swims kilometres or dozens of kilometres, settles on the sea bottom, and the circle starts again from the beginning." I followed dusty tracks, dozens of kilometres - it would not be a long swimming distance for a very big creature, that is made for swimming - and thought that found a white leaf-like thing there, where tracks ended. But I'm not quite sure about that, if that has happened or not. :) I don't mind about that, how cold or how out of water the surface of the asteroid is (now), nor about the huge sizes.
Have to add to "the fairytale" that empty round chamber seems to have prints of 2 halfs, on/in the hole's bottom. There have been twins. Life needs multi-copying.)

I will add more pictures. The picture shown below is really full of life-signs.
There are many faint remains of thin leaves. (Maybe the brown leaf was red once? Or greenish when lived?) I HAVEN'T DONE ANYTHING TO THE PHOTO. ORIGINAL NASA-STUFF.
(My daughter asked, what the stripes in the "worm's hole" are. I cried: Hell! The leaves have each 2 roots! )

I haven't checked "the green rooster-heads" of England from street point of view... trees can make weird forms, too. Anyway, such discs have existed and still exist.

(Or that's what it SEEMS to be ... it does not seem to be old. I don't know, how a river could look like that. Hmm... the bottom could have had an elastic cover, that turned upside down at some points... that would explain ... the white living thing increased and turned the bottom-clay upside down? But it still look wormy-kind, there are heads and tails ... )

(Aika erikoiset nuo Solomonin saaret muiltakin paikannimiltään ... - tuo nimilista ei ole Solomonin saarten läheltäkään.)

Ote nimeltä "Uponnut Tynnyri". Kuukausien kehityksen tulos. Mahdollisimman väljä ja ilmava ote, pikkurilli tynnyrin pohjana. Katso nenä viuhuaa tarkistamassa, että onko sijainti dramaattisesti muuttunut liikkeen myötä. Jokainen tuon lajin edustaja ei ole yhtä rauhallinen ja välinpitämätön muhjake: voi olla niin arasteleva tai villi ja vapaa, ettei suostu olemaan kädessä eikä selällään. Eikä tuokaan olisi välttämättä suostunut olemaan tuossa, ellei olisi ollut niin uninen.

(Niillä on niin hyvä hajuaisti, että kun metallinen tarjotin, kromattu tms elohopeisen loistava pinnaltaan, jonka päällä tietää iskeytyneensä omistajan voileipiin, on ollut minuutti sitten sängyn päällä, mutta ei ole enää, niin siinä kohdassa juoksu loppuu kuin seinään. Ehkä olin koskettanut tarjottimen pohjaa tai reunaa. Tai se haistoi pelkän metallin. Silloin ajattelin, että se haistoi metallin. Ehkä se ei ollutkaan aivan niin huikea juttu. Tai... tarjottimen pohjaan on saattanut tarttua pöytäliinasta hyvin kevyitä leipähiukkasia muutamia hitusia ...)
(Se haistaa heti myös itikan, ja tietää, että mitä sille pitää tehdä, vaikka ei olisi koskaan itikkaa tavannut: pitää napata nopeasti hyökkäämällä! :) No ei se ole ihme, jos itikan haistaa. Pakkohan senkin on jollekin haista, vaikka ei ihmisen maailmassa niin tekisikään. Tarkoitan, että se haistaa itikan jos sen laittaa nenän eteen. Ei sentään kaukaa. :D Mutta koska se tiesi heti mikä liikkumatonkin itikka on - 'herkku-syötävä' - niin haistamallahan se sen tiesi.)

Tämä oli ensimmäinen kahdesta hamsteristani.
Ehkä joku ajattelee, että mitä nämä ovat nämä tekstit, että onko siinä jotain piiloviestiä... No ei ole. :D

KATSO ALAPUOLELLA OLEVA TEKSTI !

Tämä kuva Marsista: "Lisää vain vesi" ! Ohoh!! Nyt huomaan, että se, mitä on alhaalla pienemmässä koossa (mustat lehdet ovat reunustaneet sivuilta matalaa kuoppaa, jonka pohjan alla makaa kuin lasin alla "vaalea lehti"), on ylempänä isommassa koossa. ====> Molemmissa painauma-asetelmissa on oikeassa alareunassa pieni "kupla-kuoppa", jonka sisällä on jokin johtomainen juuri. <==== Nykyisillä "tiedoillani" kysymyksessä on kuopat, joissa kypsyi lehden muotoinen sikiö kuvun alla. Mielestäni sellaisia isoja on ollut muillakin taivaankappaleilla. Jos on jäljellä tyhjä muotti, jota ympäröi "länget", ja jonka pohjalla on vain lehteä muistuttava kuva, niin päättelin, että se on lähtenyt kuopasta. En tiedä, onko näissä painaumissa se lehti yhä siinä paikallaan kuopan pohjalla, näyttää toisaalta, kuin olisi. Mittakaavaa en tiedä. Sama juttu kuin Marsin "Sleeping Beauty" -mustavalkoisten kiekkojen kohdalla: saattavat olla isojakin.



En voi jatkaa nyt moneen kuukauteen kunnolla niitä planeetta- ja kivitutkimuksiani, koska 14 vuotta vanha Photoshop on kotona, mutta minä en - vaan onhan maailma täynnä näitäkin kuvia, joita ei tarvitse muokata. (Taannoin näytin youtubesta löytämäni vedestä samaan suuntaan kurkistavat kivikärsät rannalla.) Tässä alla on vajaa puolet alkuperäisestä kuvasta.


"Vinoperäinen kivi": Marsissa on sellaisia(kin), entisten järvien rannoilla. Kuutiomainen suorakaide, jonka perä on viisto. Ajattelin että sellainen voisi olla jokin tiivis/painava nilviäismäinen eläin, joka on kivettynyt paikoilleen sen kummemmin mätänemättä (niinkuin kaikki ympärillään). Tiedäpä niistä!


________________________________________________________




ja Kekkosen haamu haistaisi sen kankaan toiselta puolelta ... vaikka kuva ei olisikaan keskellä housujen takamusta.

(Minä en muuten nukkunut viime yönä täysiä yöunia. Pitäisi olla ostamassa seinämaalia, eikä laatimassa tällaisia kuvia.)

_________________________________________________

_________________________________________________________

.
.


(On kyllä vähän karmea, riukelon vieressä oleva "käsi" ... En muista, että missä näin tuollaisen. Minusta tuntuu, että näin tuollaisen - muuallakin kuin jossain kauhuelokuvassa. No ei se nyt ihan karmea ole... olkoon muistutus ihmisen omasta "inhottavuudesta". Tai olkoon mikä tahansa. Jokin se on... juurakko tai saalistusväline. En usko, että tuokaan mikään sattuman savivalos olisi. Jos näet 3 tai 4 nätissä rivissä, niin alarm: iso mahdollisuus on sen olla elävän olennon osia.)

Minä nyt iskeydyin näihin huonolaatuisiin kuviin. Vaikka olisi hyviä värikuvia vaikka kuinka paljon. Ehkäpä juuri tämäkin kuva tässä on elämän etsimisen kannalta parhaita kuvia, vaikka onkin huonolaatuinen / videota varten huonolaatuiseksi muuttunut/muutettu.
Miten vesi on tästä häipynyt? Ovatko otukset hiukan jäykkiä, että jäävät paikoilleen melkein kuin korallit? Vaikka ei näytä mudalta eikä liejulta, niin onko maa siitä huolimatta tasainen / savinen / hiekkainen / mudassa siitä, missä ei ole kiveä ? Näen pelkkiä eläimiä, enkä hiukkaakaan mutaa. Hemmetti... pitää korjata silmänsä asetuksia... :D




Keskellä oleva kuva, ikäänkuin ison otuksen kaulasta: Maasta kasvaa pieni valkea osa, josta kasvaa musta-valkoinen riukula yläviistoon vasemmalle. Ison hökötyksen pinnalla ja sisältä taitaa kasvaa muitakin, vähän tuon kaltaisia. Kasvimainen otus, varmaan niin "klassista" elämää, kuin elämä vain voi olla, vaikka siitä puuttuukin lehden muoto. Eikä voi tietää, olisiko se työntänyt esiin lehteäkin, jos ei olisi kuolema tullut - ei välttämättä, sillä oliolla saattoi olla muita keinoja elää. Näkyvissämme ovat viimeiset, parhaiten kuivuutta kestäneet taistelijat. Ainakin näyttää, että kasvaisi sellainen varsi siinä. Kyllä siinä sellainen kasvaa, olen varma.
(Heräisikö jokin juuri henkiin, jos kävisi kaatamassa vettä tuonne? :)

(_KAKSI_ samanlaista tappimaista valkoista juurta vierekkäin ... En ihmettelisi, jos siinä olisi se. Kaksoisnappi. Kopioi napin, silloin kun voimavarat siihen riittää/ kun elämä kukoistaa. Minä vannon, että Janakkalan pelloilla on kaksoisnappeja, jättilehti-viidakossa. Pieniä ovat ne nappiparit, suhteessa kasvuston muihin, isompiin osiin.

Samassa kuvassa kaikki elämä on kuollut, ja samassa kuvassa elämä kukoistaa. => Kuivuminen tapahtui hyvin nopeasti. Ja saattoivathan nuo otukset tosiaan olla niitä parhaiten kuivuutta kestäviä. Niille (liiallinen) kuivuus tuli nopeasti. Kaikille yhteensä, hitaammin => tarkoittaa, että monia lajeja on saattanut kuolla pois, näkymättömiin, sen jälkeen, kun kuivuminen alkoi. Jotenkin näen kauas ajassa taaksepäin, Marsin elämän kukoistuksen aikaan. Siihen, kun planeetta näytti toisenlaiselta. Se on haikea mielikuva. Vaikka elämä onkin olemassaolon kamppailua ja jopa kärsimystä, on niillä olennoilla siellä ollut hyvän elämän hetkiäkin, iltoja järven rannalla, elettyjä päiviä, hieman aurinkoa, toistuvia päiviä, tavallisia päiviä, elettyjä vuosia. Äiti ja poikanen. Tuntematon maailma, satoja miljoonia vuosia elänyt, menneisyyteen kadonnut, tavoittamattomaksi.
On siitä jäljellä hiekka, savi, kivimuumiot. Eihän se luonto olisi saattanut aivan ihmisen paratiisi olla. Elämä ehkä ehti "saavuttaa" muotoja, joita maapallolla esiintyi 0,5 - 1,5 miljardia vuotta sitten. ( <-- epämääräinen "ensimmäinen arvio", tehty hyppäämällä kambrikauden eliöistä ja Dickinsoniasta ja Yorgiasta ajassa taaksepäin, monien suomalaisten kivien muodostumisen aikaan)

(Tai voihan siinä olla niitä maalauksiakin, mutta jostain syystä en nähnyt... vaikka niillä keinoilla pitäisi näkyä ihmissilmälle näkymätön sekä pinnan alle, mitä kuvalle tein! Käytin aikaa useita tunteja monena päivänä. Punainen on kieltämättä välillä muuallakin kuin lehdissä, mutta menee kyllä monessa kohdassa otusten muotojen mukaan. Muutama osittainen rajausvirhe on saattanut tulla, vaikka tein parhaani, löytääkseni sellaisia viukuloita, joista näkyy missä on alkupää ja loppupää.)

(Simple & open, but may be true.)

Clearly embryos, the all green 3, down there on the right. 1. Round. 2. Opening in a sector form. 3. Disc form. 4. Lower horn "jaw" meets "nose-flap". 5. Round shape is not totally round, but outline makes a couple of angles. 6. Center is center ... when fetus' body is bent as to bow/to circle, head meeting tail. 7. A tiny beak-looking fastening.
How old are those forms ?

"...leafs are small" - yes. Very. 300-1000 metres long.

______________________________________________________

No question about that, whether jelly animals exist or not. People have been blind to those, and don't ever think, what rock really is. Rock, very often, is pile / layers of dead animals. When humans' time will end, we'll be there. In stones.
Jelly animals in the first times on a planet are kilometres long, thick and thin leaf-resembling things with a crabbing-end-nature (crabbing root), They can co-operate as building common walls, share root, maybe touch each other closely in a beneficial way but stay separate, build together vein-systems and big, complicated-looking machine looking systems of size of kilometres, ... <-- land could tell that

Kiutaköngäs